torstai 24. maaliskuuta 2011

Elizabeth Taylor kuvissa

Kaikki alkoi jo lapsena.
Hän on sanonut, että ennen miehiä hän rakasti eläimiä, ja että rakkaus eläimiin säilyi läpi elämän.
Luulen, että moni mies sensijaan aiheutti pettymystä ja surua. 

*
Aikuinen Elizabeth oli kaikkea: lumovoimainen, kiihkeä, lempeä, karismaattinen, kaunis
Tähtisilmä.


*
Tässä Elizabeth on arvoituksellinen ja haavoittuvainenkin, mielestäni.

*
Nyt jätämme kauniin haikeat jäähyväiset Dame Elizabethille.
Näkemiin.
 *

15 kommenttia:

Maria kirjoitti...

Voi miten kaunis tämä postauksesi oli.Kiitos.

Leena Lumi kirjoitti...

Vieraamme muisti heti, mikä oli Lizin ensimmäinen filmi ja minkä ikäinen hän silloin oli. Hesarissa oli hänestä tänään juttua. Paljon.

En ikinä tajua, mikä filmi se oli, missä oli se ajelu rantatietä pitkin kesällä ja sitten hirveää tappelua. Kissa kuumalla katolla? Joku muu?

Loistavimmat tähdet elävät muistoissamme ja filmeissään aina.

Sooloilija kirjoitti...

Maria, kiitos sanoistasi. Kuvia oli mielenkiintoista valita. Hänestä on paljon kuvia, mutta tuo viimeinen oli sykähdyttävä. Hän näyttää niin hauraalta viimeisinä vuosinaan. Mutta silmissä on loiste.

Leena, en nyt yhtäkkiä hoksaa mikä elokuva. Olisiko Äkkiä viime kesänä ? Se tulee Teemalta tänä sunnuntaina. Tai sitten Kissa kuumalla katolla.

Suuret tähdet elävät ikuisesti elokuvissa.

Sooloilija kirjoitti...

Se Teemalta tuleva elokuva onkin Paikka auringossa ja se tulee nyt perjantaina.

Anton von Monroe kirjoitti...

Minäkin haluan jättää hyvästit legendalle, mutta tahdon samalla huomauttaa, että muut viestit täällä saavat minut vaivaantuneeksi. En ikinä väitä, että olisi väärin muistella pois mennyttä kauniin sanoin ja symbolisin kukkasin, mutta ei ole myöskään välttämätöntä tai edes oikein kaunistella. Sillä: Ms. Taylor ei ollut ihanteellinen henkilö. Hän ei ollut hauras tai viaton tai yksiulotteinen idoli, vaan ihminen. Siksi voin uskoa hänen aiheuttaneen pettymyksen monelle miehelle eikä pelkästään toisin päin. Taylor oli prototyyppinen ylellisyyttä rakastava diiva, joka nautti etenkin viimeisinä vuosikymmeninään palvonnasta, ja jonka anteliaisuuden kohteena eivät olleet syrjityt ja huono-osaiset vaan sairaudet ja eläimet. Näyttelijänä hän ei ollut ensisijaisesti lahjakas vaan valovoimainen. (Tämä on silkka mielipide.) Vahvan ohjaajan kanssa hän pystyi upeisiin rooleihin, mutta monien muiden tähtien lailla hän teki enemmän huonoja elokuvia kuin hyviä. Ja hän "kuoli" jo 30-40 vuotta sitten lopetettuaan elokuvanäyttelemisen. Siksi hänen todellinen pois menonsa tuntuu varjomaiselta.

En ole halunnut loukata ketään enkä pahoittaa kenenkään mieltä, ja jos niin on käynyt, en ole osannut kirjoittaa tarpeeksi hyvin. Tämä on vain muistokirjoitus elokuvahullulta, jonka mielestä Ms. Taylor ei ollut kovin miellyttävä ihminen, ja joka sai kauneutensa takia ehkä kohtuutta enemmän, mutta jonka elokuvista mm. ja etenkin Paikka auringossa, Jättiläinen, Kissa kuumalla katolla ja ...Virginia Woolf ovat ikuisesti arvokkaita.

Sooloilija kirjoitti...

Vielä korjaan, että Teemalta tuleva Paikka auringossa on viikon kuluttua. Ei tällä viikolla.

******

Anton von Monroe, pitkä kommentti. Kiitos. Oma näkemyksesi, joka on yksi totuus.

Kukaanhan meistä ei henkilökohtaisesti tuntenut Elizabeth Tayloria, joten en voi allekirjoittaa tuota lopussa mainitsemaasi 'ei ollut kovin miellyttävä ihminen'. Mistäpä me tiedetään. Saattoi olla, tai sitten ei. Läheisilleen varmasti oli, eikä koko maailmaa tarvitsekaan miellyttää. Mitä suurempi julkisuuden henkilö ihminen on, sen enemmän on myös vihamiehiä.

Mutta kiitos kommentoinnista. Sitä en voi tietää loukkaantuiko kukaan, mutta sitä jäin miettimään miksi muiden kommentit saivat sinut vaivaantumaan. Ei sinun tarvitse vastata siihen. Toivottavasti 'muut' eivät loukkaannu, sillä minä ainakaan en halua väheksyä kenenkään kommentointia ja näkemyksiä.

***

Leena Lumi kirjoitti...

Anton von Monroe, kun minä kirjoitin arvosteluja monista Marilyn Monroen elämänkerroista ja viimeksi hänen omasta krijastaan Välähdyksiä, sirpaleita ja kerroin, mitä Marilynille oli oikeasti tapahtunut lapsesta asti, sain todella outoja kommentteja. Parissa oli suorastaan jotain sairasta vihaa...Pelotti. Ja eräs 'hymyilevä' nimimerkki ei saa enää kommentoida minulle ollenkaan.

Minusta sinun kommentoinnissasi ei ollut oleellisesti mitään loukkaavaa, jos vain tämän blogin pitäjä sen hyväksyy, PAITSI ei kannata ikinä yrittää ylentää itseään muita alentamalla. Kuolemaan on yleensä vaikea sanoa mitään ihanteellisen optimaalista, joka kelpaisi kaikille ja tyydyttäisi kaikki makuvaatimukset eikä ole tarkoitustaan.

Minä jätin omassa kommentissani mm. mainitsematta mitä Burton oli sanonut vaimostaan ja joka oli vähemmän mairittelevaa. Se ei sopinut tähän kohtaan.

Mutta ihan kaikkein eniten minua hämmästyttää, että sinun mielestäsi muut voivat päättää mihin kukakin anteliaisuutensa kohdistaa. Minä kohdistan kaiken anteliaisuuteni eläinsuojeluun, osattomiin lapsiin ja väkivallan uhan alla eläviin naisiin. Tee sinä samoin! Ja voit myös ottaa kummitytön jostain kehitysmaasta, kuten minä tein ja auttaa näin yhtä pikkunaista elämässä eteenpäin.


Oletko koskaan ajatellut, kun valitit Lizin aiheuttaneen pettymyksiä miehille, kuinka paljon suurempi oli sen pettymyksen määrä, minkä miehet aiheuttivat hänelle!

Naiset eivät elä miellyttääksen miehiä, vaan ollakseen miesten palvonnan kohteina. Se on se ikiaikainen rooli, johon tosin liittyy paljon, paljon muutakin...

Leena Lumi kirjoitti...

Soolis, katson sen trailerin siitä Äkkiä viime kesänä, kunhan ehdin. Nyt on vähän tämmöistä...tiedät.

Sooloilija kirjoitti...

Hyviä näkökulmia Leena. Antonin kommentti sai ajattelemisen aihetta.

Mietin tässä myös Greta Garboa, joka omaehtoisesti lopetti näyttelijänuransa vuosikymmeniä ennen kuolemaansa. Silti muistamme hänetkin rooleistaan, jotka hän teki silloin, -30 ja -40-luvuilla.

Legendat elävät ja jäävät ihmisten mieliin juuri saavutustensa vuoksi. Elizabeth oli tietenkin myös verta ja lihaa ja eli ihan normaaliakin elämää. Hänhän oli jo aika vanhakin, joten hän saikin jo elää vanhan ihmisen hidasta elämää, vetäytymistä ja vain läheisten kanssa oleilua.

Me emme kukaan voi tietää kenenkään toisen suruja emmekä pysty koskaan uppoamaan kenenkään toisen sielunelämään.

Vain oman sielun tunnemme, emme kenenkään muun. Joskus sanotaan, että jonkun taitavan valokuvaajan tai elokuvantekijän kamera voisi tallentaa jopa jonkun sielun. Voikohan, mietin. Ja jään selaamaan googlesta kuvia mm. Taylorista, Garbosta, Marilynista.

Sielunvilahduksen ehkä voin joistain kuvista nähdä.

Leena Lumi kirjoitti...

Ja kohta saat lukea, mikä ihana, jumalainen diiva oli Marlene Dietrich. Siinä vasta nainen, joka tiesi miten ollaan onneton, mutta tehdään vaikutus. Grace Kelly puolestaan näytti halitsevan koko kuvion ja kauan sen tekikin, vaan hänen kohdalla emme ikinä saa tietää, miten oikeasti oli ja kuuluuko meidän saadakaan.

Minuun vaikuttaa Lizin poismeno, mutta pidin aivan hirveästi myös Burtonista. Hän oli niin paljon sitä jotakin että hänestä oli ihan pakko pitää. Hän oli haaste naisen makuun ja pirskuta: Oli aika verbaalinen myös suustaan;-)Ja hävyttömän karkean komea vielä juopponakin!

Well...Marilyn syvimmälti ja eniten sitten kai sitä brittiläistä Helen Mirreniä, josssa paljon samaistumispintaa aina nuoruuden hulluista vuosista asti.

Anton oli vain huomionkipeä, kuten kaikki miehet ovat. Minun hemmoteltu koiranikaan ei ole niin huomionkipeä kuin mieheni;-)

Elämyksellistä Black Swania♥

Sooloilija kirjoitti...

Leena, Marlene ei ole koskaan ollut lähellä minua, mutta arvostan hänessäkin tiettyjä piirteitä ja hänen elämäntyötään ja elämänkokemuksiaan.

Grace Kellyn tarina on maaginen, mutta hän oli luonteeltaan jotenkin arvoituksellinen. Varmasti kiihkeämpi kuin mitä päälle päin näytti.

Anton von Monroe kirjoitti...

Hyvä, että pointtini ymmärrettiin suurimmalta osaltaan. Minusta tuntui, että näissä parissa sinänsä kauniissa jutussa ja niiden kommenteissa luotiin Ms. Taylorista yksipuolista kuvaa, josta en tunnistanut häntä. Koska hän ei ollut satuprinsessa, vaan aika turhamainen ja vaikea ihminen, joka eli eriskummallisen elämän. Jopa hänen hyvin mainostettu humanitaarisuutensa - hyväntekeväisyys, jossa ei tietenkään ollut itsessään mitään huonoa - on nähty hiukan vääristyneesti. Eniten minua harmittaa Ms. Taylorissa se, että hän jätti 60-luvun - ja upean Virginia Woolfin - jälkeen lahjakkuutensa sikseen ja keskittyi julkkiksena olemiseen. Hänen televisioidut syntymäpäiväjuhlansa olivat irvokkaita tilaisuuksia.

Leena Lumi... Olet lukenut huonosti Sooloilijan blogauksen, ja mitä hän kirjoittaa pettymyksistä ihmissuhteista. Minä toin siihen mukaan asian toisen mahdollisen puolen. Jos todella tarkoitat totta, että mielestäsi naiset elävät ollakseen miesten palvonnan kohteita, pidän näkemystäsi sovinistisena ja vanhentuneena. Minua koskenut huomautuksesi oli asiaton eikä kirjoitukseni antanut siihen edes aihetta.

Sooloilija kirjoitti...

OKEI. MINÄ NYT BLOGIN PITÄJÄNÄ EN JAKSA ENÄÄ JANKATA JA JUNNATA. TAYLOR OLI JOKO IKÄVÄ IHMINEN TAI SITTEN EI OLLUT.
ANNETAAN NYT KUOLLEEN IHMISEN LEVÄTÄ JO VIHDOIN RAUHASSA.

PISTE. SANOO SOOLOILIJA-TÄTI TÄÄLTÄ KOTOA. PEACE & LOVE !

Leena Lumi kirjoitti...

Hyvä Soolis♥

Make Love Not War!

Sooloilija kirjoitti...

Juuri näin. Eläkäämme sovussa ja rakkaudellisessa hengessä, kaikki omien mielipiteidemme kanssa.