torstai 29. huhtikuuta 2010

Muuttomietteitä, ja Abbaa vappuun!

Kuva Oulun torilta vappuna 2009
*
Huhuilen teille vieltä täältä vanhasta asunnostani, vanhalla laajakaistaliittymällä. 
Olen ihan kirjaimellisesti tällä hetkellä muuttolaatikoiden ja säkkien keskellä, läppäri tiskipöydän päällä. Kissat ovat ihmeissään, että 'haloo, mitä täällä tapahtuu' !
Minuun meinaa iskeä väsymys. Jos vetäisin noita värikkäitä pussitettuja hattaroita niin verensokeri nousisi varmasti aika nopeasti. Sen sijaan syön lennossa hieman patonkia ja kahvia.
*
 Jospa jo vappupäivänä saisin uudessa asunnossa tv:n auki ja viriteltyä. Vappupäivänä tulisi esim. Teema-kanavalta Abba- The Movie, joka on dokumentaarinen elokuva Abban villistä maailmansuosiovuodesta 1977, ja bändin Australian kiertueesta. Muistan kuinka kävin tämän elokuvan elokuvateatterissa katsomassa vanhempieni kanssa, olin silloin noin 11-vuotias, ja Abbafanitus oli saavuttanut minutkin..
Elokuva on muuten Lasse Hallströmin ohjaama, sitäpä en muistanutkaan.

Traileri elokuvasta tässä.
*
Iloa vappuunne!

maanantai 26. huhtikuuta 2010

Tulee ehkä blogipaussia..

Audrey Hepburn, Aamiainen Tiffanylla, v.1961
(Tässä tilassa minua ei nähdä vähään aikaan, vasta sitten kun muutto on ohi!)
 *
Elämme nykyaikaa: kiinteän laajakaistan siirtäminen muutaman kilometrin päähän kestää noin kolme viikkoa. Joten kun nettiyhteyteni vappuaattona katkeaa, pääsen seuraavan kerran langoille kotioloissa ehkä toukokuun puolivälissä. Katsotaan nyt miten se käytännössä sitten on.Tuskaa tulee olemaan!
Luen teitä kyllä. Töissä, juu, aina silloin tällöin. Ja joskus saatan heittää lyhyen kommentinkin, en välttämättä kirjautuneena bloggeriin, mutta signeeraan sitten. Pystyn myös vapauttamaan kommenttejanne. 
Juttujen kirjoittamiseen tulee kuitenkin pieni paussi. Ehkä. En toisaalta voi tietää. Voisin kirjoittaa varastoonkin juttuja, mutta kun elokuvien katsomiselle ei ole nyt aikaa.
*
Muuttaminen on aina kova juttu. Mitä vanhemmaksi tulen, sen kovempi homma tuntuu muuttaminen olevan. Nyt olen laittanut hurjan paljon tavaraa roskiin ja kiertoon. Tunne on hyvin vapauttava. En jää kaipaamaan yhtäkään tavaraa, josta olen luopunut! On ollut suorastaan ilo luopua kaikesta turhasta!
*
Joten rakkaat ihmiset: olette lähellä, vaikka minä tunnun olevan kaukana. 
Lämpimin ajatuksin
Ps. Leppoisaa vappua kaikille!

lauantai 24. huhtikuuta 2010

Sharleen - nainen Skotlannista, ei Texasista :D

*
Skottilaisen Texas-bändin keulakuva, solisti Sharleen Spiteri aiheutti tällä laulullaan 90-luvun lopulla kylmiä väreitä. Toimii yhä. Ääni on jumalainen.
*
Tunnelmallista lauantai-iltaa. Laitan tämän itselleni taustalle soimaan kun pesen uunia muuttoa varten. Oih!

Muutoksen tuulet, ne puhaltavat, taas

Selma tutkailee uutta hankintaa uuteen kotiimme.
Selailin valtavaa julistevalikoimaa kaupunkimme parhaimmassa julistemyymälässä,
tämä Henri Le Sidanerin impressionistinen maalaus 1900-luvun alusta miellytti juuri nyt väreiltään ja tunnelmiltaan eniten, ja se tarttui mukaani. Kuva tulee sohvan ylle ja sohvamme on keltasävyinen, kuten aiemmin tämän vuoden tammikuussa kerroin.
Aiemmin puhuin myös elokuvajulisteiden hankinnasta, mutta asia muhii yhä. Ehkä jokin päivä yhtä seinäämme koristaakin mustavalkoinen iso elokuvajuliste, tai useampi pieni..
*
Sain asuntotarjouksen, josta en halunnut kieltäytyä. En halunnut kieltäytyä 18 ylimääräisestä neliöstä, joten eikun pakkaamaan! Muutamme vappuaattona. Kaikki muu pysyy ennallaan ja lähellä, lapset taittavat koulumatkan yhä edelleen pyörällä tai kävellen ja minä polkaisen töihin pyörällä. Maisema vain hieman vaihtuu. 
*
Jos minusta ei lähipäivinä kuulu, voitte kuvitella tilanteen: entinen koti on täynnä laatikoita, säkkejä ja kaaosta. Pakastinta sulatellaan, uunia jynssätään, turhasta roinasta hankkiudutaan eroon.. Ja nettiyhteyskin katkeaa ensi viikolla jonain päivänä ja alkaa toimia uudessa vappuaattona tai vappupäivänä, mitä kyllä epäilen, sillä laajakaistasiirroista minulla on vain ja ainoastaan huonoja kokemuksia. Muistatte ehkä edellisen kerran.
*
Kuulumisiin!

keskiviikko 21. huhtikuuta 2010

James McAvoy - tämän päivän synttärisankari

Skottinäyttelijä James McAvoy täyttää tänään 21.huhtikuuta 31 vuotta.
Onnea hänelle. Uusia elokuvarooleja odotellessa voisin katsoa uudestaan koskettavan irlantilaisen
Inside I'm Dancing-elokuvan, joka kertoo kahden eri tavalla vammaisen nuoren miehen elämästä, heidän ystävyydestään, erilaisuuden hyväksymisestä ja halusta olla 'kuten muutkin'..

James McAvoy tekee järisyttävän roolityön pyörätuoliin sidottuna Roryna, jolla on virtaa, elämänhalua ja kapinahenkeä, mutta hänen sisällään asuu haavoittunut ja haaveileva herkkä nuori mies.
Inside I'm Dancing-elokuvan katsoin yhdessä lasteni kanssa, ja se toimiikin hyvänä valistuksena ja kurkistuksena mm. siihen millaista on elää vammaisena yhteiskunnassamme. Muistan kuinka tyttärien kanssa kilpaa kyyneleitä pyyhimme, hieman salaakin, pitkin elokuvaa.

Yksi kohtaus elokuvasta tässä.
Ja pitempi klippi tässä.

maanantai 19. huhtikuuta 2010

Onnea Selma 1 v. !

Selma
pääsi ulkoilemaan sulaneelle pihallemme nyt viikonloppuna. Ruoho maistui.
Tänään 19.4.2010 hän täyttää kokonaisen vuoden ja painaa 3,1 kg.
*
Rasavilli pikkujyrä, Selma, rauhoittuu aina äidillisen Tiken vieressä. 
Kissojen pesuhetkiä on mukava seurata.
*
Selma on vielä leikki-iässä.
*
Ja näin pieni oli Selma
viime vuoden kesäkuussa kun hän tuli meille.
Ihan vauva. Unikin maistui vähän väliä..
*

lauantai 17. huhtikuuta 2010

Yläkuvasta

Yläbannerikuvani muuttuu aina silloin tällöin. Joskus useammin, joskus harvemmin. Sallinette.
Tämänhetkinen kuva on Pedro Almodovarin Särkyneet syleilyt-elokuvasta. Kuvassa Penélopen Cruzin Lena syleilee häntä, jonka kanssa olisi halunnut elämänsä jakaa. Miehenä espanjalaisnäyttelijä Lluís Homar.
*
Aurinkoista viikonloppua kaikille teille. Aurinko paistaa ainakin meillä täällä Oulussa, länsirannikolla. Onkohan islantilainen tuhkapilvi mennyt kohti itää..

Katson illalla elokuvan, jonka postipoika jakoi eilen postiluukustani:
Woody Allenin Cassandra's Dream. Siitä lisää sitten. Kuva elokuvasta alla. Olen siitä joskus aiemminkin kirjoittanut.
*
Colin Farrell & Ewan McGregor

torstai 15. huhtikuuta 2010

Tindersticks kolahtaa

Työssäkäyvä yhteishuoltajaäiti täällä teitä huhuilee kera musiikin. 
Yhtään elokuvaa en ole viikon aikana katsonut, mutta musiikkia olen kuunnellut,
ja nyt olen ihan Tindersticks-bändin laulajan 
Stuart A. Staplesin
äänen lumoissa.
Tindersticksin musiikkia luonnehditaan jazzahtavaksi indierockmusiikiksi.. Määritelmät sikseen, jos korvaa miellyttää niin tämä soimaan!  Bändi vieraili äskettäin Helsingissäkin keikalla.
 *
Tästä mustavalkokuvasta pidän erityisen paljon.
Kuvassa Tindersticksin solisti Stuart A. Staples.
*
Ps. Juuri tässä Tindersticksin laulussa laulaa mukana myös kanadalainen Lhasa De Sela, joka kuoli tänä vuonna rintasyöpään, vain 37-vuotiaana.Hänestä joskus lisää.

sunnuntai 11. huhtikuuta 2010

Uuteen viikkoon musiikilla

Moulin Rougessa Ewan McGregor ja Nicole Kidman laulavat itse kaikki lauluosuudet.
Tämä Your Song kuullostaa tutulta.. Sehän onkin Elton Johnin sävellys ja alkuperäisesitys.



Tuleva työviikko on tiivis, joten olen vähemmän taas tällä puolella. Jos en kommentoi vilkkaasti niin vapautan kuitenkin teidän kommenttinne aina jossain vaiheessa päivää.
Palaillaan!

Skottimies Ewan



Ewan McGregor on syntynyt 31.3.71 Skotlannissa.
Hän on naimisissa ranskalaisen Eve Mavrakis'n kanssa ja heillä on kolme tytärtä, joista kaksi on biologista ja yksi Mongoliasta adoptoitu tytär.
Kiinnostuin Ewanista vuosia sitten tyyppinä, sitten vasta elokuvien kautta. Ensin kiinnostuin mukavannäköisestä miehestä, jolla tuntui olevan vahva karisma, huumorintajua ja hauska ulkonäkö, mutta hän ei ollut liian sliipattu eikä imelä. Ewan voisi hyvinkin tulla lippalakki päässä kadulla vastaan ja katsoisin, että siinäpäs kivan näköinen sporttinen mies, iältään 39.
*
Ewan ja vaimo Eve
*
Ewan on niitä näyttelijöitä, joille ei riitä pelkkä filmitähtenä eläminen. Hän on aktiivinen Unicefissa, ja on vieraillut monissa Afrikan maissa Unicefin avustuskohteissa. Myös lapsen adoptointi Mongoliasta osoittaa auttamisen- ja vaikuttamisen halua.
*
*
Ewan on ylpeä skottilaisuudestaan ja hän puhuu skottiaksentilla, joka saa polveni aina veteläksi. (Aiemmin hehkutin toisen skotin, James McAvoyn puhetyyliä).
*
Ewan McGregorin elokuvista joskus oma juttunsa.
 Tässä Young Adam-elokuvassa (kuva yllä) hän on mielestäni vaikuttavimmillaan, mutta hyviä rooleja on paljon, viimeisimpänä The Ghost Writerin päärooli.

lauantai 10. huhtikuuta 2010

Polanskin ja McGregorin upea yhteistyö - The Ghost Writer

Roman Polanski & Ewan McGregor
ensimmäisessä yhteistyössään elokuvassa
The Ghost Writer.
*
Polanski (s.1933) on aina herättänyt ristiriitaisia tunteita persoonana, tiedän hänestä aika vähän, joten en pureudu persoonaan, mutta hänen elokuviaan olen nähnyt, ja niistä voin todeta, että niissä on jotain maagista. Hänellä on ihan oma tyylinsä. Polanskin elokuvissa kulkee punaisena lankana ihmisestä välittäminen. Asioita lähestytään tunteen ja sydämen kautta. Usein hänen elokuviensa keskiössä on yksi ihminen, joka nousee pääosaan niin, että hän on lähes joka otossa. Juuri näin on The Ghost Writerissakin: pääosanäyttelijä Ewan McGregor on lähes joka hetki kuvassa, usein lähikuvina.
*
Ewan McGregor & Olivia Williams
*
The Ghost Writer on jännitysdraamaa parhaasta päästä. Juonesta voin paljastaa melkein vain sen, että Britannian entinen pääministeri kirjoittaa muistelmiaan, ja hän tarvitsee haamukirjoittajan kun entinen kuoli yllättäen. Uudeksi haamuksi palkataan McGregorin näyttelemä 'Ghost', jonka pitäisi muokata parissa viikossa käsikirjoitus uusiksi. Elokuvassa väkivaltaa ei ole paljon lainkaan, seksikohtauksia ei näytetä, erotiikka on hyvin hienovireistä, kuten ylläolevasta kuvastakin aistii. Katsoja tietää koko ajan, mutta pari itse ei ehkä vielä tiedä..että ilmassa väreilee. 

Britannian entisenä pääministerinä näyttelee irlantilaissyntyinen Pierce Brosnan, joka onkin hyvä valinta, mutta jää silti sivuhenkilöksi tässä kudelmassa, jossa McGregorin näyttelemä haamukirjoittaja on pääosassa. Hänen puolestaan jännitetään ja hänen sydämensykkeessään eletään. Kuvioihin sotkeutuu CIA:ta, entisiä poliitikkoja, professoreita sekä entisen haamukirjoittajan kohtalonon liittyviä henkilöitä.
Verkkaisesti etenevä, perusteellisesti aiheeseen uppoutuva elokuva sisältää yllättäviä käänteitä. 
Pidin todella paljon myös elokuvan dramaattisesta ja dynaamisesta musiikista. Näyte tässä.

The Ghost Writer on niitä elokuvia, jotka pitää nähdä elokuvateatterissa.
Tämä on erityisen hyvä esim. sunnuntai-iltapäivän elokuvaksi. Se on viihdyttävä, mutta silti syvällinen. Siitä ei jää paha mieli, mutta sen juoni ja ihmiskohtalot jäävät askarruttamaan.

Ja Ewan McGregor: 'tämä ei jää tähän', hänestä tulee siis vielä myöhemmin juttua.

perjantai 9. huhtikuuta 2010

Tänään: The Ghost Writer

Tänään on luvassa elokuvateatterissa annos 
Ewan McGregoria
elokuvassa The Ghost Writer, ohjaajanaan Roman Polanski
ja traileri tässä.
Palailen pitemmän jutun kera asiaan.
*
Tämän päivän ilostuttajauutinen; voitin Elokuvablogi.com:n Disney-arvonnassa Pinokkio-dvd:n. Heti kun se tipahtaa postiluukusta, katson sen nuorimmaiseni kanssa. Edellisestä kerrasta on jo vuosia aikaa.
*


keskiviikko 7. huhtikuuta 2010

Elämän ihmettelyä

Kuva Stephen Mackey

* Ei edes pyhimyksen otsaa kiertävä glooria ole niin
selvä ja suuri kuin kruunu,
joka kruunaa ihmislasta aivan nuorena.
Ja maa ja kukkaset ja kivet puhuvat lapselle kieltään,
ja lapsi vastaa soperrellen luomakunnan kieleen. *
- Edith Södergran 1920-luvulla

*************
Esikoiseni täytti tänään 14 vuotta.
Hän on vähän kuin kuvan tyttö tummine hiuksineen.
Hän haluaa vapaasti lentää,
eikä aina tiedä mihin,
kunhan on liikettä ja menoa.
Sitä olen miettinyt mikä on minun roolini hänen elämässään.
*
En enää millään meinaa muistaa aikaa kun olin itse 14. Tai muistan itsekeskeisyyden, tietyt mustat tiukat satiinihousut sekä koulun ja kaverit, jolla oli yllättävän suuri merkitys siinä iässä.
Joskus ihmettelin miksi äitini vaikutti ajoittain surulliselta,
mutta minustahan se johtui. Pyristelin kovasti äidistä eroon, olin kova, kylmä ja puhumaton.
Nyt tiedän senkin, että huonoimmatkin välit voivat korjaantua.
Äidit ovat valmiita unohtamaan niin paljon.
Kyllä se taitaa näin olla.
*
Ja vielä yksi suklaamuffinssi tälle illalle. Huomenna sitten vielä kakkuakin..

maanantai 5. huhtikuuta 2010

Tämä sävähdyttää aina vain - Abba & Agnetha




Kerroin tänään kymmenvuotiaalleni tarinan lapsuuteni ja nuoruuteni suosikkibändistä. Aloitin kertomukseni sanoin: 'Kun minä olin sinun ikäinen'. Ja voi että meitä nauratti! 
Lapseni on kuunnellut Abban lauluja sekä alkuperäisenä että Mamma Mia-elokuvan versioina.
Tämän päivän suurin uutinen hänelle oli, että bändin jäsenet ovat ruotsalaisia !
Tämän päivän uutinen on myös se, että ihanainen Agnetha täyttää tänään 5. huhtikuuta
60 vuotta!

Leenan blogissa Agnetha jo lauloikin heti aamupäivästä Chiquititaa,
ja nyt täällä Agnetha ja Abba esittävät Dancing Queenin.
Konserttiversio on joko vuodelta 1978 tai 1979. 
Mikä meno, mikä musiikin ilo ! Seksikästä ja tunteellista !
Kaikki ovat ihan lumoutuneita.
(Konserttiversiosta näemme myös kuinka musiikin esittäminen on hikistä ja kovaa työtä, aktiivista liikkumista, yhteenlaulamisen sovittamista, soolo-osuuksien onnistumisen toivomista. Pidän juuri tästä versiosta, sillä se ei ole täydellinen lauluosuuksiltaan, mutta tunnelma on täydellinen!)
Ja minä pyyhin kyyneleitä, kuten aina.
*
Happy Birthday Agnetha !!!

sunnuntai 4. huhtikuuta 2010

Aina palaan ikiklassikkoon



Pieniä muutoksia blogissa.
Paluu oman suosikkiklassikkoni pariin, myös yläbannerissa.
En lakkaa koskaan ihailemasta tämän parin upeaa yhteennäyttelemistä:
Elizabeth Taylor & Paul Newman,
saan kylmiä väreitä jo pelkästään heidän ajattelemisestaan.
 Katsotaan lisäksi muutaman minuutin pätkä tästä henkeäsalpaavan upeasta näyttelijätyöstä elokuvassa
Cat On A Hot Tin Roof -
    Kissa kuumalla katolla.
*

TvPääsiäinen: Coco Chanelia

Tänään ja huomenna Tv2 näyttää minisarjana
Coco Chanelin elämäntarinan.
Tämä on nyt lyhyessä ajassa kolmas Coco-tarina, jonka näen.
Tämä versio alkaa vuodesta 1954, jolloin Chanel on uransa huipulla. Häntä näyttelee Shirley MacLaine.

Kello 15 istahdan siis tv:n ääreen, huomenna samaan aikaan.
***
Ps. Lisäsin kommenttien valvonnan blogiini. Haluan silti ihan pikkuisen katsoa minkä sävyisiä kommentteja blogiini tulee. En pääse blogiini arkisin paljon lainkaan, koska olen päivätyössä kaikki arkipäivät. Haluan varmistua siitäkin, että esim. työpäivieni aikana ei tule kummallisia kommentteja minun siitä tietämättä. Koskaanhan ei voi tietää mitä joku ilkeä ihminen haluaa kommenttilaatikkoon kirjoitella. Enkä tarkoita nyt todellakaan ketään teistä lukijoista, vaan ihan ulkopuolisia ihmisiä. Kerran minua vahingossa eräs puolituttu tervehti oikealla nimelläni kommenttilaatikossa. En tiedä huomasitteko, ei siitä kuitenkaan kukaan jatkanut juttua. Nimeni ei ole 'suuri salaisuus', mutta en vain ole sitä täällä tuonut koskaan esille.
Joten sallittehan lukijat kommenttien valvonnan.
Aika monellahan se jo käytössä onkin.
Turvallisuussyistäkin.

lauantai 3. huhtikuuta 2010

Aihekevennystä: Kun Selma oman pääsiäistipun sai..



*
*
*
Toin Selmalle kaupasta perustipun, jossa on karvaa ja höyhentä.
Tipu lenteli hetken ilmassa. Se osoittautui oikein hyväksi leluksi,
mutta ei kovin kestäväksi.
Selma juoksi itsensä uuvuksiin tipunsa kanssa.
Ja nyt minun pitää kerätä kaikki irtokarvat ja höyhenet sohvalta ja matoilta.
Mutta kivaa oli, Selmalla.
(Huomaan kuvasta, että mattokin kaipaisi pesua talven jälkeen..)

Veronika päättää kuolla

Veronika päättää kuolla - Sarah Michelle Gellar
*
Sanon suoraan, että minun olisi kannattanut kirjoittaa tästä elokuvasta ennenkuin katsoin Aavikon kukan. Mitä minulla nyt on sanottavaa Veronikasta: 28-vuotias suurkaupungin nainen, jolla on kaikkea: hyvä työ, upea asunto, ihmissuhteita jne. Mutta silti hän päättää kuolla eräänä iltana töistä tullessaan. 
Minä olen niin jalat maassa-tyyppi, että kysyn nyt ihan huutaen ääneen, että 
' Mitä järkeä?'.

Joten en lämmennyt tälle elokuvalle, vaikka siinä on kaunista, unenomaista tunnelmaa ja hyvää musiikkia.
Mutta minua on alkanut ahdistaa nämä amerikkalaiset mielisairaalakuvaukset. Paikatkin tuntuvat kaikki olevan samanlaisia: suuria kartanomaisia tiloja upeine puutarhoineen.. Ei ihme, ettei sieltä kukaan halua pois..
*
En lämpene yhtään myöskään pääosanäytteljä Sarah Michelle Gellarille,
joka on nyt tv-sarjojen puolelta siirtynyt elokuvamaailmaan. Mielestäni hänessä ei ole karismaa lainkaan, hänestä ei ole kantamaan vaativaa pääosaroolia. Hän on niin väritön, hajuton ja mauton, että ihan harmittaa.
*
Elokuvaa mainostetaan kissankokoisin kirjaimin Paulo Coelholla. Miksi? Hän on vain yksi käsikirjoittajista. Elokuvan ohjaajan nimeä ei näy etukannessa. Elokuvan ohjasi nuori englantilainen nainen, Emily Young, joka ei kai kenellekään sano oikein mitään.
*
Vertaan nyt mielessäni tätä Veronikan surkeaa suurkaupunkiangstia somalialaisen Waris Dirien elämään. Ja mietin, että miksi hän, jolla on kaikkea, ei ole elämänhalua lainkaan. Ja hän, jolta on riistetty ja silvottu kaikki, on silti valtava elämännälkä, ja selviytymisen halu.
Joku toinen kerta, joku toinen ajankohta, tämä Veronika päättää kuolla-elokuva olisi ehkä iskenyt minuun enemmän. Mutta ei nyt.
Ei, vaikka siinä on lopussa onnea ja iloakin.

Lapselliselta pyristelyltähän tämä tuntui. Olisi haluttanut ravistella Veronikaa, ja huutaa hänelle, että:
'herää pahvi, katso mitä sulla on ympärilläs! Kokoa ittes ja rupea elämään!'.
Sivuhuomautuksena sanottakoon, että mielisairaanhoitajaa ei minusta varmaankaan olisi tullut näillä ajatuksilla. Pyydän anteeksi nyt vielä kerran. Ei ollut minun juttuni..

Traileri tässä.

Aavikon kukka - Tyttö, joka pakeni kauheuksia

Aavikon kukka - Desert Flower
*
Tositarina.
Tuhkimotarina, mutta tuhkimokaan ei joutunut näin kovia kokemaan.
Waris syntyy somalialaiseen paimentolaisperheeseen vuonna 1965. Perheessä on lapsia liuta ja kaikki perheen tyttölapset on ympärileikattu, myös Waris 3-vuotiaana. 
Paljon myöhemmin kun Waris kertoo new yorkilaisessa hotellissa elämäntarinaansa naistenlehden toimittajalle, paljastuu ettei lapsuus ollutkaan niin iloinen ja ympärileikkaus on tehnyt pahaa jälkeä sekä henkisesti että fyysisesti pienelle tytölle.  Waris Diriestä kasvaa ihminen, joka ei haluaisi olla nainen, koska 'naisen elämä on niin täynnä kärsimystä'. 

*
Ihan uskomattomalta tuntuu, että Waris-tyttö pakenee kotoaan 13-vuotiaana. Hän kulkee läpi aavikon ja vuoriston, hänet yritetään raiskata, mutta hän pääsee pääkaupungin lähetystöön, josta sukulaisten voimin edelleen Lontooseen, piiaksi somalialaiseen rikkaaseen perheeseen. Jos Waris ei olisi paennut, hänet olisi naitettu kuusikymppiselle miehelle neljänneksi vaimoksi, muutamasta kamelista. Ja vain 13-vuotiaana. Eikä perheen äiti voinut tehdä mitään. Se herättää valtavia vihan tunteita! Että lasten äidit eivät voi tehdä mitään!
*
Juonesta ei sen enempää. Waris Dirien elämäntarina löytyy myös kirjana. Kirjan pohjalta elokuvan on ohjannut Sherry Hormann. Waris Dirie itse on toiminut elokuvan tuotannossa, joten hän on vaikuttanut paljon siihen millainen elokuva on. Se on välillä positiivinen tuhkimotarina, jossa ystävällä ja sattumalla on tärkeä merkitys. Ystävänä elokuvassa häslää erikoinen Sally Hawkins, jonka roolin komediallista otetta en ihan koko aikaa ymmärtänyt.Waris löydetään mallimaailmaan ja hänestä tulee huippumalli, koska hän on luonnonkaunis, pitkä ja hoikka.

Elokuva sisältää järkyttäviä pilkahduksia ja välähdyksiä Warisin lapsuudesta Somaliassa ja yksinäistä pakomatkaa halki kuivan aavikon. Näitä kohtauksia on vaikea katsoa, tunnelma niissä on painostava, ja koska kyse on lapsesta, sydäntä riipaisee.
*
Aavikon kukan aikuista Warisia näyttelee
etiopialainen Liya Kebede (kuvassa omana itsenään).
Myös Warisin lapsiroolin näyttelijä tekee riipaisevan roolityön.
*
Aavikon kukka on paikoin niin järkyttävä, että siitä on vaikea puhua ja kirjoittaa. Waris Dirie on halunnut yhdessä ohjaajan kanssa ottaa suorasti kantaa vaikeaan aiheeseen, jota on niin pitkään pidetty piilossa. 
 Waris Dirie jätti mallimaailman 90-luvun lopulla ja on siitä lähtien kulkenut YK:n hyväntahdonlähettiläänä ympäri maailmaa.
Hän on ihmisoikeustaistelija, ja hänen asiansa on tärkeä. Kunpa häntä kuunneltaisiin. Ja vaikka häntä on kuunneltu, kertoo elokuva lopussa, että brutaali ympärileikkaustapa jatkuu yhä, vaikka se on monissa maissa jo kielletty.
*
Waris Dirie tänään:

Tietoa Waris Dirie-säätiöstä tässä.

perjantai 2. huhtikuuta 2010

Aavikon kukka: Waris Dirie

Tässä nainen,
Waris Dirie (s. -65 Somaliassa),
josta elokuva Aavikon kukka - Desert Flower kertoo.
Hän on Kofi Annanin nimittämä YK:n hyväntahdonlähettiläs, 
ja hän kiertää maailmaa kertomassa
tyttöjen ympärileikkauksista, ja siitä kuinka julma ja raakalaismainen on tämä tuhansia vuosia vanha tapa, joka pitäisi lopettaa ensitilassa, joka paikassa.Hänellä on siitä omakohtainen kokemus.
 *
Kerron elokuvasta vähän myöhemmin,
näin sen tänään pitkäperjantaina elokuvateatterissa. 
Voin sanoa, että teatterista kulki ulos hiljaista väkeä..
*
Warisin tarina löytyy myös kirjana.
Suomeksi se löytyy Wsoy:n kustantamana.

Pitkänperjantain tunnelmia


Pääsiäinen tuli tänä vuonna kuin varkain, kotiakaan ei ole ihmeemmin koristeltu,
 rairuohokin jäi kylvämättä. Kolme pajunoksaa koristeltuna on sijoitettu ulos maljakkoon, kuvassa alla syy miksi:
Selma pitää kovasti oksista ja höyhenistä, eikä se jätä niitä sisätiloissa hetkeksikään rauhaan.
*
Ihan pian alamme tehdä perinteistä tiikerikakkua nuorimmaiseni kanssa.
Pääsiäiseeni mahtuu myös aika paljon elokuvia ja tv:tä.
Tänään menen elokuviin katsomaan tämän:
Kirjoitan siitä sitten myöhemmin.
*
Katsoin kiirastorstain yönä tämän:
Kirjoitan siitäkin myöhemmin. 
*
Otetaan rennosti, levätään ja syödään hyvin eli Hyvää Pääsiäistä kaikille !