Kuopuksemme, pikku-Virpoja lähti iloisena liikenteeseen. (Miten se tuntuukin, että muulloin hän on jo aika iso ja hyvin kasvanut, mutta kun hän lähtee virpomaan, tuntuu, että hän onkin aika pieni vielä. Ikä on aina suhteellinen käsite.)
Saalista tuli ihan mukavasti. Nyt on suut makeina.
Omankin lapsuuden virpomiset tulivat mieleen. Asuin lapsena omakotitalossa ja pidin maskottina mukanani pikkuveljeäni jo aika pienestä pitäen. Muistan, että koristeltujen oksien lisäksi askartelin pieniä pääsiäiskortteja, joita annettiin myös oksien kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti