Lasten, ja vähän aikuistenkin, mielestä parasta on kun yhteen päivään mahduttaa rannalla oloa, ja sen jälkeen makaroonilaatikkoa ja jälkiruuaksi pitsireunuslättyjä sokerin ja hillon kera.
Rannalla ylimääräisiä sydämentykytyksiä aiheutti se, että vahdin oman lapsen lisäksi häntä muutaman vuoden nuorempaa, uimataidotonta tuttavan lasta. Seisoin koko ajan veden rajassa kun kuopukseni 9v. ei tajunnut, että 6-vuotiaasta on kauheata laittaa päätä pinnan alle. Lapset luulevat usein, että kaikki ovat yhtä uima-ja sukellustaitoisia kuin he itse ovat. Muistan sen omastakin lapsuudestani. Opin hitaasti, mutta erittäin varmasti uimaan. Muistan kuinka eräs vesipeto paineli aina leikkimielisesti päätäni upoksiin. Eli tänään en ollut kovinkaan rento rannalla, istahtaa en saanut kertaakaan..
No, pari maisemakuvaa sain kuitenkin otettua siinä rannalla seistessäni, tätä alla olevaa kuvaa jopa kyykistyin kuvaamaan..
11 kommenttia:
Ihania kuvia!! Täällä kateellisena niitä katselen kun itse on ollut koko pvn töissä. Vitsi että letutkin näyttivät hyviltä...
Onneksi on kesäillat, onneksi.
Lämmintä riittää, mutta uimaan en ole vielä ehtinyt, josko nyt viikonloppuna pääsisi, kun hellettä ovat lupailleet edelleen.
Voi että, lättyjä mulle!
Hyvännäköisiä lettuja. Kuvasta kuvittelen, että olit jossain Kiikelinsaaressa?
Ääh, plätty suorastaan maistuu munkin suussani, ihan kuin pitäisi lähteä paistamaan itsekin.
Rantaa en kyllä tästä tunnista, mutta ihanan kesäistä ja toivottavasti lämmintäkin.
Sooloilija, minä opetin viime suvena Yyterissä siskoani, 50 vee, kellumaan!
Todella viehättävä rantakuva eli kyykky tekee poikaa;-)
Nami lettuja ja kaunis kuva tuosta rannalta!
Tutun näkönen maisema Kiikelin rannasta:) Ite en oo kerenny vielä rannalle, mutta viime päivät oon viettäny tiiviisti aurinkotuolisa vanhempieni takapihalla, ihanaa hellettä, kyllä kelpaa pitkän kylmän kauen jälkeen:D Ja kelpais muuten nuo lätytkin...
Elisa, onneksi on ne ihanat kesäillat, joita minä en useinkaan 'käytä hyväkseni', lymyilen silloin enimmäkseen sisätiloissa..
Papi, en minäkään uimaan ole päässyt, enkä ole varma uinko.. Lätyt olivat niin hyviä, että kuopuksenikin sanoi lätyistä, että 'ihan parasta!'.
Kari, joo Kiikelissä me aina silloin tällöin nyt käydään. Mutta myös Tuirassa ja Nallikarissa, vaihdellaan paikkoja.. Joten meidän bongailu on vähän vaikeaa ;O
Katriina, kermavaahto tai jäätelöpallo olisi vielä kruunannut lätyt, mutta niitä ei usein meillä ole..Paitsi silloin kun vartavasten niitä haetaan.
Leena, minäkin pidän tuosta rantakuvasta, kun siinä on niin paljon luonnonkukkia.
Yael, kiitti kehuista. Lättyjä/lettuja pitää paistaa pian uudelleen!
PupuLihavisto, Kiikelinranta on tullut meille tutuksi vasta tänä vuonna kun muutettiin lähelle. Ennen asuimme muutaman sadan metrin päässä Tuiran rannasta, nyt sinne on vähän enemmän matkaa.. Mutta se on lasten suosikkipaikka kun se on niin elävä ranta. Tuo Kiikeli on uinuvampi ranta.
Miten oletkin saanut lätyistä noin kauniita kui pitsiä koko lätty. Maku varmasti mieluinen syöjille
Minäkin vielä joukon jatkona kehun sun lättyjä! Juuri tuollaisilta niiden kuuluukin näyttää! Ruskeita ja reunoistaan hiukan rapeita! Nam! Viikonloppua ja omia lättykestejä odetellessa... Mukavaa päivää!!
Arleena ja Susanna, lättyjen/lettujen onnistumisen salaisuus taitaa olla rasvassa eli laitoin sekä öljyä että margariinia paistamiseen. Taikinassakin oli loraus öljyä..
Jäätelöpallo olisi kruunannut koko komeuden. Ensi kerralla pitää muistaa se sitten.
Lähetä kommentti