lauantai 31. heinäkuuta 2010

Valon pisaroita

*
Moni musiikki kolahtaa minuun juuri nyt.
En kykene lukemaan kirjoja, en jaksa keskittyä elokuviin, 
mutta musiikki tuo aina lohtua.
Voikaa hyvin.
*

keskiviikko 28. heinäkuuta 2010

Palaan takaisin, kun aika on

Kuljen nyt näissä maisemissa jonkin aikaa.
Järjestän hautajaiset.
Palaan sitten.
Lämmin kiitos teille kaikille kun olette ottaneet osaa suruumme.
*

lauantai 24. heinäkuuta 2010

Isäni muistolle

*
Se hetki kun puhelin soi ja toisessa päässä henkilö sanoo, että isäni on kuollut tänään, ihan äskettäin, jää ikuisesti mieliin. 
Mietin kerronko uutista tänne julkisesti, mutta miten voin olla kertomattakaan..
Isäni oli nuoresta pojasta lähtien Elvis-fani, joten haluan nyt soittaa tämän laulun.
On levollista tietää, että nyt isällä ei ole kipua eikä kärsimystä.

Palaan myöhemmin..


Rauhaa ja Rakkautta

Tämän päivän Pride-kulkue sujui Oulussa iloisissa ja rauhaisissa merkeissä.
Tämä kuva kertokoon tunnelmasta, muissa ottamissani kuvissa näkyy niin paljon ihmisten kasvoja, etten halua laittaa kuvia ilman kenenkään lupaa.
Joukossa vilahti mm. Suomen tunnetuin pappi: Marja-Sisko Aalto, jonka pridepäivien ohjelmaan kuuluu mm. sunnuntain sateenkaarihartauden pitäminen..
*

perjantai 23. heinäkuuta 2010

Kuulumisia

Jake Gyllenhaal Donnie Darko-elokuvassa, vuodelta 2001
*
Olen pitänyt pientä blogipaussia. Töissä käyminen loman jälkeen on verottanut voimiani, ja olen illat torkuskellut sohvalla, ja potenut selkää.

Tulevana viikonloppuna täyttyy kaupunkimme tapahtumista, ja lähes jokaiselle olisi tarjolla jotain. Huomaan, etten kuitenkaan taida osallistua yhteenkään tapahtumaan. Ravikansa kokoontuu Kuninkuusraveihin, sateenkaarikansa North Prideen, siirtolapuutarha viettää avoimia ovia jne. No, pridekulkueen käyn kaupungilla katsomassa, ja toivon, että kaupunkimme saisi olla ylpeä siitä, että kaikki sujuisi rauhaisasti, sujuvasti ja ilman konflikteja.

Viikonloppuna osallistun myös rippijuhliin ja harmittelen jo nyt, että sunnuntaiksi on luvattu sadetta. Juhlia ei voi siis siirtää sisätiloista puutarhaan. Olen ostanut mustat pellavahousut ja tomaatinpunaisen lyhythihaisen paitapuseron. Siinä minun värini, kesälläkin mustaa, mutta kevyttä materiaalia. Punainen oli yllätys itselleni. Hain pinkkiä sävyä, mutta punainen tuntuikin omalta jutulta.

Jos minusta ei ihmeemmin kuulu ensi viikonloppunakaan, järjestelen ja kestitsen nuorimmaiseni syntymäpäiviä. Tälle kesälle, elokuulle osuu vielä toisetkin rippijuhlat, johon olemme saaneet kutsun. Voitte vain arvailla kuinka meidän kolmihenkisestä perheestämme on vuorotellen kaupoista haettu hametta, mekkoa, sukkahousua, kenkiä, koruja, hiuslakkaa, hiusväriä, huulikiiltoa jne. 
Juhliin valmistautumiseen kertakaikkiaan kuuluu hieman stressata näiden asioiden kanssa.
*
 Lauantaina voisin katsoa uudestaan, muutaman vuoden paussin jälkeen, Donnie Darko-elokuvan. Sen, josta Jake Gyllenhaalin ura lähti nousukiitoon. Hän on vuoden 2001 elokuvassa hyvin nuoren pojan oloinen, elokuvan teon aikaan hän olikin vasta kahdenkymmenen..

Donnie Darkon traileri tässä.
Elokuva tulee lauantaina FST5:ltä klo 21.30.

sunnuntai 18. heinäkuuta 2010

Brothers - Kaksi versiota

Tanskalaiselokuvien kesäsarja jatkui tällä viikolla
Susanne Bierin loistavalla Brothers-elokuvalla (Brödre, v. 2004).
Amerikkalaiset tekivät äskettäin elokuvasta oman versionsa, ohjaajanaan
irlantilainen Jim Sheridan.
*
Nyt kun olen nähnyt molemmat elokuvat, voin hieman vertailla niitä keskenään.
Molemmat onnistuvat hyvin, mutta (ei mitenkään yllättäen) Bierin tanskalaisversio on järisyttävämpi ja enemmän iholle tuleva kuin nuoremmilla näyttelijöillä lastattu amerikkalaisversio, vaikkakin ohjaaja on eurooppalainen.

Amerikkalaisen Brothers-elokuvan päärooleissa näyttelevät Tobey Maguire, Natalie Portman ja Jake Gyllenhaal ovat elokuvassa kaikki noin kolmekymppisiä (tai alle), mutta tanskalaisversion pääosamies (Ulrich Thomsen) on selkeästi aikuinen mies, samoin hänen vaimonsa (upea ja ihana tanskalaisnäyttelijä Connie Nielsen).
*
En ole aiemmin kirjoittanut näkemästäni amerikkalaisversiosta, se on odottanut oikeaa hetkeään, ja nyt on oikea hetki vertailla näitä kahta elokuvaa.
Amerikkalaiseen Brothers-elokuvaan en olisi ehkä valinnut tätä näyttelijäkolmikkoa. Tobey Maguire on ehkä hyvä näyttelijä, mutta ehkä vielä liian nuori kantamaan raskasta roolia perheenisänä, joka kokee kovia Afganistanissa ja tulee kotiin muuttuneena ja murentuneena miehenä. Natalie Portmanin rooli jää sivummalle perheen äitinä, joka yrittää ymmärtää ja elää suurten tunteidensa kanssa. Jake Gyllenhaal on erinomainen renttupikkuveljenä, vaikka häntäkin on ajoittain hieman vaikea kuvitella alkoholisoituneeksi nuoreksi mieheksi, jonka elämällä ei ole minkäänlaista suuntaa tai tarkoitusta. Kunnes rakkaus astuu kuvioihin. Rakkaus kuolleeksi luullun veljen vaimoon ja kiintyminen perheeseen.


Amerikkalisversiossa parhaiten onnistuvat ehkä sivuosien näyttelijät: perheen pienet tyttäret ja poikien isää näyttelevä Sam Shepard. Silti vannoutuneena Jake Gyllenhaalin ihailijana sanon, että mies onnistuu roolissaan hyvin. Gyllenhaal onnistuu olemaan rento renttu, mutta luontevammalta hän vaikuttaa veljensä perheen huolehtijana ja vastuunkantajana.

Brothers-elokuvan traileri tässä.
*
Connie Nielsen (s.-65) Brödre-elokuvassa
*
Alkuperäinen tanskalaisversio Brödre on alusta lähtien Susanne Bierin tyyliin tiukkaa ja raadollista kerrontaa. Afganistanosuus on raakaa katsottavaa. Se herättää miettimään mitä kaikkea kauheuksia parhaillaankin tapahtuu esim. Afganistanissa ja Irakissa, jossa rauhanturvajoukkojen miehet ja naiset voivat joutua todistamaan järkyttäviä asioita ja tapahtumia. Susanne Bierin elokuva ei hymistele eikä kaunistele.

Tanska-osuus, jossa perhe luulee menettäneensä isän, paneutuu suruun ja sen kokemiseen eri ihmisten näkökulmasta. Hulttioveljestä (erinomainen ja persoonallinen v.-73 syntynyt Nikolaj Lie Kaas) tulee vastuunkantaja, ja hienovireinen rakkaus astuu kuviohin. Rakkaus ei ole niinkään fyysistä vaan sururakkautta, jossa surunmurtama vaimo ja hänen miehensä veli hakevat jonkinlaista lohtua toisistaan, tarrautuvat kiinni elämään, vaikka tuntevat olevansa ihan kuilun reunalla.

Tanskalaisnäyttelijä Ulrich Thomsen (s.-63) on Afganistanin kauheuksista kotiin Tanskaan palaava mies, josta on jäljellä vain sama kuori. Thomsen näyttelee niin uskottavasti, että hän on oikeasti pelottava. Lapset pelkäävät häntä, sillä hän saa käsittämättömiä raivokohtauksia. Hänen mielensä on täysin pirstaloitunut ja hän näkee vihamiehiä kaikissa ihmisissä. Hyytävä roolisuoritus.

Traileri Brödre-elokuvasta tässä.
*
Tästä Brothers-kaksikosta tuli nyt tämän tanskalaisversion nähtyäni vuoden tärkein elokuvakokemus. Vaikkakin pikkuveljeksi sanottu amerikkalaisversio jää hieman kalpeaksi varjoksi isoveljestään. Silti molemmat ovat tärkeitä, ajankohtaisia ja hyviä elokuvia.

lauantai 17. heinäkuuta 2010

Ravintolaruoka ja niiden taso

Nyt kyllä jotenkin harmittaa. Anteeksi jo etukäteen jos jutustani tulee provosoiva, on vain suollettava ulos eräs ravintolakokemus eiliseltä perjantailta.
Kuvituksena käytän tänään lauantaina kirjastosta hakemiani keittokirjoja, sillä olen päättänyt, että
en syö vähään aikaan ravintolassa.
Se on aina kallista ja taso on sen verran kirjavaa, että välillä oikein harmittaa ravintoloitsijoiden puolesta.
*
Tästä päivästä lähtien:
alamme tytärten kanssa kokkailla enemmän kotona,
aiomme kokeilla uusia reseptejä,
ja kuten kirjojen nimetkin kertovat:
käden käänteessä - vähällä vaivalla
vireyttä ja maukasta.
*
Eilen astelimme toivorikkaina tyttären kanssa sisään uutuuttaan kiiltelevään siistiin ja ihan tyylikkääseenkin paikkaan, joka kuitenkin oli vain pizzeria-kebabpaikka. Nimeä ei kannata mainita, koska juttu ei paikkaa mairittele.
Niin harmittaa, että meidän kahden hengen pizza- ja salaattiateriasta piti pulittaa 18 euroa. Tarjoilijatyttönen oli  täysin amatööri, puhekaan ei oikein luonnistunut. Tilasimme vesikannun juotavaksi, mutta tyttönen unohti heti alkuun tuoda sen. Kävin pitkän odottelun jälkeen kysymässä vesikannua, koska ehdimme jo syödä alkusalaatitkin. Tyttönen istui tiskin takana tietokoneelle kumartuneena ja voivotteli, että unohti tuoda veden. Laski sitten siinä silmieni alla kannuun vettä, joka juotuna osoittautui ihan lämpimäksi. Kävin kysymässä jäitä kannuun, mutta tyttönen ilmoitti, että 'jääpalakone on rikki'. 
Pizza oli valtavan kokoinen, en tiedä onko sekään oikein plussaa vai miinusta.. Lapsi halusi tilata fetasalaatin ja sekin oli valtava. Salaatti oli lähinnä keko, johon oli vuorotellen heitelty pieniksi pilkotut ainekset, joukossa oli varmaan kokonainen kurkku pilkottu paloiksi ja lopuksi oli levitelty valmiit fetajuustokuutiot päälle. 
Tarjoilijatyttönen meinasi unohtaa tuoda salaatille luvatun leivän ja tzatzikikulhon, mutta muisti viime tipassa.
Syöntimme taustalla pauhasi radio, joka soitti Lady Gagaa, ei siinä mitään, mutta radio oli tosi lujalla ja oli 'mukava' kuunnella mainoskanavaista radiota siinä syödessä..
Voi ei, kaikki meni siinä raflassa ihan pieleen. 
Olin lopussa kuitenkin kohtuuystävällisen oloinen, sillä tarjoilijatyttönen oli niin pihalla, etten halunnut pahoittaa enempää hänen mieltään. Annoin hänen jäädä istumaan siihen tietokoneen ääreen selkä kyyryssä.
Mutta ikinä en enää astu siihen ravintolaan. Enkä suosittele kenellekään, vaikka annokset olisivat kaupungin suurimpia! 
Ei sillä koolla ole väliä, vaan ihan kaikella muulla !!!!
Kerron joskus teille jonkun hyvän ravintolakokemuksen, ja silloin linkitän kyseisen ravintolan. Nyt ei tiedä miten kävisi jos linkittäisin tämän haukkumani ravintolan.
*
*
Ja nyt lähden keittämään uusia perunoita, teen kaveriksi sipuli-voikastikkeen ja salaatin, jossa on muutakin kuin jäävuorisalaattia ja kurkkua.Selailen syödessäni uusia keittokirjoja.
Enkä käy ravintoloissa vähään aikaan, sillä osaan tehdä kotona hyviä ja maukkaita ruokia, kunhan vain viitsin.
*
(Enkä ole mielestäni yhtään ylimielinen.Enkä aina kovin kriittinenkään, muuta kuin aiheesta. Olen vain sitä mieltä, että jos palvelusta maksaa, sille on saatava vastinetta. Kotona ei sitten haittaa jos ruoka menee pilalle, tai maistuu kummalta, tai ei viitsi kattaa kun on niin kiire syödä tai muuta vastaavaa. Koti on eri juttu. Mutta kaikesta ravintolapalvelusta maksetaan.)

Rakkauden kesä

.. Juu ei minulla..
Mutta noilla muilla:
*
Calista Flockhart & Harrison Ford
menivät muutama viikko sitten naimisiin.
*
Penélope Cruz & Javier Bardem 
menivät myös naimisiin
nyt heinäkuussa. Jossain kaukaisella paratiisisaarella,
hiljaisuudessa, poissa julkisuudesta, läheisten läsnäollessa.
*
Mutta Victorian ja Danielin
rakkaustarinasta ja
häistä 19.6.2010 
olen eniten iloinnut.
*
Rakkaus on hieno asia.
*
Rakkaudesta ja ystävyydestä on tässäkin kyse:
Robbie Williams on päättänyt liittyä vielä kerran takavuosien Take That-bändiinsä, josta hän 15 vuotta sitten lähti kirjaimellisesti ovet paukkuen soolouralle.
Nyt pojat ovat sopineet ja päättäneet lämmitellä vanhan bändinsä jälleen kerran yhteen.
Hieno juttu, ehkä. En koskaan oikein innostunut bändistä ja sen jäsenistä. Heistä on nyt kaikista kasvanut aikuisia miehiä. Hehän olivat uransa alussa ihan poikia. Ja ihan 'tuotteita', mutta nyt ovat ajat toiset.
Alla uusi kuva Robbien facebook-sivulta ja kuvateksti kuuluu:

Kuitenkin ennemmin pidän Robbiesta ihan soolona. Ja toivon, että Take That-juttu on vain projekti.
Mutta on tämä aika legendaarinen tämä 90-luvun alun Back for good-video.
Ja nyt laulun sanat ovat ihan tottakin..

keskiviikko 14. heinäkuuta 2010

Matthew Fox - päivän synttärisankari

Matthew Fox (synt. 14.7.66)
*
Tämä mies viettää tänään syntymäpäiviään Rapu-miehen horoskooppimerkissä. 
Hänet tunnetaan hauskana, leppoisana ja vieraanvaraisena ihmisenä, joka kutsui mm. koko Lost-sarjan näyttelijät tämän tästä kotiinsa juhlimaan. Fox on perheellinen, kotia rakastava mies. 

Sitä en tiennyt (ennenkuin luin tarkemmin tietoja hänestä), että hänen sukujuurensa ovat äidin puolelta Italiasta ja isän puolelta Briteistä. Matthew on kuitenkin varttunut Wyomingissa, keskellä intiaanireservaattia, perheensä karjatilalla. Tämä ankaran karjankasvattajaisän ja tempperamenttisen opettajaäidin kasvattama mies pelkäsi lapsuudessaan ja nuoruudessaan vettä.
*
Wyomingin maisemista hänet sai pois opiskelu, mallin ura ja Hollywoodiin lähtö.
Ja hyvinhän hänelle on käynyt.
Ihailin häntä jo 90-luvulla Viiden juttu sarjassa, joka nostalgisesti palautuu mieliin tätä katsoessa. Siinäpä oli vahva draamasarja, josta todella pidin.
*
Lostista tuli Matthewn tähän asti tärkein työ.
Hieno rooli ja hyvä sarja.
*
Happy 44 th Birthday Matthew !!

tiistai 13. heinäkuuta 2010

Savanni nukahtaa

Eipä tässä paljon muuta päässä liiku kuin, että on lämmintä.
Suomi kylpee nyt helteessä. 
Ultra Bran Savanni nukahtaa soi päässäni pyöräillessäni hikisenä töistä kotiin..
*

*

lauantai 10. heinäkuuta 2010

Kesävärejä - tämän viikon ostokset

Tällä viikolla olen (viime viikon Ikean käynnin tapaan)
harrastanut hieman pienten ostosten tekoa.
Kerran kesässä ostan yleensä yhden pokkarin (perinne),
tänä vuonna mietin kirjakaupassa kauan valintaani,
Tämän kirjan nähtyäni muistin, että olen pitkään aikonut lukea
Khaleid Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa.
Onkin osoittautunut heti alusta alkaen mielenkiintoiseksi ja koskettavaksi kertomukseksi.
*
Tänään Anttila myi edullisesti orkideoita. Ostin yhden. Toivotaan, että se pysyy hengissä hoivissani. Kastellaanko sitä usein vai harvoin, en ole vielä ottanut selvää..
*
Huomaattehan Selman pikkupään parvekkeen puolella..Selma metsästelee kärpäsiä ja kirsisääskejä parvekkeellamme.
Ja vielä maininta mielestäni ihanista kynttilänjaloista, jotka ovat Ikean mallistoa, ja löytyivät kirpputorilta euron kappalehintaan.
*
Sanoin muuttoni aikaan keväällä, että alan miettiä kulutustani, ja ostelen vähemmän, 
mutta nämähän ovatkin kaikki tarpeellisia !
*

perjantai 9. heinäkuuta 2010

Kesäloma lähenee loppuaan


Kesäloma
on 
lopuillaan.
Loman 
saldona
sanoisin,
että
olen 
tavannut
loman
aikana
enemmän
ihmisiä
kuin kahteen viime vuoteen yhteensä !
(Kuvassa Ikea-ostos, pieni lamppu)


Teen tästä jutusta kuvituksen kesästäni tähän asti.
Listaan myöhemmin katsotut elokuvat, ostetut ja vielä katsomattomat elokuvat, luetut kirjat ja ostetut, vielä lukemattomat kirjat...
*
Voitteko aistia helteisen kesäillan?
Kun lapset uivat loputtomiin lämpimässä jokivedessä
ja ystävän koira seuraa rannalta tapahtumia.
*
Kun vanha ja arvokas kissaneiti katselee illalla
parvekelasien läpi ilta-auringon kultaamaa maisemaa,
tahtoo nuori kissaneiti välttämättä kaveriksi,
ihan välttämättä.
*
Voiko sydän sulaa?
Kyllä voi kun katsoo ylvästä ja rauhallista emokissaa imettämässä neljää pientä kissanpentua.
Näky on niin juhlallinen, että kuvan ottaminen tapahtumasta tuntuu melkein pahalta.
*
Loman aikana olen ehtinyt moneen otteeseen myös miettiä elämän rajallisuutta ja heiveröisyyttä. Läheiseni on sairaalassa. Jokaikinen aamu herättyäni soitan ensimmäisenä sairaalaan.
*

Sen jälkeen olen miettinyt ruvetako ompeluhommiin: pitäisi ommella verhoja,
ruvetako maalaushommiin: seiniin on haettu uudet maalit,
vai lähtisikö vain kaupungille. Ensin kahvilaan. Kirjastoon. Torille. Sitten syömään johonkin.
Ruoanlaitto on ollut ihan ylivoimaista tälle kesälomalle.
Mutta koko talvi kokataan sitten taas rutiniilla lapsille ruokaa.
*
Maanantaina menen töihin.
*

keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

Monipuolinen Mads

*
Mads Mikkelsen on syntynyt 22.11.65 Tanskassa.
Hänen olemuksestaan näkee, että hänellä on mm. lähes kymmenen vuoden ammattitanssijan ura takanaan.
Mads puhuu mm. sujuvaa ruotsia, sillä hän on asunut vuosia Göteborgissa.
Nyt tätä tanskalaisen tanssijan kanssa naimisissa olevaa kahden lapsen isää
viedään, ja lujaa. Bond-rooli vuoden 2006 Casino Royalessa toi hänet suuremman elokuvayleisön tietoisuuteen.
Itse pidän hänen inhimillisemmistä rooleistaan. Viimeisimpänä eilinen Susanne Bierin elokuva Rakastan sinua ikuisesti, jossa hänellä oli lääkärin rooli. Aiemmin keväällä katsoin elokuvan Coco & Igor, jossa Madsilla oli synkkä ja kiihkeä rooli säveltäjä Igor Stravinskyna.
*

Mads Mikkelsenille on avautunut mahdollisuus näytellä hyvin erilaisissa rooleissa. Hän ei tunnu jumittuvan tietynlaiseen miesrooliin. Hyvä niin. Nyt elokuvateatteriin on tulossa mustanpuhuvan synkältä vaikuttava Valhalla Rising-elokuva, jossa Mads on koko elokuvan kantava voima, yksinäinen soturi. Elokuvan traileri tässä.
*

tiistai 6. heinäkuuta 2010

Mads Mikkelsen tänään ruudussa

Tänään jatkuu tanskalaisten elokuvien sarja Tv1:llä. Vuorossa on Susanne Bierin ohjaama Elsker dig för evigt - Rakastan sinua ikuisesti - Open Hearts. Se on koskettava elokuva rakkaudesta, neljän ihmisen näkökulmasta. Siitä kuinka rakkaus voi astua kuvioihin yllättäen, ja kuinka kuoleman läheisyys on koko ajan läsnä. Bier kuvaa elokuvan ainakin osittain käsivarakameralla, leikkaukset ja kohtaukset ovat toteavia, osittain karujakin. Rakkaus ei ole siirappia, rakkaus on vaikeaa, mutta silti se on kaikkein tärkeintä.
(Kuvassa Mads Mikkelsen ja Sonja Richter)
*
Susanne Bierin elokuvien merkeissä saamme jatkaakin. Ensi viikolla tulee hänen ehkä tunnetuin elokuvansa Veljekset, josta juuri olemme tänä keväänä saaneet nähdä amerikkalaisversion Brothers, näyttelijöinään Jake Gyllenhaal ja Tobey Maguire. 
 *
Seuraavalla viikolla saamme nähdä minua eniten koskettaneen Susanne Bier-elokuvan, ja jota pidän hänen parhaimpana elokuvanaan:
After the Wedding - Häiden jälkeen, 
joka on mielenkiintoinen kansainvälinen vyyhti miehestä, joka palaa kotimaahansa Tanskaan vietettyään pitkiä aikoja humanitaarisessa työssä Intiassa. (Kuva alla). Kotimaassa odottavat monenlaiset ihmissuhdekoukerot, ja kulttuurishokki Intian vuosien jälkeen on valtava.

*
Joten tässä heinäkuussa meitä tanskalaisen elokuvan ystäviä & Mads Mikkelsenin faneja hemmotellaan oikein kunnolla.
Susanne Bier on hieno elokuvaohjaaja. Hänellä on oma tunnistettava työnjälkensä.
Sen tunnistaa jo kun katsoo peräkkäin nämä elokuvat.
*
Tv1 tänään tiistaina 6.7. klo 21.00 alkaen
Traileri Rakastan sinua ikuisesti-elokuvasta.
Se antaa hyvän kuvan tämän illan elokuvanautinnosta.

Tästä voi vielä katsoa Häiden jälkeen-elokuvankin trailerin, alkupaloiksi, odotteluun. Sillä Häiden jälkeen on todellakin elokuva, jota kannattaa odottaa! 
*
Ps. Kommentit eivät tällä hetkellä tule läpi, joten kiitos jo nyt kaikista tämän päivän kommenteista, ne tulevat sähköpostiini, mutta tänne asti eivät. Mikä ihme Bloggeria tässä helteessä vaivaa??!! 

sunnuntai 4. heinäkuuta 2010

Kiehtova kesänainen - Nicole Kidman

Nicole Kidman
s. 20.6.1967. 
(Kuva Baz Luhrmanin Australia-elokuvasta vuodelta 2008).
Syntynyt Honolulussa, sukujuuriltaan australialainen, myös varttunut ja elänyt Australiassa.
Pidän Nicole Kidmanista. Hän on tehnyt urallaan rohkeita ja onnistuneita näyttelijävalintoja.

 Yksi mieliinpainuvimmista rooleista on yhdessä silloisen aviomiehensä Tom Cruisen kanssa tehty elokuva Eyes wide shut, joka jäi Stanley Kubrickin viimeiseksi ohjaustyöksi vuonna 1999. 
(Tässä siitä näyte.)
Avioliitto eilen 47 vuotta täyttäneen Tom Cruisenkin kanssa kariutui hieman tämän elokuvan jälkeen.
*
Nicole Kidman voitti parhaan naispääosa-Oscarin vuonna 2003 edellisvuoden Tunnit-elokuvasta, jossa hänellä oli sielukas ja raadollinen rooli kirjailija Virginia Woolfina. Tunnit-elokuva on muutenkin yksi suosikkielokuviani, jo senkin vuoksi, että kaikki siinä näytelleet naiset; Nicole, Meryl ja Julianne, ovat myös omia suosikkinäyttelijöitäni. 
Nicolen Woolf oli syvällinen ja traaginen rooli, ja se viimeistään todisti sen, että Nicole Kidman on suuren luokan luonnenäyttelijä.
*
Nicole Kidman täytti muutama viikko sitten, Kaksosten horoskooppimerkissä, 43 vuotta. Ensi viikolla hänen ja australialaislaulaja Keith Urbanin tytär Sunday Rose täyttää 2 vuotta. Nicolella ja Tom Cruisella on myös kaksi adoptiolasta, jotka ovat nyt teini-ikäisiä, ja asuvat vuorotellen äidillään ja isällään.

*
Nyt odotan mielenkiinnolla Nicole Kidmanin seuraavia roolitöitä. Häneltä on tulossa tosipohjainen elokuva Ernest Hemingwayn ja sotakirjeenvaihtaja Martha Gellhornin rakkaustarinasta. Elokuva on nimeltään Hemingway & Gellhorn
Kidman on myös valittu esittämään brittiläistä laulajaa Dusty Springfieldiä vielä nimeämättömään elokuvaan. Tätä odotan myös mielenkiinnolla.
*
Tästä kannattaa vielä katsoa Nicolen aito ja tunteellinen Oscarpuhe vuodelta 2003.

lauantai 3. heinäkuuta 2010

Haikeata ja vihaista mieltä

Kummallinen päivä tämä lauantai.
Aamulla herätessä mielessä Tommy Tabermannin kuolema.
Vuosikymmeniä olemme saaneet lukea Tabermannin ajatuksia suvaitsevaisesta rakkaudesta ja ihmisten inhimillisestä suhtautumisesta toisiinsa ja kuinka 'hyvällä saadaan hyvää aikaan'.
Ja kuin ironisena iskuna vasten kasvoja saamme tänään lukea, että Helsingissä järjestettyyn Pride-kulkueeseen (5000 ihmisen joukkoon) on tänään tehty kyynelkaasuisku. Tapauksen johdosta on otettu kiinni kolme mieshenkilöä. 
Surullista. 
Kolme mänttiä ja idioottia on halunnut pilata tuhansien ihmisten ilon päivän!
En voi suvaita sitä, enkä ymmärtää!
*
Minä haluaisin kulkea
alastomampana kuin yksikään olio,
vailla kuorta, ilman muureja
kyllin kauan tullakseni kyllin kauas,
Ystäväni,
sinne saakka missä on paikka
nimeltä Me

- Tommy Tabermann
*

Tommy Tabermannin muistolle

*
*

perjantai 2. heinäkuuta 2010

Kotiseutua - ajan kanssa, vähän uusinkin silmin

*
Ajelin laina-autolla kauniina kesäisenä aamuna tällä viikolla kohti kotiseutuani, lapsuuden maisemiani.
Mielikuva:
Olin 10-vuotias kun ajelimme perheen kanssa kotiin mummolasta ja kuuntelimme autoradiosta 'pitäjämme' omaa laulajapoikaa ja hänen ylistysvalssiaan kotiseudulle. Laulu on nostalginen, ja hymyilyttää ehkä joitakin, mutta uskokaa; minun silmäni täyttyvät kyyneleistä aina kun kuulen laulun.
Nyt - vuosikymmeniä myöhemmin kun ajelin lapseni kanssa samaa tietä, alkoi päässäin soida tämä sama laulu.
Entinen kotikaupunkini näyttäytyy kuvissa romanttisena pikkukaupunkina.En kuvannut lainkaan rumia 80-luvun laatikkomaisia rakennuksia enkä teollisuusalueita, niitäkin kun kaupungista löytyy.

 *
 Kollaasin keskellä on kunnostettua, ja vähän kunnostamatontakin, vanhaa puu-Torniota. Kuvan kirkossa olen mm. päässyt ripille ja käynyt läheisten hautajaisissa. Tornion puukirkko on 1680-luvulta ja se on oikeastaan aika käsittämätön juttu, sillä kirkko on todellakin seissyt paikallaan yli 300 vuoden ajan.
Kirjasto- ja taidemuseorakennus seisoo jyhkeänä rannalla puutalokorttelin vieressä. (kuva alla).

 *
 Vastarannalla seisoo sitten hieman uudempi luomus: Ruotsin Haaparannan Ikea, joka avattiin vuoden 2008 lopulla, ja on avajaisistaan lähtien ollut suurmenestys! 
Kävin minä sielläkin.
*
Tähän kotiseutujuttuun sain inspiraationi jo keväällä Lumiomenan blogissa. Menin jo silloin kommenteissakin  juttua lupaamaan, mutta matkustin sukulaisiin ja kotiseudulleni siis vasta tällä viikolla.