tiistai 30. kesäkuuta 2009
Kesäinen kahvilakäynti piristää pitkäksi aikaa
Pyöräilinpä eilen illalla ystävän kanssa kohti Oulun Hietasaarta ja Toppilansaarta, jossa sijaitsee tämä 1859 rakennettu pitsihuvila. Rakennus oli vuosien saatossa päässyt rapistumaan eikä siinä ollut mitään toimintaa, mutta Oulun Aikuiskoulutuskeskus aloitti sen entisöinnin vuonna 2004 ja se avattiin vihdoin neljän vuoden restauroinnin jälkeen kahvilana vuosi sitten, vappuaattona 2008.
Paikka on saanut nimekseen Café Villa Hannala ja se sijaitsee näkyvällä paikalla Toppilaansaaressa osoitteessa Kahvelitie 1.
Istuimme ulkotiloissa ihanassa illassa kahvilla ja kuivalla siiderillä. Siitä oli mukava sitten pyörällä jatkaa meren rantaviivaa katsomaan Nallikariin, josta alla olevat kuvat. Hyötyliikunta ja huvi yhdistyivät näin mukavasti. Ilma oli illalla kuin morsian, rannallakaan ei tuullut.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Kaunis ranta ja ihana pitsihuvila, kesäisen näköistä.
Oi miten idyllistä! Kuulostaa ihanalta kahvittelu tuollaisessa ympäristössä kun on lämmin kesäilta... tuollaisia kaipaisi itsekin.
Hannele ja Päivi, noita vanhoja pitsihuviloita ei täällä korkeuksilla paljoa ole. Olisi ihana tutustua kaikenlaisiin ihaniin entisajan pitsihuviloihin, jo sanakin on niin kaunis.
Ajatella jos saisi asua sellaisessa!, haaveilee täällä romantikko.
Ihan kuin Yyterissä paitsi siellä ei ole noin kaunista kahvilaa.
Kannatti kyykistya Sooloilija, sillä tuo ruohotupsu näyttää kivalta vasten rantaviivaa.
Jos minä olisin pyöräilymatkan päässä tuosta kahvilasta, kävisin useasti, etenkin, koska se sijaitsee meren rannalla.
Kun kirjoitan tätä, niin kommenttineliön alaruudussa Pikku-Selman nöpönenä ja niin kaunis katse...pussattava kitta!
Leena, kyllä minä nyt tänä kesänä aionkin käydä pyöräilemässä tuolla kahvilassa usein. Sinne on meiltä matkaa korkeintaan 3 km. Joten hyvä lenkki tulee. Ja sinne Nallikarin rantaan on sitten ehkä vielä kilometri päälle, korkeintaan..Ehkä vähemmänkin, olen huono arvioimaan matkoja..
Kyllä sitä Selmaa muuten pussaillaankin, lapset ja minä vuorotellen..
Ihan outoa, että jotain noin mageeta löytyy suomesta. Sen voisi hyvin sijoittaa jonnekin englantiin.
Lähetä kommentti