perjantai 31. joulukuuta 2010

Tämän vuoden ykkönen

Tämän vuoden ehdoton suosikkini oli Tom Fordin ohjaama A Single Man.
Se onnistui tavoittamaan kuvituksellaan, näyttelijöillään, käsikirjoituksellaan ja ohjauksellaan niin maagisia tunnelmia, että minun oli nähtävä se ensimmäisen kerran jälkeen pian uudestaan. Ja sitten taas.
*


*
Pääosissa loistavat: Colin Firth, Julianne Moore, Matthew Goode, Nicholas Hoult.
*
Toivotan teille oikein hyvää ja onnellista ensi vuotta !
Jatketaan elokuvien parissa. Kerron seuraavassa postauksessa vähän lisää.

tiistai 28. joulukuuta 2010

Katsausta vuoden parhaisiin - yksi kerrallaan - Paras Nainen

On se aika vuodesta, jolloin mietin tänä vuonna katsomiani elokuvia.
Haluan nostaa esille joitain huippuja, jotka ovat koskettaneet juuri minua.
Haluan aloittaa naispääosasta, tärkeimmästä. Se on tässä kiteytettynä yhteen minuuttiin:

 
Annette Bening: The Kids Are All Right
ohjaus: Lisa Cholodenko
 

 Molemmat elokuvan naiset, Annette ja Julianne Moore,  tekevät todella vahvat roolit Kids-elokuvassa, mutta Annette Beningin roolista jäi mieleeni se haavoittuvuus, jota hän rakkaudessaan kokee. Hän toi myös syvällisesti esiin äitinä olemisen vaikeuden, sen kuinka lapsiaan ei voi omistaa eikä heistä voi pitää kiinni koko aikaa. 
Annette Beningiltä niin hieno rooli, että hänelle täydet pisteet ja kaikki mahdolliset palkinnot soisin! 

sunnuntai 26. joulukuuta 2010

Fanny ja Alexander

Koin Joulupäivänä iloisen yllätyksen, FST5-kanava näytti 
Ingmar Bergmanin Fannyn ja Alexanderin
juuri oikeana hetkenä, ainakin minulle. Joulupäivän myöhäisilta on mitä parhain hetki katsoa legendaarinen klassikkoelokuva, joka alkaa joulun vietolla.

On kulunut vuosia siitä kun näin elokuvan viimeksi, mutta joka katselukerta tästä runsaudensarvesta löytää jotain uutta: uusia henkilöitä, uusia tapahtumia ja tunnelmia.
Kuinka ahdistava elokuva onkaan ajoittain ja kuinka on helppokin samaistua lapsen silmin katsomaan aikuisten maailmaa.


Ingmar Bergman oli mestari ja nero. Juuri tässä elokuvassa olen lähes hengästynyt hänen pikkutarkasta asetelmallisuudestaan ja henkilögalleriastaan. Vanha Tukholma näyttäytyy historiallisen kauniina, vaikkakin hieman karuna. Kukaan näyttelijä ei ole sivuosassa. Jokainen rooli, joka vilahtaakin kuvassa, on merkityksellinen. Bergman on luonut persoonia ja löytänyt käsittämättömän taitavat, Ruotsin parhaimmat, näyttelijät luomaan hengen ja sielun jokaiseen rooliin. 
Lapsinäyttelijöistä Alexander on elokuvan sielu. Hän on vielä pieni poika, mutta toisaalta jo aikuisen maailmaankin usein kurkkaava urhea nuori mies.

Alexanderia näyttelee vuonna 1970 syntynyt Bertil Guve eli hän oli elokuvan teon aikaan 11-vuotias. Kuvassa alla Fanny ja Alexander tänään, 2000-luvulla:

Bertil Guve & Pernilla Allwin
*
Taas jonain jouluna katson Fannyn ja Alexanderin. Ja löydän siitä varmasti taas jotain uutta.


torstai 23. joulukuuta 2010

Toivotan Hyvää Joulua 2010 !

Näiden kuvien kera toivotan teille kaikille Ihanan Rauhallista Joulua !

Oulun hautausmaan kappeli, kuva on vuodelta 2008 ja ponnahti esille kun etsin ottamiani talvikuvia.

Tälle joululle leivoin pähkinäsarvia ja mantelipullia

Tikke-neiti mietiskelee joulukoristeiden kanssa. Selma juoksee kuvan ulkopuolella kuusenpallon perässä, kuten vilkkaat pikkukissat tekevät.

*
Vietän Joulun kotioloissa lähisuvun kanssa.
Olen täälläkin vähän ja kirjoittelen jos jotain tulee mieleen. Elokuvistakin. Joululahjoistakin taitaa kuoriutua filmejä. Tottahan toki, koska olen itselleni ne ostanut ;D 
Maanantaina menen sitten taas töihin, mutta en ajattele sitä nyt.
Ulkona paukkuu -27 asteen pakkanen ja iltapäivä on sininen:



sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Tim Hardin : How Can We Hang On To A Dream

*
Minun oli nyt pakko laittaa tämä laulu tänne.
Se oli Patti Smithin ja Robert Mapplethornen 
'se yhteinen oma biisi'.
Miksi juuri tämä todella surumielinen, haikean kaunis laulu muodostui parin lauluksi, siitäkin voi lukea Smithin Ihan kakaroita-kirjasta.
Laulaja Tim Hardin itsekin oli vähän surullinen tapaus.
Hän kuoli heroiinin yliannostukseen vuonna 1980, vain 39-vuotiaana.
Hänen sävellyksiään on mm. tunnettu, monen laulajan laulama

lauantai 18. joulukuuta 2010

Patti Smithin ja Robert Mapplethorpen tarina

Vaikka olisin iltaisin kuinka uninen,
on minun hetkeksi, muutaman sivun verran edes, mentävä 1960-luvun lopun ja 1970-luvun alun New Yorkiin, jossa taiteilijanuraansa aloittelevat nuoret ja kiihkeät Patti ja Robert:
Sielunkumppanit, rakastavaiset, ystävät ja kohtalotoverit. He olivat kaikkea tätä.
Kirja Ihan kakaroita (Just Kids, 2010) on Patti Smithin kirjoittama tarkka ja rehellinen kuvaus pariskunnan yhteiselämästä.
Patti kirjoittaa runollista tekstiä, pitkiä lauseita, tarkkoja osoitteita ja nimiä.. Hän on luultavimmin kiihkeästi suoltanut koko tarinansa ja rakkautensa paperille. Ja minä lukijana elän hänen mukanaan, niin lähellä. 
*
Joulusta hieman:
Tänään olen luonut leipomalla hieman jouluakin kotiin. Tein myös pitkästä aikaa, monen vuoden paussin jälkeen, porkkanalaatikon. Se olikin niin hyvää, että iso osa siitä meni iltapalaksi, juuri uunista otettuna, höyryävän kuumana.. (niin tyypillistä). Joten uusi satsi on vielä tehtävä.
Mutta nyt menen taas lukemaan.

Tässä Patti Smithin haastattelua kirjasta ja Robertista.

torstai 16. joulukuuta 2010

Good Bye Lenin - elokuva lähihistoriastamme


Eurooppalainen elokuva jää niin usein amerikkalaisen (ja brittiläisen varjoon). Viime vuosina olen eurooppalaisista elokuvista katsonut lähinnä espanjalaista ja ranskalaista elokuvaa, mutta saksalaista elokuvaa en muista aikoihin katsoneeni.
Niinpä olikin suuri ja iloinen yllätys tämä saksalaisen Wolfgang Beckerin palkittu elokuva
Good Bye Lenin vuodelta 2004.
Se kertoo Berliinin muurin murtumisesta nuoren, aikuistuvan pojan näkökulmasta.
Elokuva sijoittuu vuoteen 1989, itä-Berliiniin, aikaan ennen ja jälkeen muurin murtumisen.


Elokuva on tragikoominen kertomus perheestä, jonka äiti joutuu onnettomuuteen ja vaipuu koomaan peräti 8 kuukauden ajaksi. Juuri sinä aikana muuri murtuu. Äidin terveydentila hänen herättyään koomasta on niin heiveröinen, että lääkärit ja omaiset yhdessä päättävät, ettei äidille kerrota muurin murtumisesta mitään.
Good Bye Leninin lämmin, hieman musta huumori pohjaa juuri tälle lähtökohdalle. Se jaksaa kantaa koko elokuvan ajan herpaantumatta kertaakaan.


Kaiken pohjalla on äitiään rakastavan pojan yritykset palauttaa elämä hetkeksi entiselleen, äidin mieliksi ja hänen terveyttään edistääkseen. Ja siitähän kommelluksia syntyy.
Luonteva, herkkä, koskettava ja hauska elokuva. Myös tärkeää lähihistoriaa sisältävä elokuva on yksityiskohdissaan tarkka. Lähihistoriamme henkii vahvasti kuvissa. Tämmöistäkö se todellakin elämä oli jaetussa Saksassa! Eikä siitä ole kauankaan aikaa!


maanantai 13. joulukuuta 2010

Patti Smith -dokumentti

Tämäkin pitäisi löytää jostain, ostaa omakseen hyllyyn.
Olen viime aikoina viehättynyt dokumenteista ja tämä kuuluisi nyt nähtäviin.

Patti Smith : Dream of Life

 
*
Onko joku teistä nähnyt tämän dokumentin?

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Joulua valmistellaan

*
Voitin Hannen blogin arvonnassa kaksi hänen taiteilemaansa suloista joulukuvaa, nuo kuvassa olevat; enkeli ja tonttutyttö. Kiitokset Hannelle.
Pakkanen paukkuu ja joulu lähestyy. Olihan minunkin ostettava pyykkipoikavalot, ne koristavat nyt eteisen muuten tyhjää seinää. Siihen sitten joulukortteja ripustellaan..
*
Mutta vielä on tehtävä täydet työpäivät ennenkuin saa rauhoittua jouluun. Valitettavasti. Olen viime aikoina haikaillut hieman niitä aikoja kun olin työtön, silloin minulla oli aikaa keskittyä asioihin. Välillä nykyinen elämä tuntuu työmyyränä puurtamiselta. Mietin usein mistä löytyisi se kultainen keskitie, että kaikkeen olisi aikaa ja asioihin ehtisi kunnolla paneutua. 
Ehkä näitä asioita mietiskelen vielä enemmän ensi vuoden aikana..

Voikaa kaikki hyvin!
Palaillaan taas.

lauantai 11. joulukuuta 2010

Tänään John Lennonia


 Tänään Teema-kanava on taas ajankohtainen ja hemmottelee meitä upouudella John Lennon-dokumentilla nimeltään LENNONYC. Sen kerrotaan sisältävän paljon ennennäkemätöntä materiaalia, erityisesti kotielokuvia Johnin, Yoko Onon ja heidän Sean-poikansa elämästä New Yorkissa.
*
Tämä vuosi onkin ollut John Lennon-merkkivuosi, sillä lokakuussa hän olisi täyttänyt 70 vuotta ja tällä viikolla (8.12.) tuli kuluneeksi 30 vuotta hänen kuolemastaan.

*
Heti lähes kahden tunnin mittaisen dokumentin jälkeen alkaa Lennonista tehty elämäkertaelokuva Lennon alasti (suora suomennos) ja elokuvasta nähdyn kuvan perusteella taidan jättää koko elokuvan katsomatta. Eiväthän Lennon ja Yoko Ono edes näytä esikuviltaan! Tiedän, että se tulisi häiritsemään minua koko katsomisen ajan. Onneksi dokumentti tulee ensin !

keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Muisto Kari Tapiosta


 Hän oli Suomen Ääni.
Tänään keskiviikkona aamulla heräsin hänen kuolinuutiseensa.
Laitoin sivupalkkiini laulun Viisitoista kesää, sillä se taitaa olla ensimmäinen muistoni Kari Tapiosta. 
Hänen kuolinuutisensa tuo kaikenlaiset surun ajatukset pintaan. Kari Tapio muistutti hyvin paljon omaa isääni, jonka menetin kesällä.

maanantai 6. joulukuuta 2010

Itsenäisyyspäivän traditio

*
Sytytän kynttilät isovanhempiani ja isoisovanhempiani muistellen.
Joka vuosi katson Tuntemattoman sotilaan. Joskus kokonaan, joskus osittain, mutta kuitenkin joka vuosi katson.
*

sunnuntai 5. joulukuuta 2010

Nimipäiväsankaritar Selma

Joulukoristelaatikkomme on haettu varastosta.
Selma viettää tänään nimipäiviään.
Voi millä nuoruuden innolla Selma suhtautui paksuun kuusenkoristenauhaan ja lattialla liukkaasti pyöriviin palloihin. Kuvassa hän on niin ylvään ja rauhallisen näköinen, hauska kontrasti sille mitä täällä kotona oikeasti tapahtui..
*
Tässä vielä pieni videoklippilinkki Selman touhuiluun.

Prince of Persia - tämän vuoden kassamagneetti?

Ajatuksia, joita tuli mieleeni Prince of Persiaa katsoessani:

* omalla kohdallani on vain yksi syy katsoa tämä elokuva: 
Jake Gyllenhaal (ja siinä onkin sitten aika paljon syytä!)

* Miksikähän naispääosaan on valittu botox-huulinen brittinäyttelijä Gemma Arterton, koska naisessa ei ole karismaa, ei viehätysvoimaa eikä hän 'riitä' näyttelemään suuressa valkokangasproduktiossa.

* Elokuva muistuttaa hyvin paljon Pirates of Caribbean-elokuvia, onhan tuottajakin sama henkilö. Onko tuottaja Jerry Bruckheimilla jäänyt sama levy päälle.. Pauhaava elokuvamusiikki ja näyttelijöiden roolihahmot ovat kuin toistensa kopioita. On hyviksiä ja pahiksia, ja hyviksiksi luullut henkilöt muuttuvatkin lopussa pahiksiksi, ja toisinpäin..


* Kuka jaksaa katsoa miekkataisteluita kun niitä tulee kuin liukuhihnalta. Kolmaskymmeneskahdeksas miekkataistelu alkaa jo haukotuttaa.. Jake pomppii komeasti muinaisen kuvitellun persialaiskaupungin kattojen päällä ja yli. Joskus ohjaaja Mike Newell ja tuottaja Bruckheim ovat tajunneet hidastaa kuvaa juuri silloin kun Jake tekee jotain, jossa hänen kaunis ja treenattu vartalonsa pääsee erittäin hyvin oikeuksiinsa. Nam ;D
Pysäytyskuvat ja hidastukset ovatkin ihan komeaa katseltavaa, niistä tulee ihan elokuvan suola ja sokeri.

 * Jake Gyllenhaalin ja naispääosan Gemma Artertonin henkilökemia on laimeaa. Katsojalle ei välity suuren rakkauden tai intohimon tunnelmat.

* Silti, kaikesta kritiikistäni huolimatta, nostan hattua Jake Gyllenhaalille, joka tekee roolinsa täysillä, silti huumorin pilke silmäkulmissaan. Elokuvan pelastus on juuri se, että näemme monissa kohtauksissa Jaken hymyilevän, ainakin silmillään.


* Ohjaaja Mike Newell on tarttunut tuottajansa kera suurhankkeeseen, ja onhan siinä ulkoisesti onnistuttukin. Komeaa katseltavaa se on. Ehkä joskus riittää se, että on silmille enemmän ravintoa.. Vaikka onhan kauneuskin katsojan silmässä. 
Ohjaaja Mike Newellin aiempia töitä ovat mm. Neljät häät ja yhdet hautajaiset, Harry Potter ja liekehtivä torni, Rakkautta koleran aikaan sekä nyt tämä kassamagneetiksi tarkoitettu elokuva.

* Oliko se tämän vuoden kassamagneetti? En ole ihan varma.

* Mutta yhdestä asiasta olen varma: tämä Prince of Persia räätälöitiin Jake Gyllenhaalille. Hänhän on ihan Prinssi ! Rohkea, Kaunis, Komea, Oikeudenmukainen, Lempeä, Hauska ja sopivasti Viettelevä.

lauantai 4. joulukuuta 2010

Alanis Morissette - I Remain - musiikkia elokuvasta Prince of Persia

Elokuvan tunnusmusiikkia:

*
Kerron muutamalla sanalla elokuvasta myöhemmin.
Alanis tunnusmusiikin laulajana oli yllättävä veto ja sai katsomaan kaikki lopputekstitkin.

perjantai 3. joulukuuta 2010

Julianne Moore - päivänsankari uusissa Pirelli-kuvissa

Julianne Moore, s. 3.12.1960,
tänään 50 vuotta !
*
Julianne Moore: rohkea, persoonallinen, karismaattinen nainen !
Nämä kuvat ovat ensi vuoden Pirelli-kalenterista, josta on hiljaa hiipien tullut keräily- ja kulttikalenteri maailmalla.  Arvostetut näyttelijät haluavat poseerata taiteellisissa eroottisissa kuvissa kuuluisille valokuvaajille ja kuvausten suunnittelijoille. Aiemmilta vuosilta muistamme mm. Penélope Cruzin viettelevät Pirelli-kuvat. Ja nyt tähän upeitten mustavalkokuvien joukkoon on astunut ihana Julianne Moore. Ensi vuoden kalenterin kuvauksista vastaa itse Karl Lagerfeld.
Tämä toinen kuva Juliannesta on hieman rohkeampi:
Julianne Moore on ahkeroinut tämän vuoden aikana valkokankaalla. 
Hän näytteli mieliinpainuvasti tunteellista ja vähän höpsöä lesboäitiä
The Kids Are All Right-elokuvassa, joka omassa tämän vuoden listauksessani nousee aika korkealle sijalle. Juliannelle on (kuiskaten vielä) povattu tästä roolista palkintoehdokkuuksia, kenties Golden Globeissa, kenties Oscareissa. Se jää sitten nähtäväksi..
*
Mutta nyt:
Happy Birthday Julianne !