Paistetut vihreät tomaatit

Katsoin pitkästä aikaa jo ihan klassikkoelokuvaksikin luokiteltavan

Paistetut vihreät tomaatit-elokuvan, joka on vuodelta 1991. 

Edellisestä katsomiskerrasta on kulunut ainakin vuosikymmen, joten lähes uusin silmin, mutta silti monia kohtauksia ihan tarkasti muistaen katsoin ja nautin elokuvan läpi.

*

Mary-Louise Parker & Mary Stuart Masterson

Elokuvan ideana on kuljettaa kahta tarinaa yhtäaikaisesti läpi elokuvan. Vanha nainen (Jessica Tandy) kertoo keski-ikäiselle naiselle (Kathy Bates) tarinaa sukulaisnaisesta1920-luvun syvästä etelästä, Alabamasta. 

 

Kathy Bates & Jessica Tandy

Vuoden 1990 aikana kuvattu elokuva muistuttaa vielä tyyliltään 80-lukua: varsinkin Kathy Batesin vaatetus ja kampaukset ovat hirveitä ilmestyksiä. Huonon itsetunnon omaava, tylsässä avioliitossa elävä rouvasihminen pukeutuu vaaleanpunaisiin ruusuihin ja syö koko ajan suklaapatukoita. Ystävyys vanhan, mutta eloisan ja persoonallisen naisen (Jessica Tandy) kanssa alkaa pian avata vaihdevuosioireilevan Evelynin silmiä: hän alkaa huomata, että suurinta rohkeutta on elää unelmiensa mukaan.

 Vanha rouva Ninny kertoo vanhainkodissa Evelynille tarinaa sukulaistytöstään Idgiestä ja hänen elämänsä suuresta rakkaudesta Ruthista:

Idgien ja Ruthin rakkaus kuvataan elokuvassa hyvin kainosti. Ehkä 90-luvun alussa ei oltu nähty vielä yhtään suoraa kuvausta kahden samaa sukupuolta olevan ihmisen rakkaudesta, niinpä tämäkin Jon Avnetin ohjaama elokuva suostuu vain vihjailemaan naisten välisestä rakkaudesta, verhoten sen vain syvään ystävyyteen. 

Ruth (Mary-Louise Parker) elää alkuun väkivaltaisessa avioliitossa rasistisen miehen kanssa, mutta pakenee raskaana ollessaan Idgien (Mary Stuart Mastersonin) avustuksella, eikä koskaan enää palaa takaisin. Ruth ja Idgie kasvattavat lapsen yhdessä ja perustavat kahvilan.
*

Tarina kulkee romanttisissa sävyissä, mutta ottaa esille myös arkoja ja koskettavia aiheita: 1920-luvun Alabamassa mustaihoiset erotetaan vielä valkoihoisista ja mm. Ku-Klux-Klanin järkyttävät teot ovat yleisiä. Elokuvassa tapahtuu paljon, mutta niille, joille tarina ei ole tuttu, en halua kertoa enempää murhasta, murhatutkimuksesta tai elokuvan eri henkilöiden kohtalosta. Elokuvan tämä historiallinen ajankuva, 1920-1930-luku, on hienosti ja yksityiskohtaisesti kuvattu.

*

Koskettava, välillä melkein siirapissa kasteltu, mutta silti realistisen uskottava tarina rakkaudesta, ja sen kaikenvoittavasta voimasta. Elokuva kertoo myös rohkeudesta ja uskosta omaan itseen, se nostaa esille tärkeitä teemoja ja on varmasti ollut innoittajana monelle oman elämän hallintaan liittyvissä pohdiskeluissa. Näyttelijät tekevät niin upeaa näyttelijätyötä, että heidän työtään seuraa jännityksellä eläytyen koko elokuvan ajan. Erityisesti Mary Stuart Masterson rehtinä ja reippaana, poikamaisena Idgienä hurmaa. Naisellinen ja kaunis Mary Louise Parker on itseoikeutetusti Ruth, johon kaikki ihastuvat, sekä miehet että naiset.

Masterson ja Parker olivat elokuvan teon aikaan molemmat reilukaksikymppisiä, uransa alussa olevia näyttelijättäriä. Nyt he ovat ihania nelikymppisiä: Mary Louise Parker näyttelee, Mary Stuart Masterson sekä näyttelee että ohjaa elokuvia. Kuvat nykypäivän naisista alla:

Elokuva löytyy kirjastoista, mutta myös joistakin videovuokraamoista.
Traileri tässä.