lauantai 6. kesäkuuta 2009

Kiehtova The Weight of Water-elokuva

Amerikkalaisen Anita Shreven romaanista Vyöryvät vedet (Wsoy 2000) on tehty myös elokuva ja se on saanut nimekseen The Weight of Water. Eikä sitä onneksi ole suomennettu! En ole lukenut kirjaa ja löysin elokuvankin sattumalta kirjastosta. Kiinnostuin ja ihastuin.


Elokuvan lopussa mainitaan, että tämän elokuvan ja kirjan tapahtumat kertovat tositapahtuman 1870-luvulla tapahtuneesta raa'asta kahden norjalaisen siirtolaisnaisen kirvesmurhasta Amerikassa. Murha on yhä selvittämättä. Elokuvassa eletään nykyaikaa, jossa kaksi pariskuntaa lähtee purjeveneellä seilaten tapahtumapaikalle. Yksi heistä on valokuvaaja Jean (Catherine McCormack), jonka tehtävänä on kuvata tragedian tapahtumapaikka.

Koko elokuvan ajan seurataan limittäin molempia tapahtumia: nykyaikaa ja 1870-luvun tarinaa. Siinä on onnistuttu, vaikka tahti hidastuukin aina vanhaa aikaa kuvatessa.

Sarah Polley (kuvassa alla) on kanadalaissyntyinen näyttelijä, joka vakuutti minut ensimmäisen kerran Elämäni ilman minua-elokuvassa ja nyt hän on tämän koko tarinan keskiössä: Norjasta Amerikkaan siirtolaiseksi tullut köyhä ja työteliäs Maren, joka kantaa sisällään paljon tukahdutettuja tunteita ja salaisuuksia.




Elokuvan on erittäin aistillisesti ja hienovireisesti ohjannut Kathryn Bigelow, yksi harvoja naisohjaajia, joka uskaltaa ja osaa ohjata dynaamisia elokuvia vahvoilla näyttelijöillä. Tässäkin elokuvassa näyttelevät mm. Sean Penn tuttuun vahvaan tyyliinsä. Roolin puolipukeissa keikistelevänä tyhjänpäiväisenä vamppina on saanut hieman yllättäen Elizabeth Hurley.


Catherine McCormackin valokuvaajanainen ei keikistele bikineissä vaan hän on silmälasipäinen ketjussa polttava vakava nainen. Hän joutuu tarinan imuun, vaikka hänen piti vain ottaa kuvat juttuun. Hän alkaa autenttisissa paikoissa nähdä tarinaa ja hän kokee vahvasti yli sata vuotta aiemmin eläneen Maren tarinan ja murhaan johtaneet asiat. Hänen puolisonsa, Sean Pennin esittämä kirjailija, vilkuilee muita naisia, hurmaa heitä, koska on kuuluisa ja on jäänyt kuuluisuuden kiroukseen. Hän juo paljon, mutta on pohjimmiltaan hyvä ihminen. (Ovatkohan amerikkalaiset mieskirjailijat juuri tämänkaltaisia, sillä sellaisiksi heidät aina elokuvissa kuvataan..).


Elokuvassa tapahtuu paljon dramaattisia asioita, se on tunnelmaltaan aistillinen. Useimmat sen juonenkäänteet, sekä historiassa että nykyajassa, nivoutuvat ihmisten välisiin suhteisiin, vääriin, kiellettyihin ja tukahdutettuihin. Ne luovat jännitteen leijumaan koko elokuvan ylle. Tässä tunnelman luonnissa Bigelow on ohjaajana onnistunut hyvin, hänellä on ollut visio, ja hän tarjoilee sen oikein hyvin katsojallekin. Elokuva on vuodelta 2002.

Trailerin voi katsoa tästä.

7 kommenttia:

Annie kirjoitti...

Bigelow on mielenkiintoinen, vähän maskuliininen ohjaaja.

Sooloilija kirjoitti...

Annie, mielenkiintoinen kyllä. En muista nähneeni muita hänen elokuviaan, ellen tietämättäni ole jonkun katsonut..

Yaelian kirjoitti...

Mielenkiintoiselta vaikuttava elokuva.Bigelow on muistaakseni enemmän ohjannut tv-sarjoja.

Leena Lumi kirjoitti...

Oikeassa olet: Amerikkalaisen mieskirjailijan prototyyppi on runsaasti alkoholia juova, nuoria naisia vilkuileva ja näihin myös haksahtava Ritari Siniparta, jonka sisällä kuitenkin (mukamas!) on hyvä ja lämmin sydän.

Sooloilija kirjoitti...

Yaelian, huomasin tiedoista, että ohjaaja Bigelow on myös taidemaalari. Hän näyttää kuvaavan elokuvatkin jollain tavalla maalauksellisesti.

Leena, juu ei se tässä elokuvassa niin häirinnyt, mutta pisti silmään kun nyt olen katsonut parikin elokuvaa peräkkäin, joissa on ollut 'amerikkalalinen mieskirjailija'.

Paivi kirjoitti...

Minulla on jonkin aikaa kun näin tämän elokuvan, mutta muistan sen jättämät fiilikset. Siitä jäi jotenkin sellainen raskassoutuinen olo, että en oikein lopulta tiennyt tykkäsinkö elokuvasta vai en.

Itselläni Bigelow-suosikki on Point Break (onko se nyt Myrskyn ratsastajat suomeksi?).

Sooloilija kirjoitti...

Päivi, oli se tosiaan vähän raskassoutuinen, ehkä hieman junnaava. Mutta kuitenkin mielenkiintoinen. Kirjasta en tiedä jaksaisiko se kantaa..

Myrskyn ratsastajista tykkäsin kovastikin. Se tuli viime kesänä uusintana, sillä kirjoitinkin siitä jotain tänne blogiin. Sekin oli dynaaminen ja jännittävä. Välillä kyllä aika väkivaltainenkin..