lauantai 10. lokakuuta 2009

Woodstockin alkumetrit

Ang Lee teki sen taas: ohjasi lämminhenkisen elokuvan vuodesta 1969. Taking Woodstock etenee alussa rauhallisen draaman tahtiin. Siinä on paljon hyviä näyttelijöitä, jotka eivät ole liian tunnettuja. Pääosan nuorta juutalaisperheen poikaa esittää täysin uusi tuttavuus Demetri Martin. Hän on kuin nuori Dustin Hoffman, hiljaista karismaa omaava nuori mies.. Naiseksi pukeutuvana turvamiehenä on Liev Schreiber. Ehdottomasti paras rooli koko elokuvassa. Schreiberin Rooli Vilmana on humaani ja lämmin: Vilma saa isän ja pojan lähentymään toisiaan.

Yksi elokuvan harvoja naisrooleja on tämä tutun näköinen nainen: Mamie Gummer. Tutun näköinen siksi, että hän näyttää niin paljon äidiltään Meryl Streepiltä.

Taking Woodstock ei ole musiikkielokuva, eikä komedia, mutta siinä on omat hauskat hetkensä. Se on omaelämäkerrallinen kertomus siitä kuinka Woodstock-festivaali sai alkunsa. Enpä ollut monia asioita tiennytkään: ajatus lähti pienestä, Elliot Tiberin ja hänen vanhempiensa pitämästä motellista. Koko kaksinaismoralistinen pieni kylä oli festivaalia vastaan. Loppujenlopuksi rahaa tuli kaikille ovista ja ikkunoista kun kansa alkoi vaeltaa kohti pientä Catskillsin kaupunkipahasta..

Taking Woodstockissa ei nähdä yhtään musiikkiesitystä, vaikka musiikki soikin koko ajan taustalla. Elokuvan tunnelma on odottava, sillä koko elokuvan alkupuoliskon ajan tapahtumaa suunnitellaan ja tehdään..

Tunnistan Ang Leen ohjausjäljen jo alkumetreiltä: musiikki soi samantapaisena kuin Brokeback Mountainissa, kamera kulkee läpi pikkukaupungin ahdingon.. Käsikirjoituksen Elliot Tiberin omaelämäkerrasta on tehnyt sama James Schamus, joka käsikirjoitti Brokebackinkin. Elokuvassa Woodstockfestarin rinnalle nousee tärkeäksi teemaksi vanhempien ja aikuisen lapsen etääntynyt suhde. Poika kysyy loppumetreillä isältään, että 'miten olet kestänyt äitiä yli 40 vuoden ajan' ja isä vastaa, että 'koska rakastan häntä'. Kuvassa yllä elokuvan perhe: dominoivana äitinä irlantilainen Imelda Staunton, poikana Demetri Martin ja isänä hellyttävä ja ihana brittinäyttelijä Henry Goodman.

Kuvassa ohjaaja Ang Lee elokuvan kuvauksissa Emile Hirschin kanssa.

Hieman hämmentyneen mielen elokuva Taking Woodstock silti jättää: se on hieman haikea kuvaus menneestä viattomasta ajasta. Paikoin Ang Lee kuvaa niin Woodstockin hengessä, että se tuntuu ihan dokumentilta. Kesällä katsoin oikean Woodstock-dokumentin, enkä näe elokuvan ja dokumentin välillä paljonkaan eroa. Ohjaaja on siis täydellisesti tavoittanut tunnelman ja ajankuvan. Mutta se musiikki - sehän ei sitten ollutkaan pääosassa. Ja se oli pienoinen pettymys.

Tämä oli pieni suuri elokuva, nuoren miehen kasvukertomus, josta ei varmaankaan Suomessa tule suuren yleisön suosikkia. Minun lisäkseni elokuvaa oli katsomassa kuusi muuta ihmistä.

Traileri tässä.

12 kommenttia:

Leena Lumi kirjoitti...

"...haikea kuvaus menneestä ajasta..." Voi, et tiedä, mitä me silloin tehtiin! Kun kaiken kerron joskus punaviinin äärellä, sinä etsit nuo neljä sanaa ja kirjoitat: ...haikea kuvaus hurjilta vuosilta...;-)

Olipa outoa, että musiikki oli niin sivuutettu. Sitä en tajua.

Hi!, tuo dominoiva äiti näyttää todella pelottavalta.

Sooloilija kirjoitti...

Leena, ehkä ohjaaja Ang Lee ajatteli sen musiikin niin, että se soi taustalla OIKEILLA esittäjillä. Jos olisi lähdetty konserttitaltiointien esittämisiin niin olisi pitänyt etsiä näyttelijät esittämään Jimi Hendrixiä, Janis Joplinia ym. Ehkä hyvä veto.

Tuosta dominoiva äiti-hissukka isä-asetelmasta olisin voinut kirjoittaa enemmänkin, se kun oli elokuvassa koko ajan vahvasti läsnä. Siinä mielessä hyvä ihmissuhde-elokuva..

Yaelian kirjoitti...

Ehdottomasti elokuva joka pitää nähdä.Minäkin ihmettelen tuota musiikkijuttua,koska se oli niin keskeinen osa itse festivaaleja. No,muitakin näkökulmia aina löytyy.Mamie Gummerin olen nähnyt yhdessä toisessa elokuvassa,ja hänessä on tosiaankin paljon äitinsä näköä.Miehekkään Lieb Schreiberin rooli naiseksi pukeutuvana miehenä hymyilyttää....

Sooloilija kirjoitti...

Yael, Mamie taisi näytellä äitinsä kanssa elokuvassa Evening, siinä yhdenäköisyys oli vielä ilmeisempää. Mutta samannäköisyydestä viis, persoonallinen nuori nainen hän on.

Minä niin liputan Ang Leen elokuvien puolesta, hän tekee elokuvaa kuin suoraan minulle. Niin ihmisläheistä jälkeä. Niin myös tässä elokuvassa, jota suosittelen.

Paivi kirjoitti...

Minuakin tuo musiikin näyttämisen puuttuminen ihmetytti, mutta toisaalta, eihän Elliotkaan päässyt ikinä lavan reunalle asti vaan jäi tutustumaan elämään paljon sitä ennen ;-) Siinä mielessä musiikkiesitysten puuttuminen on ymmärrettävää, koska tämä on Elliotin tarina.

Minustakin Schreberin rooli oli elokuvan hykerryttävin.

Sooloilija kirjoitti...

Päivi, tuossa olet just oikeassa; Elliot 'trippeili' kaukana lavasta, joka siinsi siellä kaukana pellolla vellovan ihmismeren edessä..

Juu tämä oli ehdottomasti kasvutarina. Nuoresta ja vastuullisesta juutalaispojasta kasvoi aikuinen, joka uskalsi katkaista napanuoran äitiinsä ja lähentyä isäänsä.. Elokuvan koskettavinta antia.

Liev Schreiberin roolin lisäksi.

mariastiina kirjoitti...

Ehkä tämä täytyykin mennä sitten katsomaan! Emile Hirsch ja Liev Schreiber on pakko nähdä. :)

Sooloilija kirjoitti...

Mariastiina, minulle nuo molemmat Hirsch ja Schreiber ovat hieman etäisempiä tuttavuuksia, hyviä näyttelijöitä molemmat.

violet kirjoitti...

Minusta tuntuu että tulen olemaan hyvilläni siitä ettei mukana ole musiikkiesityksiä. Siis juuri sitä että joku muu vaikka esittäisi Janis Joplinia tms.
En pidä hyvänä ideana myöskään sitä että tähän olisi liitetty vanhoja aitoja pätkiä.
OIkeastaan saattaa olla hyvä että tämä on juuri tällainen, kuten kuvailet, että odotusta ilmassa jne.

En ole siis vielä nähnyt mutta olen esim. Ranskan tv:n eri ohjelmissa niin moneen kertaan nqhnyt pätkiä että mielenkiinto on herännyt ja takuulla katson jossakin välissä.

Sooloilija kirjoitti...

Violet, uskon, että Ang Lee on tehnyt just oikean valinnan, ettei mukana ole dokumenttia eikä kukaan muu esitä Janis Joplinia..
Tässä on kuitenkin hyvä tunnelma, uskon, että Woodstockin henki on tavoitettu. Kuvauksissa on ollut paljon avustajia yleisömerta esittämässä..

Ang Lee ei tee huonoja elokuvia. Tämäkin oli hyvä ja omalla tavallaan koskettava.

Elisa kirjoitti...

Aika yllättävä ja rohkea veto Ang Leeltä. Tulee mieleen, että onko Ang Lee halunnut kokeilla jotakin aivan erilaista pidemmälle vietyjen, toiseutta pohtivien elokuvien jälkeen. Nähtävähän tuo on, mutta ehkä katson sen dvd:ltä!

Sooloilija kirjoitti...

Elisa, Ang Lee tosiaan yllättää näillä valinnoilla. Edellinen hänen elokuvansa jonka näin oli Lust, Caution. Ja Brokeback on moneen kertaan katsottu.

Tässäkin Woodstock-elokuvassa käsiteltiin myös pääosan esittäjän homoseksuaalisuutta ja kaapista ulos tuloa. Se vain ei noussut mitenkään pääosaan..