Alkuvuosi on mennyt pohdiskellessa, isoja ja pieniä asioita.
Elokuvavuoteni on alkanut nihkeästi, mutta nyt mennään ihan fiiliksen mukaan. En pakota itseäni mihinkään. Minulta on kysytty milloin aion katsoa Avattaren, enkä ole osannut vastata. En pidä ajatuksesta, että pitää käyttää pahvisia 3D-laseja silmilläni koko elokuvan katsomisen ajan.. Olen kuullut kommentteja joka suunnalta.. Tältäkö se tuntuu? Se, että jotain elokuvaa kohtaan tulee liikaa odotuksia kun sitä joka mutkassa hehkutetaan. Itse hehkutin viime vuonna esim. Lukijaa. Edellisvuotena hehkutin Brokeback Mountainia ja Atonementia. Joka vuosi tähän asti on noussut yksi tai kaksi elokuvaa ylitse muiden. Uskon, että tälle vuodelle niitä on myös kohdalleni tipahtamassa. En ehkä edes vielä tiedä mitä ne omat helmeni tulevat olemaan. Ehkä se ei ole 3D-Avatar.. En halua olla ehdoton missään asiassa. (Eihän sitä silti tiedä jos jonain päivänä menenkin sen tyttären kanssa katsomaan).
**************
Alkuvuosi on mennyt vähän ihmetellessä. Mielessä oma ja lasten hyvinvointi. Uskon siihen, että vanhempien, meidän perheen tapauksessa äidin, hyvinvointi vaikuttaa lapsiinkin. Olen miettinyt hyvinvointia, asumismukavuutta, eri ikäisten lasten kasvatusta, kommunoikointia lasten kanssa, ja joissain tapauksissa kommunikoimattomuutta. Miten saada lämmin yhteys ihmiseen, jonka kanssa asuu saman katon alla. Miten saada pois negatiivinen ilmapiiri ja paha mieli. Miten saada pikkuperhe toimimaan yhdessä, näissä annetuissa neliöissä. Auttaako tilanteita yhtään jos muuttaa isompiin neliöihin.. Miten saada rahat riittämään nykymaailmassa!!!
Tänään täällä korkeudella kuvan maiseman pakkaslukemat. Asun ihan lähellä tuota maisemaa. Huomiselle luvattu -28. Kyllä kai sen kestää, vaikkei toppahousuja omistakaan. Tai kaapin perällä on yhdet, joihin en mahdu, mutta ei siitä nyt tällä kertaa enempää ;D
34 kommenttia:
Kiitos ei mitään Avatarta minulle! Maintisemasi kolme filmiä: Brokeback Mountain, Atonement ja Lukija kuuluvat 10 parhaan elokuvan listalleni. NE ovat huomionarvoisia leffoja MINUN MIELESTÄNI.
Jos yhtään helpottaa, niin kaikki miettivät neliöitä, ihmissuhteita ja rahan riittävyyttä. Sitä kutsutaan elämäksi.
Minä heitin vanhat toppahousut roskiin ja ostin tyylikkäät lasketteluhousut, vaika en polveni takia voi enää lasketella. On kiva liikkua täällä -20 asteen pakkasissa lämpimästi, mutta ei ihan mummosti pukeutuneena.
Minä sanoisin puolestani, että käy ihmeessä katsomassa Avatar. (Mutta minä olenkin actionin ystävä.) ;D Oli siinä ihana rakkaustarinakin mukana, että voi kyllä katsoa jo ihan senkin vuoksi. ;D
Minä voin suositella Avataria, vaikka se ei minun tajuntaani räjäyttänytkään. Ja 3D-lasit ovat jo kauan, kauan aikaa sitten siirtyneet pois pahviaikakaudelta. Ne ovat nykyään jotain aivan muuta.
Leena, elämäpohdiskeluja tässä..ja vähän elokuvapohdiskeluja.. Kaikki mietityttää. Se on tämä vuodenvaihdeaika..
Sari, kiitos vinkistä.. Tulen käymään vastavierailulla..
Anzi, voi että mua naurattaa: kiitos kun kerroit, etteivät 3d-lasit ole enää pahvia! Tästä huomaa, ettei ole mun juttu.. ;)
Se, että yleensäkin pohdit noita asioita, takaa sinun lapsillesi turvallisen kasvuympäristön ja hyvän mielenterveyden. Minun äitini teki kaikki mahdolliset virheet silloin harvoin, kun edes oli minulle äiti, ja olisin ilomielin antanut anteeksi, jos hän edes joskus olisi myöntänyt jotain. Mutta ei - vika oli aina minussa. Oman kokemukseni mukaan tärkeintä on se, että negatiivisia tunteita saa ilmaista eikä lasta silti hylätä, ja se, että äiti todellakin osoittaa lapselleen rakastavansa tätä eikä vain sano niin (vaikka sitten virheitä tekisikin, kuten jokainen meistä). Lasta kun ei voi huijata eikä rakkautta ostaa.
PS. Katso Avatar kaksiulotteisena. 3D-kuva on mielestäni edukseen vain lentokohtauksissa. Avataria ei suotta hehkuteta, koska se on niin taidokkaasti tehty ja siinä on tärkeä sanoma. Ja jatkoa kuulemma seuraa. Tästä tulee luultavasti Star Warsin kaltainen kultti, elleivät jatko-osat epäonnistu. Tosin parempi sellainen, koska SW:llä ei ollut mitään sanomaa. Paitsi "Use the force". ;-)
Annie, kiitos mielipiteestäsi. Isoäitini sanoi jo vuosia sitten, että mitä isommiksi lapset kasvavat, sen isommiksi kaikki pulmat ja asiat muodostuvat. Vähän niinkuin, että 'pikkuihmisellä pikkupulmat ja isolla isot'.. Olen teini-ikäisen, ja kohta teini-ikään tulevan äiti. Haasteita on siis jatkossakin...
Ja hyvä kuulla, että Avataria voi katsoa ilmankin niitä hökötyksiä päässään! Minulla kun on päivästä riippuen joko silmälasit tai piilolinssit..
Meidän 15 19 ja pian 21-vuotiaat pojanklopit kävivät katsomassa Avataren ja olivat sitä mieltä, että meidän vanhempienkin pitäisi se katsoa. Nuorin hehkutti, että kun siinä on romantiikkaakin : )
Hiljentyminen pohdiskelemaan tekee aina hyvää. Syvämietteitä tarvitaan toisinaan, mutta kovin usein ei liian syvälle kannata mennä.
Kaikki menee parhain päin. Usko pois.
Pakkasta. Ja tuo on jo liikaa. Kerrospukeutuminen riittää kovallakin pakkasella.
Itse kävin Avatarin katsomassa sen 3D-puolen ja kerrotun näyttävyyden takia. Lasit eivät tosiaan ole mitään sellaista eri väristä kuin pahviaikana, mutta se tuossa jo kerrottiinkin. Itselleni sopivat päähän eikä vaivanneet vaikka lähes 3h kesti - tyttärellä taas oli painanut, joten pääkohtainen on sopivuus (tietää vasta jälkikäteen).
Tarina tuossa oli normaali suoraviivainen perusjuoni, joka on nähty useaan kertaan, mutta ihan mukava sellaiseksi.
Pakkasta käytiin äsken vähän uhmaamassa -17C:ssä, kuvaajana kyllä kärsii tuosta kun pitää kintaita ottaa pois vähän väliä. Mutta tulipa kivoja kuvia. :-)
Hyvää uutta vuotta!
Taru, vähän hymyilyttää tuo, että 'onhan siinä romantiikaakkin'. Nuoret kai luulevat, että aikuiset (naiset) kaipaavat aina romantiikkaa, elokuviin varsinkin ;D No, monissa elokuvissa kyllä on...
Lepis, välillä on hyvä syventyä olemaan yksin ja mietiskellä, mutta ei tosiaan aina, eikä liian syvälle. Tulee muuten masennus..Kun tämä kaamos ja pakkanenkin meinaavat välillä uuvuttaa.. Pakkasta on nyt vähän liikaa, mun makuun. Mutta kuten sanoin, en ota siitä pultteja, mutta en kyllä ihmeemmin ulkoilekaan..
Timo, ne lasit tosiaan saattavat painaa..
Pakkasessa tahtoo aina kameran patteritkin hyytyä. Ainakin yli -20 asteen lukemissa.
Hyvää vuotta sinullekin!
Kuusikymppinen työtoverini oli käynyt katsomassa Avattaren tyttärensä kanssa ja hehkutti sitä minulle aivan innoissaan. Jotenkin ei vaan kiinnosta etukäteen.
Teini-ikä on kamalaa ajoittain kaikille. Kai siihen auttaa, jos jaksaa pysyä aikuisena ja asettaa melko tiiviit rajat ja pitää niistä vielä kiinni. Ja sitten kestää sen, ettei KELLÄÄN MUULLA jne.
On kyllä helpompaa, jos on kaksi vanhempaa pitämässä yhtä, mutta eipähän sun tarvitse toisaalta riidellä ensin niistä asioista puolison kanssa. Toivottavasti sulla kuitenkin on keskusteluseuraa jostakin ystävästä tai työkaverista, jolla on teinejä kotona. Minusta se auttoi paljon, lohdutusta tarvitsi kovasti, kun tunsi olevansa ihan epäonnistunut. Enkä tunne kyllä olevani niin äiti muutenkaan, mutta lapset ovat kivoja ja fiksuja!
...siis olevani niin onnistunut äiti, piti kirjoittamani;)
Katriina, läheiset ovat tärkeitä, ja erityisesti ne, jotka ymmärtävät teini-ikäisen vanhemmuutta. Ettei kaikkea tarvitse kantaa yksinään.
Uskon, että meistä äideistä suurin osa onnistuu tehtävässään. Kuten sinäkin olet onnistunut, vaikkei aina siltä tunnukaan.
hei ystäväni ja terveisiä töistä!ja onnea uudelle vuodelle.Avatar tuntuisi minun elokuvalta,katsoin yks päivä viimeinkin Holiday leffan,niiiiin ihan Jude Law....
Kiva olla töissä meillä täällä sisällä +24 ja sit kun vielä tekee hommia niin kyllä hiki virtaa.
Tiitus, terkkuja sinne töihin. Ulkona on hurjan kylmä, piipahdin juuri ulkona.. Onneksi sisällä on lämmin.. ;D
Oi, Jude Law lämmittää kyllä mieltä!
Syntyjä syviä sitä useinkin miettii juuri näin vuoden alussa, kun kaikki on tavallaan taas alkamassa.
Kylmä on täälläkin, vähän liiankin kylmä, ottaa niin henkeen ja naama ihan kohmettuu jäykäksi.
Mutta hyvää loppiaisiltaa sinne sinulle! :)
Juuri otin joulukoristeita pois ja tuli vähän haiku olo..
Ppi, kiitos sinulle toivotuksista. taidanpa vielä sytyttää kynttilöitä palamaan. Siivoilen myös joulua täällä pois..
... pakkanen voisi jo riittää. Eilen sitä tuntui olevan ihan liikaa, tuulen kera. Tänään en ole edes mennyt ulos, tehnyt lämpimästi maustettua ruokaa ja nauttinut uusien villasilkkipitkiksien lämmöstä :)
joskus on niin vaikeaa, pienessäkin taloudessa pitää yllä sitä lämmintä keskustelua. ihan näin kahden aikuisenkin taloudessa.
joskus on lienee sitäkin hyvä miettiä. ehkä sekin jo auttaa, vaikkei vastausta aina tietäisikään.
RitaHelinä, juuri uutiset näyttivät huomiselle -30!!! Ja lapsilla alkaa koulu! Ei muuta kuin huivia kasvojen eteen työ-ja koulumatkalla!
Joskus on jäätäviä tunnelmia ja joskus lämpimiä, joskus mökötellään ja joskus jutellaan.. ;D
Hyvinvointi, huolenpito ja yhdessäolo lujittaa perheen yhteen.
Ymmärrän sinua, äideillä varsinkin on aina huoli lasten ulevaisuudesta.
Yhteispelillä kaikki sujuu.
Mua ei kiinnosta ei niin tippaakaan koko Avatar, katson sen suosiolla dvdltä. Lukemani oerusteella ei taida vain olla mun juttu =)
Nuoruus on haastavaa aikaa, itsensä, oman tilan ja rajojen hakemista. Tsemppiä äidille, muistetaan että meidän vanhempien tehtävä on kasvattaa lapsi hiljalleen irti itsestämme. Lapsen täytyy oppia lentämään omilla siivillään.
Olet valinnut kuvauskohteeksi saman kuin minulla on 12-kuvaa meemissä.
Ps. Kokeile kamerassa lumikuvissa valkotasapainon käsisäätöjä. Muistaakseni pilvisen sään viritys voisi tarkemmin toistaa lumen valkoisuuden ja vähentää sinisyyttä. Jotain sellaista kannattaa kokeilla.
Arleena, yhteispelillä kaikki sujuu, sillä, että kaikilla on yhteinen päämäärä.
Elisa, kyllä se saattaa olla niin, että dvd:ltä minäkin sitten viimeistään Avattaren katson..
Kiitos tsempeistä.
Kari, minusta lumen kuvaaminen on tosi vaikeaa, varsinkin kun on kaamosaika.
En ole kuullutkaan tuosta valkotasapainon käsisäädöstä. Löytyisiköhän minunkin kamerasta.
Mukava kun mietit täällä ihan "ääneen" noita kasvatusjuttuja. Välillä pitääkin tuumailla nuorten kanssa että mikäs tilanne nyt on ja missä mennään. Että pysyis hyvä yhteys. Ettei vaan mentäis päivästä toiseen samaa rataa ja sitten yhtäkkiä havahduta että onkin menty aivan päin mäntyä. Jos ymmärsit mitä tarkoitan ^^
Itse välillä kartoitan tilannetta ja jos tuntuu että jonkun kanssa on ollut vähän vähemmän kanssakäymistä ja kuulumisten vaihtoa niin otan sen sitten vähäksi aikaa erikoiskäsittelyyn ja lähituntumaan. Haen tietsikalta keittiöön kokkailemaan tai pyydän lenkille mukaan tai kainaloon telkkua katsomaan tms.
Mutta lapsethan on kaikki niin erilaisia, omiensa metkut tietää parhaiten. ^^
Toivottavasti niitä neliöitä jossain vaiheessa tulee lisää teille..
Näin tänään Avatarin ja voin lämpimästi suositella,sillä pidin kovasti elokuvasta. Se piti otteessaan koko ne melkein 3 tuntia.Ja minusta tämä on elokuva,joka pitää ehdottomasti nähdä niillä moniulotteisuuslaseilla.Keväällä tuleva Tim Burtonin Liisa Ihmemaassahan on myös 3D-leffa,joka sekin on paljon parempi niillä laseilla katsottuna kuin ilman.
Tiedätkö, Sooloilija, olen onellinen siitä, että oman tyttäreni murrosikä on ohi. Ei se nuoren aikuisenkaan elämä helppoa ole, mutta minulle äitinä hänen murrosikänsä oli raskasta aikaa.
Mutta niinhän sen pitää ollakin. Lapsi kasvaa murrosiässä kohti minuuttaan ja se tarkoittaa myös kasvua eroon vanhemmistaan. Nykyään meillä on oikein hyvät välit.
Voimia sinulle. Isompi kämppä, jos mahdollista, voi helpottaa oloa kaikille.
Tuuluska, hyviä vinkkejä. Sinulla on kokemusta, ja vielä yksi tytär enemmän kuin minulla! Totta on, että lapset ovat kaikki erilaisia, niin erilaisia!
Yael, kiva kuulla, että olet nähnyt Avattaren, ja piditkin.
Liisa Ihmemaassa-elokuvaa odotamme kovasti tyttöjen kanssa. Niitä laseja on kai pakko silloin viimeistään käyttää..
Päivi, tiedän mitä tarkoitat sillä kun sanot, että raskasta aikaa.
Isompi kämppä tulee jossain vaiheessa. Piankin, tai myöhemmin.
Tsemppiä sinulle Sooloilija! Minun piti jo eilen kommentoida, mutta sitten firefoxi otti ja kaatua jumahti aina blogien kommenteissa :/
Voin vaan kuvitella, millaista on koittaa pärjätä kahden teini-ikäisen kanssa. Tuoreessa muistissa kun on oma teini-ikä, ja sitten toisaalta tämän hetken kamppailu kolmevuotiaan uhmaikäisen kanssa, joka on joka asiassa eri mieltä ;-) Pahempaa siis on vain odotettavissa? Äitinä oleminen on joskus hirvittävän rankkaa ja aina sitä miettii, että onko tarpeeksi rakastava äiti kun itsekin kiukuttelee väsyneenä takaisin...
Avatarista sen verran, että minä joudun käyttämään omia laseja noiden 3D-lasien alla ja se on hieman epämiellyttävää. Silti 3 tuntia meni että hujahti! Mutta olen kuullut monilta, että tuo on melkein parempi perinteisenä 2D:nä, koska 3D-efektit ovat hyvin maltillisia.
Kyllä minäkin sitä Avatarta suosittelen, ihan hurjan kaunis elokuva! Minulla oli 3D-lasit omien lasien päällä eikä mitään ongelmaa ollut. Hieman mietityttää että pitäisikö toinenkin kerta käydä katsomassa...
Vaihdoin salasanan ja olen tuhertanut aika monta kommenttia taivaan tuuliin, huomaan. Täältäkin.
Kai olet jo hommannut hyvät toppahousut ja kaikki muutkin pakkasvarusteet? Ulkoilu on nyt niin ihanaa, mutta varusteet pitää olla hyvät. Nyt pitää nauttia, kun kerrankin saimme näin ihanan talven.
Melkein jo innostuin Avattaresta, sitä on kehuttu niin paljon. En mumminkaan saanut lähdetyksi, vaikka muuten tykkään pakkasista niin auton kannsa olen koko ajan varuillani - pelkään, etten pääse kotiin, sen verran vanha auto on minulla. Ja kyllä minä enemmän olen Brokeback Mountain ja Lukija -tyyppisten elokuvien fani. Lukija sai minut aivan sekaisin pariksi päiväksi, vetosi tosi vahvasti tunteisiin.
Vanha klisee "Pienet lapset, pienet huolet - suuret lapset, suuret huolet" , on ainakin minun kohdalla pitänyt tällä hetkellä paikkansa. Voin joskus lähettää sähköpostia...
Hyvä, että kotona saa näyttää sekä hyviä että huonoja tunteita ja muistathan, ettei lapsia tarvitse suojella liikaa myöskään pettymyksiltä. Varsinkin, jos tunnelma kotona on muuten hyvä ja rakastava, niinkuin teillä tuntuu olevan. Lasten murrosikä on monella tavalla kovaa koettelemusta ja opetta kyllä vanhempiakin, ainakin minä olen joutunut tilanteisiin, joihin en koskaan arvellut joutuvani omien lasteni kanssa. Sen olen kuitenkin päättänyt, että syyllisyyttä en ala kantaa, koska parhaani yritin. Yhtään parempaan en olisi pystynyt.
Oikein mukavaa viikonloppua teille kaikille!
Onneksi tarkistin! Taas olis hävinny kommentti väärän salasanan takia! Nyt pitää mun olla huolellinen, ei jaksa kirjottaa moneen kertaan.
Päivi, minäkin muistan oikein hyvin oman teini-ikäni ja kuinka kauhea olin äidilleni!
Annie Mee, olen huomannut, että monet haluavat nähdä Avattaren moneen kertaan..
Tuike, minä en uskalla vaihdella salasanoja, pelkään, että kadotan kaiken, tai en pääse johonkin...
Mutta ihanaa kun sait pitkän kommentin nyt laitettua!!!
Hyvä, että näit Lukijan. Ja se selvästi teki sinuun vaikutuksen. Kun luin kirjan, ajattelin silloin heti, että 'tehtäisiinpä tästä elokuva'. Ja niin tehtiin, ja Kate Winslet suostui pääosaan! En voisi ketään muuta siihen kuvitella.
Lähetäppä sitä sähköpostia. Tästä aiheesta riittää keskusteltavaa.
Todennäköisesti joka kamerasta löytyy ainakin jotain käsisäätöjä. Niitä kannattaa kokeilla. Jos ei auta, Picasassakin on mahdollisuuksia säätää valkotasapainoa. Pointti on siinä, että kamera ei osaa lumisessa ympäristössä löytää oikeaa valkoista.
Olen jo pitkään pähkäillyt että menenkö katsomaan Avatarin vaiko en. Hieman ärsyttävältä vaikuttaa se Pocahontas-vaikutteinen tusinatarina, mutta tietysti kiinnostaisi nähdä se tekninen toteutus. Toisaalta taas ei innosta istua kolmea tuntia kahdet lasit nokalla - tarttis varmaan mennä ostamaan uudet piilarit.
Lähetä kommentti