sunnuntai 28. helmikuuta 2010

Tuleva viikko


 
Nyt tulee taas pientä paussinpoikasta.
Teen vähän enemmän töitä seuraavat viikot, joten en kommentoi juttujanne kovin aktiivisesti. Lueskelen kyllä teitä illansuissa, mutta en ole varma jaksanko silloin enää keskustella kommentoimalla..

Ainoat, jotka ottavat aina lunkisti, ovat nämä meidän kissaneitimme, jotka kuvasin tänään sunnuntaina näissä hellyttävissä kaveruustunnelmissa. Katselevat kuvassa kohti ikkunaa, josta aina silloin tällöin humahteli katolta tippuvaa lunta ohi. Kisulit olivat ihan ihmeissään..

Vihreää ja valkoista

Kun taivaalta tupruttelee lunta
haluan luoda sisätiloihin jo kevään tuntua,
vihreällä.
niinpä oliivileipä vihreillä oliiveilla vihreällä lempilautasella
on mainio sunnuntaiaamupala. Kurkkuviipaleetkin ovat viikonloppuaamiaisasennossaan.

Näkymä ikkunastamme tänä aamuna 28.2.
*
Ja jos haluaa katsoa kauniita lumisia maisemia, mutta haistella jo kevään tunnelmia, kannattaa ehkä katsastaa kevään ensimmäinen Strömsö-jakso
Tuo ihana suomenruotsalainen lifestyle-ohjelma. 
Kadehdin aina sitä, että ohjelman juontajat ja tekijät ovat kaikki hyvin puuhakkaita ja terhakkaita, tekevät kaiken niin suurella innolla, että katsojakin saattaa saada siitä innostuksen.
Mutta sanon vain, että 'saattaa saada', sillä useinhan kuitenkin kaikki jää suunnitteluasteelle.
Toisin kuin Strömsössä.
FST5:llä tänään klo 17.15

lauantai 27. helmikuuta 2010

Elizabeth täyttää tänään vuosia

Yksi maailman kauneimmista filmitähdistä koskaan, 
Elizabeth Taylor
täyttää tänään 78 vuotta.
Värikkään elämän elänyt Elizabeth taistelee tällä hetkellä terveydestään, mutta jaksaa silti aina ajatella muita. Erityisen lähellä hänen sydäntään on Aids-työ.
Olen viime aikoina katsonut useamman Taylorin elokuvan, ja sanoisin, että hänen näyttelijätyönsä on virheetöntä ja täydellistä, tunteilla revittelyä ja itsensä likoon laittamista.

Tässä linkissä Paul Newman kertoo Elizabeth Taylorista. 

perjantai 26. helmikuuta 2010

Nostalginen Miehuuskoe


Samanaikaisesti kun Suomi pelasi amerikkalaisia vastaan olympialaisten jääkiekossa,
näytti Teema-kanava iki-ihanan, ikimuistoisen, legendaarisen
The Graduate - Miehuuskoe-elokuvan,
jonka parasta antia on yhä Simon & Garfunkelin läpi elokuvan soiva musiikki.
Elokuva on vuodelta 1967.

Itselläni on Miehuuskokeesta ruusuisempi kuva kuin se oikeastaan elokuvana onkaan.
Se on ajalleen tyypillisesti hieman pessimistinen, vapauden teemaa tavoitteleva elokuva, joka on ajoittain hieman pitkästyttäväkin.


Parasta siinä kuitenkin on nuoren Dustin Hoffmanin elinvoimainen näyttelijätyö, sekä
upean aikuisen naisen - Anne Bancroftin rooli Mrs. Robinsonina.
Näiden kahden näyttelijän vuoksi elokuva kannattaa aina katsoa.
Miehuuskokeessa on myös erikoista huumoria, joka viehättää, ja saa hymyilemään.
Elokuvasta löytyy myös jonkin verran hauskoja, ja yllättävän rohkeitakin promokuvia, kuten alla oleva:


Yksi kohtaus elokuvasta tässä .
Ja musiikkia elokuvaklippien kera tässä.
*

torstai 25. helmikuuta 2010

Tuhansia kauniita asioita


Musiikkia torstai-illalle.
Haluan uskoa, että ihan varmasti löytyy
tuhansia kauniita asioita,
joista iloita
nytkin.
Kuten Annie laulaa: ilmasta, jota hengittää, sydämen sykkeestä, näkevistä silmistä ..

Annie Lennox on sykähdyttävä livelaulaja, ihana Annie!
*

keskiviikko 24. helmikuuta 2010

Pieni paussi sekä linkki kisuleihin ja norppaan

Hyvät Ystävät,
palaillaanpa viikonloppuna.
Olen töissä.
Löysin teille tällaisen vintage-henkisen kissakuvan 1950-luvulta.
*
Omista kissoistani voitte katsoa kuvaamani videon täältä.Tällä hetkellä youtubesta löytyy vain yksi kuvaamani video. Kenties sinne joskus ilmestyy enemmänkin. Olen niin uusi youtube-maailmassa..
*
Tänään luin lehdestä ihmeellisen ja järkyttävän uutisen, jota mietin koko loppupäivän: Norppa oli jäänyt rekan alle Iissä moottoritiellä. Ii sijaitsee muutaman kymmenen kilometrin päässä Oulusta, Kemiin vievä tie on vilkasliikenteinen. En saanut koko päivänä pois mielestäni näkyä, jossa hylje on noussut merivedestä, jäätikön seasta ja jollain ihmeellisellä tavalla raahautunut vilkkaasti liikennöivälle tielle. Mietin rekkakuskiakin, joka on varmasti ollut ihmeissään kun on tajunnut minkä päälle ajoi.
Juttuun linkki tässä.

tiistai 23. helmikuuta 2010

Kummallinen elokuva - The Pillow Book

*
Ostin alekorista elokuvan hintaan 3,99 euroa.
Hienon dvd-kotelon takakansi on yläkuvassa ja etukansi alakuvassa:
*
*
Oikein kiehtovaa, ajattelin.

Elokuvan on ohjannut Peter Greenaway, jonka muistan ohjanneen joitain erikoisempia elokuvia, kuten esim. Kokki, varas, vaimo ja rakastaja-elokuvan (muistaako kukaan?).
Tämä The Pillow Book sijoittuu Japaniin ja kaikki sen näyttelijät ovat japanilaisia tai kiinalaisia, pääosassaan viehkeä kiinalainen Vivian Wu. Miespääosassa tässä vuoden 1996 elokuvassa on skotti Ewan McGregor. 
Olin eräänä iltana tosi väsynyt tätä elokuvaa aloittaessani, 
niinpä kävi niin miten ei käy kohdallani kovinkaan usein:
nukahdin.
Aloitan joku kerta uudestaan.
Hyvin kiehtova kuvitus tässä elokuvassa kuitenkin on, mutta elokuvan kerronta poikkesi totutusta, se sisälsi mm. kuvien päällekkäisyyksiä ym. haastavaa. Pääjuonena naisen intohimo vartalolle kirjoittamiseen. Ja sellaisen kumppanin etsiminen, joka jakaisi saman intohimon.

The Pillow Bookia ei siis väsyneelle sielulle..

Kuuntelen tällä hetkellä

Monen vuoden levynjulkaisuhiljaisuuden jälkeen
Sade, kestosuosikkini jo 80-luvulta,
on julkaissut uuden albumin nimeltään
Soldier of Love. 
Nigerialais-brittiläinen Sade Adu (synt. tammikuussa -59) laulaa aina rakkaudesta, sen menetyksestä ja sen kaipuusta, omalla tunnistettavalla tyylillään.
Uuden levyn nimikappaleen sanat alkavat sykähdyttävästi: (klikkaa sanoja)
*
Levyn kuvitus on mielestäni hengästyttävän kaunista.
Kuvat jo itsessään vievät tietynlaisiin tunnelmiin..
Hieman perinteisempää Sade-saundia voi kuulla mm. laulussa:

Sade tekee hyväntekeväisyystyötä, mm. lastenjärjestö Rainbow Trustissa. Hänellä on yksi tytär. Paljon muuta emme Sadesta tiedäkään, hän kun ei paistattele mielellään julkisuudessa, muuta kuin asiasta.

maanantai 22. helmikuuta 2010

Purkki kermaviiliä ja.. mitä sillä tekisi

Olen ennenkin postaillut näistä
kampanisuista,
sillä teen niitä säännöllisesti, aina silloin kun tulevat mieleeni, 
ja suussa alkaa maistua pehmeä, hivenen makea kampanisu.
Olen peräpohjalaisia, samoin reseptikin. Lapsuudessani näitä tarjottiin monessa kyläpaikassa,
aina vähän eri reseptillä tehtynä.
Tässä resepti, jonka julkaisin kesällä 2008. Nyt käytin rahkan sijasta kevyttä kermaviiliä.
Ohjetta on tosi helppo muunnella.
Valmiit kampanisut sulavat suussa, ovat pehmeitä, ja niin hyviä kahvin kanssa!
Menevät kyllä suoraan pelliltäkin maisteltuna..

Näyttelijävalinnoista

Eilen tv:ssä nähdyn Oven takana-elokuvan näyttelijävalinnoista:
John Irving on kirjoittanut Leski vuoden verran-romaaniinsa persoonalliset henkilöhahmot.
Jeff Bridges on mielestäni kuin ilmetty legendaarinen lastenkirjailija Ted Cole. Punaviiniä lipittelevä kuvataiteilija, joka on kirjoittanut muutaman hyvin myyneen ja ansiokkaan lastenkirjan. Hän käyttää hyväkseen helposti kuuluisaan kirjailijaan ihastuneita naisia. Ted ei ole paha mies, mutta hänen on koettava hullaantumisen ja saalistamisen tunne aina uudelleen. 
Juuri tällaisista miehistä kaikki äidit varottavat tyttäriään.
Jeff Bridgesin matala, mörisevä ääni antaa täydellisen mielikuvan kirjailijamiehestä, jolle viini ja viski ovat maistuneet vähän liian hyvin. 
Vuonna -98 syntynyt Elle Fanning on luonteva kimakkaääninen pikku-Ruth, jolle isä on turvallinen nallekarhu, ja äiti on usein poissa. Surullinen äiti, Kim Basingerin Marion, ei vain surultaan jaksa, olla edes äiti Ruthille, ainoalle elossa olevalle lapselleen.
*
Kim Basinger on näyttelijä, jota olen aina pitänyt ilmeettömänä ja pieniäänisenä naisena, mutta yllättäen hän onkin lähes täydellinen valinta Marioniksi. 
Suuren surun kokenut Marion on eleetön ja aivan kuin käveleekin varpaillaan koko ajan.
Kuvassa yllä koko elokuvan koskettavin hetki:
kun on lähdön aika, ei ole sanoja.  


lauantai 20. helmikuuta 2010

Lauantaikisulit - Selma täytti 10 kk

*
Selma on nyt 10 kk:n ikäinen neiti.
Ikäneito Tikke täyttää pian 9 vuotta.
*
Aivan kuin olisivat aina olleet yhdessä, vaikka viime kesänä vasta tutustuivat toisiinsa.
Heistä on paljon iloa, vaikka toinen juuri oksensi korituoliin, 
ja syöksyin kesken tämän jutun kirjoituksen sanomalehden ja talouspaperirullan kanssa kissan luokse. En ehtinyt..  
 

Calzone-pizzaa siivouspäivän päätteeksi

Tomaatti-vuohenjuustocalzone
(puolikas pellillinen)
*
Pizzataikina:
n. 2dl vettä+puolikas hiivapala
ripaus suolaa, n.½ dl öljyä, vehnäjauhoja

Täyte: 
200 g tomaattikastiketta (purkista)
3 rkl pestoa
kourallinen kirsikkatomaatteja paloiteltuna
tuoretta basilikaa
100 g vuohenjuustoa (käytin 12,5%:sta kevyt-vuohenjuustoa)
(lisäsin myös hivenen raastettua 15%:sta Goudaa)
*
Kauli kohonnut taikina pellillisen kokoiseksi,
levitä puolikkaalle alalle tomaattikastike+pesto, murenna juusto päälle, ripottele puolitetut kirsikkatomaatit ja basilikan lehdet viimeiseksi.
Taita pizza kahtia ja painele reunat hyvin yhteen.
Sivele pinta mausteisella pizzaöljyllä (tai kuten minä: sekoitin tavalliseen öljyyn provencale-maustetta).
Paista uunin keskitasolla 200 asteessa (huom! hieman alhaisempi lämpö kuin normaalipizzassa!)
noin 15-20 minuuttia.
Anna hieman jähtyä ja vetäytyä.
Kasaa pizzan päälle tomaatti-lehtipersiljasalaattia.
*
 
(kuva valmiista pizzasta lautasella, josta puuttuu se lehtipersiljanippu kun en muistanut sitä kaupasta etsiskellä)

No, minähän muuntelen aina hieman ohjeita. En koskaan muista tuoda kaupasta kaikkia reseptin aineksia. Tomaattikastikkeen sijasta käytin yrttimaustettua tomaattimurskaa, joka kyllä osoittautui hieman liian vetiseksi.

Calzone-pizza on parasta hieman jäähtyneenä, koska jos sitä syö oikein kuumana, täytteet pursuavat puraistessa ulos.. Sekinhän piti testata ;D
(Ja: teinin mielestä tämä oli piirakkaa, joten aiheutin hänelle suuren pettymyksen kun menin aiemmin mainostamaan, että teen pizzaa. Mutta tiedättehän kaavoihin kangistuneet teinit!)

(Alkuperäinen ohje löytyy uusimmasta Kotivinkki-lehdestä)
 

torstai 18. helmikuuta 2010

Joskus on siivottavakin..Ja viikonloppuna elokuvia!

Huomiseksi ja ylihuomiseksi on luvattu pakkasta 
25-30 astetta !
Niinpä kun työviikko on tehty, kannan luultavasti pihalle puolet kodistamme 
(matot, peitot, tyynyt, kaikki tekstiiliä sisältävät).
Jos joku on käynyt meillä viime aikoina niin tuo yläkuvan ovimaton teksti olisi ollut täydellinen meilläkin!
Kissoilla on karvanlähtöaika!
Älkää tulko meille kylään mustilla housuilla ;D
Palaillaan elokuvien merkeissä taas viikonloppuna asiaan.

Näinkinhän sitä voisi ajatella...
Siivouksen jälkeen sitten pizzaa, uudella tyylillä, ihan reseptin mukaan tehtynä (yleensä kun en tee pizzaa koskaan reseptin mukaan). Jos se on maukasta, laitan siitä juttua myöhemmin tännekin..
***
Ja viikonloppuna (sunnuntaina 21.2.) tulee tv:stä näiden näyttelijöiden elokuva:
Kim Basinger & Jeff Bridges
Oven takana-elokuvassa, joka pohjautuu John Irvingin romaaniin Leski vuoden verran.
Romaani on yksi vaikuttavimmista lukemistani! Irving on rakentanut psykologisesti tarkan tarinan, jossa jokaisella roolihahmolla on oma tarinansa kerrottavanaan.
Mielestäni Jeff Bridges on kuin ilmetty alkoholisoitunut kirjailija Ted Cole ja Kim Basinger on Marion, särkynyt nainen, jonka elämänkulkua ei elokuvassa vanhuuteen asti kuvata. Toisin kuin romaanissa.
Elokuvan englanninkielinen nimi on The Door in the Floor.
(Ihan täydellinen elokuva se ei kuitenkaan ole. Se on ohjaajansa elokuva, vaikka tarina on Irvingin.)

Traileri elokuvasta tässä.

tiistai 16. helmikuuta 2010

Lahjakas herra Ripley

Tänään dvd-elokuvana 1950-luvun tunnelmaa, 
Italiaa, jazz-musiikkia, kolmiodraamaa, identiteetin varastamista, rikos,
ja miten siinä sitten kävikään. En nimittäin muista. Siksi katson uudestaan Lahjakas herra Ripley-elokuvan, joka on vuodelta 1999, ohjaajanaan taidokkaita tunnelmia luonut Anthony Minghella. 
Ohjaaja Minghella kuoli yllättäen vuonna 2008, vain reilu viisikymppisenä.
Anthony Minghellan luomus on myös vuoden 1996 Englantilainen potilas, josta edellisen postauksen yhteydessä puhuttiin.

The Talented Mr. Ripley-elouvan pääosissa näyttelevät taidokkaat nuoret lahjakkuudet; (reilu 10 vuotta sitten olivat vielä aika nuoria): Matt Damon, Gwyneth Paltrow sekä Jude Law.

maanantai 15. helmikuuta 2010

Kuuntelen hänen ääntään lumoutuneena

Ralph Fiennesin ääni
on lumoava. Kohtaus Englantilaisesta potilaasta, joka on yksi Ralphin parhaimmista ja koskettavimmista roolitöistä. Kohtauksessa yhdessä kielletyn rakkautensa Katherinen; Kristin Scott Thomasin kanssa.

 

Fiennesin veljekset


Maanantaimme iloksi:
Viikonloppuna saimme katsoa tv:stä Rakastunut Shakespeare-elokuvan, jonka miespääosassa, itse William Shakespearena, hurmasi nappisilmä Joseph Fiennes.
Hänen isoveljensä on Ralph Fiennes. Perheen neljä muuta sisarusta ovat myös kaikki valinneet luovan alan.

Ralph Fiennes on syntynyt 22.12.62
ja
Joseph Fiennes on syntynyt 27.5.70

 
Joseph Shakespearena


Ralph Lukijassa
***

sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Iris Murdoch - kirjailija, joka sairastui Alzheimeriin

 
Iris-elokuva seuraa tositarinan mukaisesti tunnetun brittikirjailijan ja filosofin Iris Murdochin elämäntarinaa. Katsoin hieman hämmentynein mielin tätä surumielistä tarinaa vahvasta ja määrätietoisesta naisesta, jonka Alzheimerin tauti nujersi täysin.
Elokuvassa nähdään koko ajan Iris ja hänen kirjailijapuolisonsa John Bayley sekä nuorena että vanhana. Nykypäivään keskittyvässä tarinassa on koko elokuvan ajan välähdyksiä pariskunnan nuoruudesta 1950-luvulta..


Kate Winsletin Iris on nuori, kipakka, älykäs ja seksuaalisesti aktiivinen Iris, joka löytää rinnalleen lähes vastakohtansa; kiltin ja kokemattoman Johnin, josta tulee hänen koko elämänmittainen kumppaninsa ja puolisonsa.

Judi Dench on Iris vanhana rouvana, joka kirjoittaa koko ajan. Hän kirjoittaa silloinkin kun Alzheimer on jo vallannut aivot, eikä paperille tule kuin muutama sana.
Dame Dench on tässä Iriksen roolissa todella paljas! Ihmettelen miten hän pystyykin suoriutumaan roolistaan niin aidon oloisesti. Iris vanhana ja sairaana on surullinen hahmo.

Puoliso Johnin roolissa näyttelevä Jim Broadbent palkittiin tästä roolistaan Parhaan miessivuosan Oscarilla, ja ihan varmasti palkinto meni oikealle henkilölle. Broadbent näyttelee sydäntäsärkevästi sairaan ihmisen rinnalla elävää puolisoa, joka välillä turhautuu ja vihaa rakasta vaimoaan, josta on jäljellä enää ihmisen kuori.  Mutta rakkaus on niin suurta, että puoliso kestää kaiken, sillä hänen tehtävänsä on pysyä rakkaansa rinnalla.
(Iris on vuodelta 2001. Kuvassa vasemmalta ohjaaja Richar Eyre, Hugh Bonneville, Judi Dench, Kate Winslet ja Jim Broadbent)
Iris on elokuvana riipaiseva ja kaunis. Se viipyilee ja korostaa hahmojensa kirjallista maailmaa. Tähänkin elokuvaan tarvitaan tietynlainen mielentila. Se kertoo ihmisen sairastumisesta ja siitä miten Alzheimer vie ihmisen kokonaan. Hyvin pelottavaa, sillä jokainenhan me tunnemme (edes kaukaisesti) jonkun, jota tämä sairaus on vienyt. Eikä tämä aivoja rappeuttava, lähes kaiken muistin vievä sairaus edes katso ikää. Se ei ole pelkästään vanhojen ihmisten sairaus.

Alla kuva oikeista henkilöistä:
Iris Murdochista ja John Bayleysta, jotka pysyivät yhdessä loppuun asti, ja ehtivät olla naimissa 43 vuoden ajan.
*
*
Iris Murdoch kirjoitti elämänsä aika kymmeniä romaaneja, näytelmiä ja esseitä. Hänet palkittiin Booker-kirjallisuuspalkinnolla vuonna 1978.
Puoliso John Bayley on kirjoittanut mm. Iriksen elämänkerran, johon tämäkin Richard Eyren ohjaama elokuva perustuu.

Traileri tässä.

Toivotan Teille:

Kissaneitimme
Tikke (lähes 9v.)
ja
Selma (lähes 10kk)
ulkoilevat aina silloin tällöin
talvikeleillä.
(kuvat otettu 13.2.10)


lauantai 13. helmikuuta 2010

'People Have The Power'

Taiteilija, idealisti, laulaja, sanoittaja, runoilija
Patti Smith
* 

Leenan blogissa soi eilen Because The Night, joka toi mieleen tulvahduksen nuoruudestani.


perjantai 12. helmikuuta 2010

Gwyneth ja kumppanit tutustuvat espanjalaiseen ruokakulttuuriin

Ihana Gwyneth Paltrow on nyt uuden ruokaohjelman pääosassa:
Spain - On the Road Again  (suomeksi Gwyneth Espanjassa).
Ohjelma tulee lauantaisin Subilla klo 20-21. Ihanaa, kerrankin jotain kivaa tv:stä parhaaseen viikonlopun katseluaikaan. En katso Olympialaisia enkä Venla-gaalaa, joten oikein mielelläni matkustan Espanjan eri kolkkiin näyttelijä Gwyneth Paltrown, huippukokki Mario Batalin, espanjalaisen näyttelijättären Claudia Bassolsin ja New York Timesin ruokakriitikon Mark Bittmanin matkassa.

Kuvassa Gwyneth ja Claudia maistelevat espanjalaisia Churroja.
*
*
Ensimmäisessä jaksossa tutustutaan mm. lempijuustoni Manchegon valmistukseen.
Nyt jo maistan sen ihanan lampaanmaitojuuston maun suussani..
Ohjelman nettisivut tässä.

Kaunista Gwynethiä voi katsoa tv:stä myös sunnuntaina kun mtv3 näyttää hänen Oscaroidun roolinsa elokuvassa Rakastunut Shakespeare. Elokuva tulee yllättävään aikaa, klo 14.30.

torstai 11. helmikuuta 2010

Pedron naisia

Lola Duenas
*
Carmen Maura
*
Victoria Abril
*
 sekä sokerina pohjalla upea ja persoonallinen 
Rossy de Palma:
*
Tällä kertaa ei Penélopea muuta kuin keräilykahvikupissa:

*
Pedro Almodovarin elokuvat vilisevät ylväitä eurooppalaisia naisia, tyylikkäitä, iättömiä ja kauniita naisia (usein espanjattaria). Hyviä esikuvia kaikille meille naisille. 
Pedron naiset viestittävät: näytä omalta itseltäsi ja tuo esille juuri oma persoonasi!

tiistai 9. helmikuuta 2010

Särkyneet syleilyt vihdoin dvd:lle

Aiemmassa postauksessa oli puhe Pedro Almodovarista ja hänen viimeisimmästä elokuvastaan Särkyneet syleilyt eli
Los abrazos rotos eli
Broken Embraces

Se vie taas Almodovarilaiseen värikkääseen maailmaan, jossa käsitellään film noir-hengessä rakkautta, mustasukkaisuutta ja petosta.
Näytteljöistä tunnetuin on tämänkin kollaasin jokaisessa kuvassa,
ilmeikkäänä ja kauniina.

 
Penélope & Pedro
ovat pitkään tehneet yhteistyötä, ja heidän ystävyytensä
kerrotaan olevan syvää ja saumatonta.

Särkyneet syleilyt löytyy leffavuokraamoista (Makuuni, Film Town)  huomisesta eli 10.2. lähtien.
Pian aion katsoa, sillä viime syksynä en ehtinyt elokuvateatteriin tätä elokuvaa katsomaan.