tiistai 17. tammikuuta 2012

K.D.Lang - mikä ääni ja tulkinta !



'
Laulajaidolini K.D. laulaa kuin unelma, joissakin versioissa Roy Orbisonin kanssa tätä Crying-laulua, mutta tässä yksin, -90-luvulla, unplugged. Jäin miettimään millaista elämää elin ja mitä tunsin 90-luvulla. Tuntuu, että se aikakausi oli äskettäin, mutta tarkempi miettiminen paljastaa sen, että tuon laulun aikakaudestakin on pian 20 vuotta aikaa. Miten se voi olla mahdollista!

*

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Uudessa vuodessa ollaan, mutta mitä tapahtui viime vuonna

Katseeni on koko ajan tässä päivässä ja hieman huomisessa.
Muistelen kuitenkin hieman satunnaisessa järjestyksessä viime vuotta, kuvin.
*
Elokuussa kävin Barcelonassa,
ensimmäistä kertaa.
Yllätyin sen suuruudesta, rakastuin sen siniseen kuumuuteen, vihreään urbaaniuteen, kansainväliseen suvaitsevaisuuteen ja kiihkeään, mutta rentoon kaupunkirytmiin.

Palaan, oi palaan takaisin tähän vahvojen värien kaupunkiin.
*
Kesä
oli tapahtumarikas ja rakas.
(t-paita sai jäädä kauppaan. Olenhan tunnetusti yksiväristen ja kuviottomien vaatteiden ystävä).
*
Tunnuslauseekseni otin Minna Canthin toteamuksen:
'Kaikkea muuta, kunhan ei vaan nukkuvaa ja puolikuollutta elämää'
*
Kööpenhaminan
 alkukesä oli rehevä, kukkea ja rento. 
Ei mitään pikkusievää, vaan pelargoniatkin kasvavat majatalon ikkkunalaudalla omaan suuntaansa. Tyttären kanssa tehty matka sisälsi kevyttä shoppailua ja tivolia, eläväisen kaupungin ihmettelyä. Omatoimikulkemista bussilla ja paikallisjunalla. Hauskaa oli.
*
Kesän aikana näin kaksi todella hienoa musiikkielämystä, eturivistä molemmissa tapauksissa.

Bo Kasper's Orkester
 heitti Oulun helteessä energisen keikan jammaavalle yleisölle.
Ja Anna Järvinen vieraili ensi kertaa Oulussa. Hänen konserttinsa oli intiimi tapahtuma ulkoteltassa. Yleisö istui, joi viiniä ja osa jopa söi samalla. Anna jutteli ja lauloi meille. Hurmaava tunnelma.
*
 Opin ja oivalsin erityisesti viime vuonna sen,
että elämä on epävarmaa. Usein ajan vuoristoradassa. Mahanpohjasta ottaa usein kun mennään korkealta hurjaa vauhtia alas, ja sitten taas hitaasti ylös. Toisinaan haluaisin pysähtyä juuri sille korkeimmalle kohdalle, josta näkee kauas ja selkeästi.
*
Lisäksi vuonna 2011:
- Kirsten Dunst teki raastavan roolityön Melancholiassa
Javier Bardem häikäisi vähäeleisesti Biutifulissa
Outi Mäenpää ja Ville Virtanen  näyttelivät kohtalokkaan hyvin yhteen Sovinnossa
- Adele hurmasi lauluäänellään
- en nähnyt Kaurismäen Le Havrea enkä Woody Allenin Midnight in Parisia
- kuuntelin enemmän musiikkia kuin katsoin elokuvia

Onnellista Vuotta 2012,

Sooloilija,
hieman rohkeampana ajoittain, omilla kuvilla, ei niin anonyyminä enää.

ps. Tämän halusin vielä lisätä.