maanantai 31. maaliskuuta 2008

Nyt alkoi luku-urakka


Näillä molemmilla kirjoilla on paljon yhteyksiä, vaikka ne onkin summittaisesti valittu kirjaston hyllyistä. (Pientä vinkkiä kyllä olin molemmista aiemmin jo saanut sekä lukenut).

Ne ovat amerikkalaisten, kolmi-nelikymppisten naisten kirjoittamia romaaneja, joista kummastakin on elokuva tekeillä.

Aloitan Audrey Niffeneggerin Aikamatkustajan vaimosta. Sitten vaihdan Kate Jacobsin New York-tarinaan Pieni lankakauppa.

Onko joku jo lukenut nämä kirjat?

Maanantaifiiliksiä kesäajassa


Tarviiko tähän enää paljon tekstiä lisätä? Kesäajassa ollaan, ja uni maistuu..

sunnuntai 30. maaliskuuta 2008

Minkä värinen päivä tänään on?


Kelloja tosiaankin siirrettiin viime yönä, muistin sen vasta aamulla. Elimistö kyllä muisti sen, että kesäaikaan siirryttiin. Ensin heräsin viideltä aamulla, söin aamupalan ja luin lehden. Seuraavan kerran heräsinkin sitten yhdentoista jälkeen. Tai mitä se nyt sitten oli. Elän nimittäin aina muutaman päivän kellojen siirtämisen jälkeen niin, että muistelen koko ajan, että mitä kello olisi jos eläisimme talviaikaa. Se on aika monimutkaista. Eli: kello on...eiku...

Palautin dvd:n ja meinasin liukastua pihalla. Jään päällä oli vettä. Ei hauskaa. Mutta kurjelta kuullostava lintu äänteli taivaalla. Vai olisiko ollut joutsen. Niiden äänet kuullostavat samalta. Ainakin minusta. En kylläkään nähnyt lintua kun piti keskittyä kävelemään niin, ettei olisi kaatunut.

Halusin tämän päivän kuvaksi laittaa tuon kauniin värisen kuvan Kieslowskin elokuvasta Kolme väriä: Punainen. Irene Jacob oli 90-luvulla yksi suosikkinäyttelijöistäni, mutta mihin hän katosi? No, näyttelee tietenkin, mutta ns. suuret roolit tuntuvat jääneen Kieslowskin töihin.

Päivä on jo iltapäivässä. Pitäisiköhän laittaa ruokaa ja tuijottaa Serranosia. Jospa sitä huomenna piristyisi..

Ja se päivän väri, olisikohan kuitenkin punainen.

lauantai 29. maaliskuuta 2008

Kevyemmällä linjalla kaikin puolin


Olen viime aikoina katsonut aika raskaita elokuvia, synkähköjä aiheita kuolemasta ja vaikeista ihmissuhteista. Myös lukemani kirjat ovat käsitelleet samoja aiheita.

Nyt on aika vaihtaa kevyemmälle linjalle: tänään katson tuon 2 päivää Pariisissa-elokuvan, joka lupaa kevyen kirpeää ja ironista ihmissuhdedraamaa Pariisissa, oikeaa elämää turistiesitteiden takaa.

Samalla kevyemmällä linjalla ovat myös illan syömiset: light-limsaa ja light-pop corneja. Pakko välillä ottaa vähän kevyemmin, kaikin puolin..

perjantai 28. maaliskuuta 2008

Tupaantuliaislahjoja













Saimme tupaantuliaislahjoina tänään sukulaisilta tällaisia ihania pallolamppuja. (Halusin kuvata ne heti, vaikka ne hakevat vielä paikkaansa ja hehkulampun vahvuuttakin..). Kyllä, ne ovat Ikeasta. Noita valkoisia palloja saimme kaksi ja esikoinen sai syntymäpäivälahjaksi omaan huoneeseensa tuon vihreäsävyisen.
Tykkään kovasti. Antavat ilmettä huoneeseen, ja sopivat erinomaisesti leveille ikkunalaudoille!
(Lamppujen kuvaaminen on vaikeata, sillä niiden valo näyttää kuvissa aina erilaselta kuin luonnossa..)

torstai 27. maaliskuuta 2008

Yksinäisyyden ylistys


Kaivoin tiedostoistani esille tämän oman penkkikuvani kun katsoin lumoutuneena Hallattaren talvista penkkikuvaa!

Kuva on ehkä tavanomainen syksyinen kuva penkistä. Mutta vain minä tiedän mitä ajattelin kun penkillä silloin istuin..

Seinät maalattu, hyvä tuli.

Kuopus halusi kokeilla ennen kouluun lähtöä elämänsä ensimmäistä kertaa miten telalla maalataan isosiskon seinää. Niin oli vauhdikasta touhua, että hiuksetkin lensivät silmille.



Isosisko tuli sitten iltapäivällä koulusta ja peukkumerkillä ilmoitti tykkäävänsä huoneestaan uudessa siniutuisessa sävyssä.. Hän on ehkä luonteeltaankin sellainen sininen-turkoosi, veden ihminen, uimarityttö..


Sitten kun sininen seinä oli maalattu, käytiin keittiön seinän kimppuun. Eikä siinäkään kauaa nokka tuhissut kun työ oli tehty.


Välillä hain kaupasta valmiin, lämpimän broilerin. Kylläpä se maalarille maistuikin punajuurisalaatin ja limsan kera..


Ja klo 11.55 oli jo lasihyllykin kiinnitetty maalattuun seinään. Olen oikein tyytyväinen tuohon hiekan väriseen seinään.


(Maalarille suuri kiitos!)

keskiviikko 26. maaliskuuta 2008

Seinämaaleja, lääkärikäyntiä, leikkimistä, pähkäilyä ja jahkailua

Terttutomaateista ja parikasta piristystä tähän päivään.

Hain maaliliikkeestä hiekan väristä (tai kuten ennen sanottiin; beeshin väristä) maalia keittiön yhden päätyseinän maalaamista varten. Huomenna on maalauspäivä. Myös esikoisen huoneen päätyseinä saa uuden värin; utuisen siniharmaan.


Kakkosluokkalainen opettelee eurojen käyttöä ja laskemista leikin kautta. Leikin loputtua niitä samoja tietoja sovelletaan sitten matematiikan tehtäviin. Toistan kuinkahan monetta kertaa, että "euro on sata senttiä". Jospa se jäisi pikkuhiljaa mieleen.

Kaiken tämän lomassa kävin esikoisen kanssa vielä lääkärissäkin; minulla ja esikoisella ei ole poskiontelotulehdusta ja tulehdusarvotkin ovat ihan normaalit. Olotila ei ole kyllä ihan normaali; kolme viikkoa on ollut jo hyvin tukkoinen olo. Yskä, nuha ja pääkipu otsalohkossa jatkuvat. Sairaanhoitaja antoi neuvoksi höyryhengittää. No, jos innostuisi siitä. Nakkasin Buranaa naamariin!

Mutta osasinpas laittaa kävijälaskurin tähän blogiin. Sekin vaati hieman pähkäilyä, mutta onnistumisen ilo oli iso ;-)

tiistai 25. maaliskuuta 2008

Pottumuusista on moneksi..


Eilen tehdystä perunamuusista tuli tänään rieskoja. Nämä on melkein bravuurinumeroni, helppoja ja maukkaita.

2dl muusia, 1 muna, vehnäjauhoja, ½dl kauraleseitä- tai hiutaleita, hyppysellinen leivinjauhetta ja suolaa. Pistellään haarukalla. Paistetaan uunissa 225 asteessa (tai kuumemmassa) 10-15 min., ja eikun syömään!

(Tällaisten leipästen teossa en käytä desimittaa jauhoja annostellessani, vaan lisään sen verran jauhoja, että taikinaa on hyvä käsitellä ja
jauhotetuin käsin levitellä leipäsiksi.)



Nyt teelle ja leivälle!

Se kynnysmatto täällä on tällainen


Muutamassa lukemassani blogissa kiertää nyt kysely, että millainen kynnysmatto sinulla on. Ja tällainen löytyy meiltä. (Pystyykö siitä tulkitsemaan jotain? No ei kai sentään..) Tikke halusi tietysti tulla kuvaan, koska se ajatteli pääsevänsä ulos. Nyt se jäi naukumaan ovelle... Kohta se pääsee valjaissa ulkoilemaan, kunhan piha-alue sulaa ja luonto herää vielä enemmän kevääseen.

maanantai 24. maaliskuuta 2008

Garbo sanoi..



Salaperäisenä ja uhmakkaana pidetty Greta Garbo sanoi paljon kuolemattomia sutkautuksia Hollywoodissa, mutta yksi pisti silmääni hänen elämäänsä käsittelevässä tekstissä:

Garbo oli menossa naimisiin kuuluisan näyttelijän John Gilbertin kanssa kun hän hääaamunaan katosi jonnekin. Hän oli mennyt kysymään palkankorotusta elokuvayhtiöltä. Siellä hänen vaatimuksilleen naurettiin, ja Garbo oli sanonut siellä kuulemma kuolemattomat sanansa, jotka olivat olleet kirjaimellisesti totta. Eli :

" Minä taidan nyt lähteä kotiin ".

Ja hän matkusti kotiin, Tukholmaan asti. He erosivat Gilbertin kanssa lopullisesti seuraavana vuonna.

Aika dramaattista.

Ensin ihastuin Gaeliin ja sitten löysin ohjaajan..


Näyttää siltä, että meksikolaiset ovat makuuni. Tai ainakin nämä kaksi; näyttelijä Gael Garcia Bernal ja ohjaaja Alejandro Gonzáles Inárritu. (Meksikolaisyntyinen on myös Salma Hayek, joka myös lukeutuu suosikkeihini).

Ohjaajan 'kuoleman trilogiaksi' sanotut elokuvat: Amores Perros, 21 grammaa ja Babel on nyt kaikki nähty. Ne ovat sykähdyttäviä, monikerroksisia tarinoita ihmisten irrallisuudesta. Elokuvissa ihminen on jatkuvasti liikkeessä ja ihmisiä kuolee, usein tapaturmaisesti. Ohjaaja Inárritu osaa todellakin kiteyttää yksilön tragedian. Lohdullisuuttakin näen hänen elokuvissaan, vaikka niiden maailma usein on synkkä kuviltaan ja väreiltään.

Gael Gacia Bernal näyttelee Amores Perrosissa ja Babelissa. Ohjaaja mielellään käyttää tätä maanmiestänsä ja ystäväänsä elokuvissaan. Yläkuvassa on Gael sekä osa Babelin näyttelijöistä ohjaajan kanssa Cannesissa vuonna 2006. Cannesissa Inárritu palkittiin parhaan ohjaajan palkinnolla Babelista. (Alla kuva Babelista: siinä Brad Pitt tekee yhden parhaimmista roolisuorituksistaan Cate Blanchettin aviomiehenä)


Suosittelen näitä kolmea yllä mainittua elokuvaa, mutta ne eivät ole helppoa katsottavaa. Niitä on pureskeltava ja niiden maailmaan on jollain tavalla upottava. Myöhemmin huomaa, että jokin niissä on kiehtonut niin, että monen päivän päästäkin jonkin ihmisen kohtalo mietityttää vieläkin. Näin kävi juuri äsken kun katsoin tv:stä sen aiemmin jo mainitsemani 21 grammaa-elokuvan. Vieläkin mietityttää siinä olleiden ihmisten kohtalot. Käsikirjoitus oli aivan huippuluokkaa!

Joka Pääsiäinen..


Joka vuosi, viidentoista vuoden ajan, olen tehnyt kävelylenkin Pääsiäisen aikaan, ja ohittanut tämän komean männyn, joka tien vieressä katselee ohikulkijoita, kuin kaatuen ja kurottaen heitä kohti.


Pidän tuosta puusta.

lauantai 22. maaliskuuta 2008

Lankalauantain askartelua


Lauantain ruuhkasta kaupungilta piti äkkiä päästä pois, joten nukkekodin omistaja, nuorimmainen, halusi vain ostaa Cernit-massaa ja lähteä heti kotiin askartelemaan. Ja tällaisia syntyi; pullapitkoa, mansikkapiirakkaa, croisantteja, paprikoita jne. Kaikki paistettiin uunissa. Mukavasti saimme nukkekodin keittiöön syötävää.


Ja pieni kulhollinen suklaamunia naposteltiin askartelun yhteydessä. Viimeiset kaksi piilotin. Sillä välin kun askartelut paistuivat uunissa, oli hauska etsiä pieniä suklaamunia..

perjantai 21. maaliskuuta 2008

Samuli on ihana!



Muistin viime minuuteilla Samuli Edelmannin Virsiä-konsertin tv:stä tänään. Tein lasagnea sekä mämmiherkkua vaniljavaahdosta ja rahkasta, Samuli lauloi taustalla, välillä kävin häntä vilkaisemassa. Se kirkko oli ihana vanha puukirkko. Tarkistin myöhemmin levyni takakannesta, että levy on äänitetty Luhangan kirkossa kesällä 2007.




Ohjelmassa kuvattiin Samulia myös kotonaan Maltalla.. Hän sukelsi, lauleskeli kotona ja nautti lämpimästä ilmasta perheensä kanssa. Tuli mieleen, että mahtavan irtioton ovat pystyneet perheenä ottamaan ja muuttamaan hieman harvinaisempaan kohteeseen; Maltalle.





Levy soi nyt täällä kotona ja luo hyvää ja rauhallista tunnelmaa. Ulkona aurinko paistaa, ja Samuli laulaa virsiä bändin säestyksellä. Laulajan herkkyys ja oma liikuttuminen kuuluvat levyltä. Yksi suosikeistani on Käy yrttitarhaan polku; sen sanoitukset koskettavat näin Pääsiäisen aikana. Virsi päättyy koskettavasti sanoihin: Hän kuoli kaiken täyttäen, mutta tie oli tuskainen.

Kaikkia virsiä voi laulaa mukana, ne ovat niin tuttuja. Jo lapsuudesta. Lapseni kyllä totesi, että "äiti, älä ihan koko ajan laula!".

(Suonette anteeksi tuon teinimäisen otsikon, mutta Samuli Edelmannin kohdalla tulee ihana-sana mieleen!)

Elokuvia telkkarista!








Nyt Pääsiäisenä, kotioloissa, on tv:llä niin runsaasti elokuvatarjontaa, että pitää oikein miettiä ja suunnitella mitä aikoo katsoa.

Taru sormusten herrasta-trilogiasta näytetään peräkkäisinä päivinä (pe, la ja su) kaikki kolme elokuvaa. Olen epämääräisen huonosti katsonut kaikki. Inhoan mainoksia ja edellisten kertojen katsomiskokemukset ovat jääneet siihen, että mainosten kera elokuvista on tullut maratonpitkiä! Mutta nyt olen ajatellut ne katsoa.

Toinen elokuva, joka kiehtoo ja jota en ole koskaan nähnyt, on meksikolaisohjaaja Alejandro Gonzalés Inárritun ohjaama elokuva 21 grammaa. Pääosassa mm. kuvan Benicio Del Toro, Sean Penn ja Naomi Watts, upeita näyttelijöitä kaikki! Elokuvan nimi 21 grammaa viittaa siihen, että jokainen ihminen menettää 21 grammaa kuolemansa hetkellä.
(Elokuva tulee lauantaina kakkosella klo 22.05 eli ilman mainoksia!)



Mutta miten on oikeasti laskettu, että ihminen kuolemansa hetkellä menettää painostaan juuri sen 21 grammaa.. Mikä painaa sen verran? Sieluko ihmisen ruumiissa?

torstai 20. maaliskuuta 2008

Rauhaisaa aikaa!



Pitkät päivät tiedossa; olen vakaasti päättänyt ulkoilla ja tehdä miellyttäviä asioita. En matkusta mihinkään Pääsiäisenä. Painonpudotuksesta ei ole tietoakaan, aion syödä hyvin. Varmaan katson jonkun hyvän elokuvankin, ja tv:stä lukuisia ohjelmia..

Kaikille nautinnollisia kevätpäiviä!

keskiviikko 19. maaliskuuta 2008

Pannupizzaa!


Tätä täytyy nyt mainostaa; en ole ennen tehnyt 'pizzaa pannuun', mutta tästä lähtien kyllä teen! Vinkkiä sain blogista Tuhansien silmien edessä. Minulta löytyi pannuksi 28 cm:n piirakkavuoka ja se kävi oikein hyvin; reunoista tuli muhkeat. Pienempään vuokaan pizzaa ei varmaankaan kannata tehdä.

Tästä tykkäsivät lapsetkin, kun vähensi pippurin ja sipulin määrää. Seuraavaksi ajattelin muuttaa täytettä hieman, lisätä esim. persikkaa, sehän sopii myös broilerin kanssa tosi hyvin..

Heti tuli mieleeni kutsua vieraita kyläilemään, jotta voisin tehdä toisenkin tällaisen pizzan. Kuka tulee kylään?

Tuoksuni ja eräs muistikuva


Tämä Body shopin Cassis Rose-tuoksu ilahduttaa minua kyllä ihan jokainen päivä! Voisinpa tupsauttaa suihkautukset tästä sinne päin... Tuoksussa on ruusua, mustaherukkaa, ehkä vähän vaniljaakin. Se ei ole liian makea, mutta on silti tunnistettava , lumoava tuoksu! Ja pullo on mielestäni herttainen.

***********

Niin, ja lehdissä on kyselty ihmisiltä muistoja ja mielikuvia eilen kuolleesta Jyrki Hämäläisestä. Useimmat muistavat hänet Suosikin päätoimittajana ja viihdealan kirjojen kirjoittajana, monitoimimiehenä. Itselleni tuli heti mieleen, että hän oli tavannut Elviksen, mutta hän muisti aina mainita, että siitä tapahtumasta ei ole olemassa valokuvaa.

Yöpöydälläni nyt


Luen joskus useampaa kirjaa yhtäaikaa. Toiset kirjat eivät tempaa mukaansa heti vaan niitä pitää makustella, sivu kerrallaan. Nämä molemmat: Susanna Alakosken Sikalat ja Asta Lepän Sinä et hävinnyt avautuvat molemmat aika helposti.

Sikalat-kirjan tarina kiinnostaa; suomalaisperhe asuu Ruotsissa 1960-1970-luvuilla ja yrittää pärjätä suomalaisina Ruotsissa. Se on joskus vaikeaa, kulttuurit kun törmäävät usein ja suomalaisella on ulkopuolisuuden tunnetta koko ajan. Suomalaista vaivaavat uudessa kotimaassaan alkoholismi, suuret perheet, köyhyys ja tunne siitä, että on toisen luokan kansalainen vieraassa maassa. Vanhemmat paiskivat töitä ja lapset yrittävät pärjätä omassa maailmassaan, omissa piireissään. Välillä on karua, mutta se on elämää kaikessa raadollisuudessaan.

*******

Toimittaja Asta Lepän aviomies kuoli moottoripyöräonnettomuudessa kesällä 2005. Leppä kirjoittaa avoimesti ja suoraan siitä kuinka pari oli juuri eroamassa, asuivatkin jo erillään, ja sitten kaikki jää kesken kun mies kuolee. Kirjan johtolauseena kulkee ajatus siitä miten voi surra ihmistä kun vihaaminenkin jäi kesken. Se kertoo ristiriitaisista tunteista, kahden ihmisen epäonnistuneesta suhteesta ja lapsista, jotka jäivät ilman isää. Intiimi ja koskettava kirja, joka tulee hyvin lähelle. Melkein liian lähelle.

tiistai 18. maaliskuuta 2008

Ohjaaja Minghella kuollut


Kuulin juuri radiosta, että englantilainen elokuvaohjaaja Anthony Minghella on kuollut tänään. Hän oli syntynyt vuonna 1954 ja hänen tunnetuimpia elokuviaan ovat mm. Englantilainen potilas, Lahjakas herra Ripley, Määränpäänä Cold Mountain sekä Murto ja varkaus. (Kaikki omia suosikkejani!)

Minghella oli erinomainen henkilöohjaaja. Hänen elokuvansa olivat tyylillä ja tunteella ladattuja, näyttelijätyö oli aina erinomaista. Hänen luottonäyttelijöitään olivat mm. Jude Law, Kristin Scott Thomas, Nicole Kidman ja monet muut huippurooleja tekevät luonnenäyttelijät.

(kuvassa Englantilaisen potilaan Kristin Scott-Thomas ja Ralph Fiennes)

Päivän ilostuttajat osa 2

Jake Gyllenhaal, pelastaa aina päivän !
Brokeback Mountain ja The good girl hyvinä esimerkkeinä.


Daniel Craig on britti ja intensiivinen näyttelijä, joka kannattaa muistaa myös muista töistään kuin Bondista ja tulevista Bondeista. (vaikka kuva onkin Bondista, mutta ihan värien vuoksi!) Vinkkinä: Tyttären talossa, riipaiseva kertomus vanhenevan naisen ja nuorehkon miehen kummallisesta suhteesta..








Penélope Cruz on ihana kaikessa, mutta hänestäkin kannattaa muistaa vahva karisma, tempperamentti, espanjalaisuus ja ammattitaito. Volver on Pedro Almodovarin kunnianosoitus Penelopelle, hänelle kirjoitettu rooli. Jokaisessa naisessa tulisi olla, ja ehkä onkin, Penélopen esittämän naisen periksiantamattomuutta ja leijonaemoa!



Tämän päivän ilostuttajat



Jos joka päivälle löytyisi jotain pientä ilostuttajaa niin ihminen pysyisi varmaan aika tyytyväisenä ja onnellisenakin. Nämä kuvan pienet asiat ilostuttivat minua tänään. Sekä:

Tapasin ystävän kaupungilla, kahvittelimme kahvilassa, suuntasimme Sinooperiin, jossa meinasimme seota kaiken kauniin ympärillä. Tilda-tavaraa oli tullut kasapäin. Joku päivä minäkin niihin sorrun. Nyt ostin tuollaisia pieniä lintuja ruohikkoon.

Onnittelut uuteen kotiin lämmittivät myös kovasti mieltä. Ja Kelakin muisti mukavalla kirjeellä; asumistukea saan juuri sen verran kuin alunperin arvioitiinkin, jess! Aika jännä juttu on se, että muutin kalliimmasta asunnosta halvempaan, mutta saan enemmän asumistukea nyt, koska asunto on uudempi. En tiennytkään, että asunnon ikäkin vaikuttaa Kelan asumistukeen.. Eikä Kela yleensä tällaisista asioista mainosta missään..

Iloa päivään muillekin!

maanantai 17. maaliskuuta 2008

Kuvapostitus toimii

Siitä ilosta, että kuvia saa taas laitettua blogiin (oli teknisiä ongelmia muutaman tunnin ajan), laitan kuvan illanhämärästä olohuoneeni ikkunalaudalta. Sanovat, että Himalajan suolakivilamput ja tuikut luovat harmoniaa ja hyvää mieltä tilaan, jossa ne ovat. Mukava ajatella, että nämä kauniit kivet on tosiaankin joku louhinut Himalajalta. Uskottava se on jos erikoisliikkeen myyjä näin sanoo.

sunnuntai 16. maaliskuuta 2008

Peilikuvan tuijottelua



Mietin miksi Tikke on koko päivän kävellyt verkkaisen varovaisesti, naukaisten aina silloin tällöin vaisusti.. Tämän kuvan myötä se selvisi; se luulee, että täällä on joku toinen kissa, joku samannäköinen, joku joka on tullut sen reviirille. (Peili on eteisen lattialla sen vuoksi kun se vaatii korjailua muuton jäljiltä: peili meinaa irrota kehyksistään.)

Harvoin olen nähnyt kissan kävelevän kotioloissa niin varovaisesti ja hiljaa, ja matalin askelin. Se pysyttelee koko ajan matalana ja välttelee peilin ohi kävelyä.

Voi että on ollut jännä seurata tätä juttua, mutta jospa nostan peilin nyt lipaston päälle.

Palmusunnuntain vilskettä



Kuopuksemme, pikku-Virpoja lähti iloisena liikenteeseen. (Miten se tuntuukin, että muulloin hän on jo aika iso ja hyvin kasvanut, mutta kun hän lähtee virpomaan, tuntuu, että hän onkin aika pieni vielä. Ikä on aina suhteellinen käsite.)


Saalista tuli ihan mukavasti. Nyt on suut makeina.

Omankin lapsuuden virpomiset tulivat mieleen. Asuin lapsena omakotitalossa ja pidin maskottina mukanani pikkuveljeäni jo aika pienestä pitäen. Muistan, että koristeltujen oksien lisäksi askartelin pieniä pääsiäiskortteja, joita annettiin myös oksien kanssa.

lauantai 15. maaliskuuta 2008

Ruotsin viisut ja Vuokon ihastelua


Jostain syystä oli pakko katsoa FST5:lta Ruotsin Euroviisut! Vanhemman tyttären kanssa pyöriteltiin sekä silmiä että päitämme; on se hurjaa eurodiscomenoa tuolla Ruotsin maalla! Ja voittajaksi selviytyi juuri sellainen mahtipontinen discohumppa, esittäjänään huhhuh! niin tekoihmisen näköinen lyyli, että meinattiin sohvalta pudota!

Teräsbetonin pojat jyräävät kyllä ihan eri sarjassa! Vähän vaatteita on heilläkin, mutta on siinä kuitenkin arvokkuutta, ja toisaalta vähän itseironiaakin!

Nämä olivat nyt ensitunnelmat.. Enkä ole edes mitenkään euroviisufani. Mutta tämä Ruotsin mittelö ja sen voittaja herättivät kyllä tunteita..

Suomen Euroviisut eivät herättäneet niin suuria tunteita. Eniten pidin Vuokko Hovatan Virginiasta. Ihan jo senkin vuoksi, että Vuokko onnistui olemaan oma hurmaava itsensä ja hän on uskomattoman hyvä livelaulaja. Ja jo Ultra Bran ajoista olen hänestä tykännyt.

HänenVirginia-laulunsa olisi ollut piristävä poikkeus kaikessa eurohumpassa, esitys oli tyylikäs, oikealla tavalla mahtipontinen, mutta ennenkaikkea aito. Kävin juuri youtubessa vielä kyseisen esityksen katsomassa. Ja nimeä kun klikkaa niin pääsee Vuokon myspace-sivulle.

Levy on hankintalistalla. Ja se tapahtuu pian.
Oikeastaan olisi pitänyt kirjoittaa ensin Vuokko Hovatasta ja vasta sitten Ruotsin Euroviisuista, mutta se meni nyt näin päin..