tiistai 16. kesäkuuta 2009

Tähtikultin taakse kurkkaamista psykologin avulla


Kesä toi tv1:n ohjelmistoon mielenkiintoisen ohjelman: Psykologi Pamela Connolly haastattelee intiimisti rauhallisessa studiossa kuuluisia ihmisiä - lähinnä näyttelijöitä, kirjailijoita ja muuten vain kuuluisia. Ohjelman nimi on Julkisuuden trauma, ja se nimensä mukaisesti pureutuu juuri kaikenlaisiin nyrjähtäneisiin asioihin, joita julkisuudessa elävä ihminen on elämänsä aikana joutunut kokemaan..

Katsoja on tietenkin tirkistelijä, kärpänen katossa tässä hyvin intiimiksi tarkoitetussa, tummaksi terapeutin vastaanottotilaksi muutetussa studiokeskustelussa. Pamela Connolly on pian 60-vuotias entinen näyttelijä-koomikko, nykyisin kliininen psykologi ja hän on syntynyt Uudessa-Seelannissa. Hän luo olemuksellaan rauhallisen ilmapiirin, mutta on hieman hätäinen keskustelija; usein jatkaa itse haastateltavan lausetta ja jopa puhuu päälle, mutta ehkä se ei monia häiritse. Suomalainen kiinnittää siihen kyllä huomiota, täällä kun on epäkohteliasta keskeyttää tai puhua päälle..

Pari viikkoa sitten katsoin jakson, jossa Pamelan vieraana oli näyttelijä Kathleen Turner. Olinpa ihmeissäni; en ollut tiennytkään, että Turner on sitten 80-luvun huippuaikojen sairastunut reumaan. Jatkuvan kipuilun vuoksi hän jossain vaiheessa tarttui pulloon, sillä alkoholi oli kipulääkkeitäkin parempi kivunlievittäjä. Hän tunnustautui ohjelmassa alkoholistiksi, joka elää päivä kerrallaan ilman alkoholia, mutta reuma on vain pahentunut, eivätkä kivut ole hellittäneet. Sairastuminen vei häneltä ulkonäön ja työt. Myös avioliitto kariutui.

Silti Kathleen Turner oli räiskyvä ja paljon naurava ihminen. Hänellä oli herkkä, mutta taisteleva elämänasenne. Tällä viikolla 55 vuotta täyttävä näyttelijä sai varmaan monen muunkin naisen miettimään mm. ulkonäköpaineitaan, vaikkei filmimaailmassa eletäkään. Kathleen Turner kertoi kuinka ihmiset coctailkutsuilla Hollywoodissa eivät osanneet suhtautua hänen sairauteensa ja sen mukanaan tuomiin ulkonäkömuutoksiin. Hän kertoi naisesta, joka oli sanonut hänelle päin kasvoja, että 'Sinähän näytät yllättävän hyvältä', mutta hänen ilmeensä oli kertonut ihan muuta. Päälle Turner nauroi räväkästi, mutta kyllähän me kaikki tiedämme kuinka kipeää asia on tehnyt. Hän ei aikonut mennä plastiikkakirurgin leikeltäväksi, sillä hän oli sitä mieltä, että ihminen saisi yli viisikymppisenä näyttää ikäiseltään, jos on näyttääkseen.

Turner oli tuomittu loppuiäkseen pyörätuoliin, mutta sisukkaan luonteensa ansiosta hän tänään näyttelee Broadwaylla. Hurjan suosion saavuttanut Who's afraid of Virginia Woolf-näytelmän Marthan rooli on kuin hänelle tehty. (Vain Elizabeth Taylorin elokuvarooli taitaa mennä karvan verran ohi, elokuvasta lisää myöhemmin).

Ohjelmaa Julkisuuden trauma - Shrink Rap on tehty jo parin vuoden ajan ja keskusteluvieraina on ollut mielenkiintoisia elämäntarinoita kertovia ihmisiä. Katsoja huomaa, että kuuluisallakin ihmisellä on ongelmia, pelkoja, synkkiä salaisuuksia menneisyydestä ym. Eikä raha korvaa korvaa rakkautta, eikä kuuluisuudella saa todellisia ystäviä.

Näyte ohjelmasta tässä (vieraana brittinäyttelijä Stephen Fry)
Ohjelma kesämaanantain myöhäisilloissa. Muutama jakso vielä jäljellä.

8 kommenttia:

Jael kirjoitti...

Luin Pamela Connollysta paikallisessa lehdessä ja vaikutti mielenkiintoiselta ohjelmalta.Kathleen Turnerista olen aina pitänyt;harmi ettei häntä oikein näe enään elokuvissa,tai ainakaan kunnon rooleissa niissä.

Virpi P. kirjoitti...

Aika on niin myöhään, etten ole kertaakaan osunut katsomaan. Mutta Kathleen Turner on laatunaisia parhaasta päästä, vahva persoona.

juanita kirjoitti...

en tiennytkään, että kathleen turner sairastaa reumaa, mutta se selittää tosiaan, miksei häntä ole näkynyt kankaalla. kauniilta hän kuvassa kuitenkin edelleen näyttää ja itseltään. harmi, ettei se tuolla hollywoodissa kaikille riitä.

Sooloilija kirjoitti...

Yaelian, tästä ohjelmasta toivoisi lisääkin jaksoja eli lisää vieraita. Ehkäpä niitä tulee.

Katriina, se nauhoittava digiboxi olis kyllä niin hyvä, jossain vaiheessa minunkin pitää siihen investoida, sillä olenhan syksyllä jo töissä käyvä ihminen..Eikä silloin jaksa valvoa.

Juanita, hän sairastaa nivelreumaa, sen tarkemmin en tiedä, tai en muista ohjelman keskustelusta, mutta vahvoja kortisonilääkkeitä on vuosia käyttänyt ja reuma on vaikuttanut juuri liikkumiseen..

Hän on upea nainen, ja suomalaisessa mittapuussa ihan ikäisensä, kauniin näköinen. Mutta Hollywoodissa pitäisi olla NIIN siloiteltu, rypytön ja tiukalle vedetty iho tuossa 55-vuoden iässä..

Annie kirjoitti...

Mielenkiintoista, pitääpä alkaa seurata. Taisin nähdä joskus jakson, jossa oli vieraana Robin Williams ja se oli yllättävän avoin ja paljastava.

Leena Lumi kirjoitti...

Minulla meni eilinen Ihanassa pihassa ja Perhesiteissä.

Et sitten tiedä, kuinka minua ärsyttävät haastattelijat, jotka puhuvat haastatellun puheen päälle! Oprah on niin kuumaverinen, että syyllistyy tähän usein, mutta muuten ihailen hänen selviytymistään mitä uskomattomimmista tragedioista. Tosin katson vain minua kiinnostavat aiheet eli valikoiden.

En yleensä katso televisiota ollenkaan koko kesänä, mutta Brothers & Sisters muutti kaiken!

Sooloilija kirjoitti...

Annie, olen myös nähnyt osittain sen Williams-jakson. Alkoholisminsa hänkin taisi tunnustaa.

Leena, tämä ohjelma on kyllä helmi. Tietenkin riippuu vieraasta, mutta tuo Kathleen Turner-jakso oli tosi hyvä. Monesti ohjelmat vain piilotetaan niin hyvin, että niitä ei aina löydä.
Perhesiteetkin voisi alkaa tuntia myöhemmin, kun just on aina perheessä iltapalasäpinät ym. menossa juuri klo 20 kun se alkaa.

Sooloilija kirjoitti...

Leenalle piti Oprahista vielä lisätä, että minäkin arvostan hänen impeeriumiaan ja selviytymistarinaansa, mutta en kestä häntä haastattelijana. Minusta hän ei aina vaikuta kovin fiksultakaan (vaikka olisikin), pistää liikaa tunteita peliin, se pilaa joskus hyvänkin haastattelun. Eihän ole tarkoitus itkeä ja kyyneleitä pyyhkiä haastattelun alusta loppuun. Ärsyttää myös, että Amerikassa Oprahin ohjelma on pätkitty niin moniin mainoskatkoihin, että Oprahin yleisin sanonta kameraan päin katsoen on; 'We'll be right back' tai jotain sinne päin. En varmaan kestäisi Amerikassa katsoa ohjelmia kun siellä on mainoksia koko ajan..

Ohos, tulipa vuodatusta.