Amerikkalaisen Anita Shreven romaanista Vyöryvät vedet (Wsoy 2000) on tehty myös elokuva ja se on saanut nimekseen The Weight of Water. Eikä sitä onneksi ole suomennettu! En ole lukenut kirjaa ja löysin elokuvankin sattumalta kirjastosta. Kiinnostuin ja ihastuin.Elokuvan lopussa mainitaan, että tämän elokuvan ja kirjan tapahtumat kertovat tositapahtuman 1870-luvulla tapahtuneesta raa'asta kahden norjalaisen siirtolaisnaisen kirvesmurhasta Amerikassa. Murha on yhä selvittämättä. Elokuvassa eletään nykyaikaa, jossa kaksi pariskuntaa lähtee purjeveneellä seilaten tapahtumapaikalle. Yksi heistä on valokuvaaja Jean (Catherine McCormack), jonka tehtävänä on kuvata tragedian tapahtumapaikka.
Koko elokuvan ajan seurataan limittäin molempia tapahtumia: nykyaikaa ja 1870-luvun tarinaa. Siinä on onnistuttu, vaikka tahti hidastuukin aina vanhaa aikaa kuvatessa.
Sarah Polley (kuvassa alla) on kanadalaissyntyinen näyttelijä, joka vakuutti minut ensimmäisen kerran Elämäni ilman minua-elokuvassa ja nyt hän on tämän koko tarinan keskiössä: Norjasta Amerikkaan siirtolaiseksi tullut köyhä ja työteliäs Maren, joka kantaa sisällään paljon tukahdutettuja tunteita ja salaisuuksia.
Elokuvan on erittäin aistillisesti ja hienovireisesti ohjannut Kathryn Bigelow, yksi harvoja naisohjaajia, joka uskaltaa ja osaa ohjata dynaamisia elokuvia vahvoilla näyttelijöillä. Tässäkin elokuvassa näyttelevät mm. Sean Penn tuttuun vahvaan tyyliinsä. Roolin puolipukeissa keikistelevänä tyhjänpäiväisenä vamppina on saanut hieman yllättäen Elizabeth Hurley.
Catherine McCormackin valokuvaajanainen ei keikistele bikineissä vaan hän on silmälasipäinen ketjussa polttava vakava nainen. Hän joutuu tarinan imuun, vaikka hänen piti vain ottaa kuvat juttuun. Hän alkaa autenttisissa paikoissa nähdä tarinaa ja hän kokee vahvasti yli sata vuotta aiemmin eläneen Maren tarinan ja murhaan johtaneet asiat. Hänen puolisonsa, Sean Pennin esittämä kirjailija, vilkuilee muita naisia, hurmaa heitä, koska on kuuluisa ja on jäänyt kuuluisuuden kiroukseen. Hän juo paljon, mutta on pohjimmiltaan hyvä ihminen. (Ovatkohan amerikkalaiset mieskirjailijat juuri tämänkaltaisia, sillä sellaisiksi heidät aina elokuvissa kuvataan..).
Elokuvassa tapahtuu paljon dramaattisia asioita, se on tunnelmaltaan aistillinen. Useimmat sen juonenkäänteet, sekä historiassa että nykyajassa, nivoutuvat ihmisten välisiin suhteisiin, vääriin, kiellettyihin ja tukahdutettuihin. Ne luovat jännitteen leijumaan koko elokuvan ylle. Tässä tunnelman luonnissa Bigelow on ohjaajana onnistunut hyvin, hänellä on ollut visio, ja hän tarjoilee sen oikein hyvin katsojallekin. Elokuva on vuodelta 2002.
Trailerin voi katsoa tästä.
