Vielä muutama kuva ja ajatus

Ei mitään kovin syvällistä, mutta muutama juttu vielä Oscareista:

Cate Blanchettin puku jakoi mielipiteitä,

mutta hän on aina hurmaava ja karismaattisen luonnollinen.

*

Kahdesti Oscaroitu Hilary Swank

onnistuu joka vuosi olemaan tyrmäävä.

Tämän vuoden höyhenlaahuspuku oli erityisen mieliinpainuva.

*

Tässä vielä illan ihastuttavin pari:

Colin Firth ja italialaissyntyinen vaimo Livia.

*

Tanskalainen Susanne Bier palkittiin vihdoin Ulkomaisen elokuvan Oscarilla.

Hän on vuosia tehnyt toinen toistaan hienompia pohjoismaisia ja kansainvälisiä elokuvia.

Nyt palkinto tuli hänen uusimmasta elokuvastaan

In A Better World (suomeksi Kosto).

*

No, entäs juontajat sitten..

Anne Hathaway & James Franco

suoriutuivat illasta kohtuudella. Kovasti oli harjoiteltu, jopa niin paljon, 

että yhteistä kemiaa ei tuntunut löytyvän. Annella oli vauhti päällä kun taas James vaikutti poissaolevalta ja kaikki hänen puhumisensa tuli kuin opeteltuna, hauskaa improvisointia ei näkynyt lainkaan. Anne lauloi, vitsaili, vaihtoi pukuja ja oli herttainen. Hän jopa hieman mokailikin, mutta otti senkin huumorilla. 

James Franco on ehkä parempi näyttelijä kuin juontaja. En usko, että hän juontaa ensi vuoden Oscareita. Anne Hathaway sensijaan voisi juontaa vaikka joka vuosi, vaihtaen vaikka joka vuosi miesparia. Hugh Jackmanin kanssa hänellä säteilee ja räiskyy, kuten toissa vuonna saimme nähdä. Mutta James Francon kanssa illasta tuli väkisin väkerretty, ulkoa opeteltu koettelemus. Uskon, että James Franco huokaisi aika syvään kun ilta loppui.

Aika kova paikka nuorille näyttelijöille. Kun se on varmasti sitä vanhemmillekin konkareille.

*
Vielä yksi lisäys:

Amy Adams
oli upea sinisessään ja punertavissa lainehiuksissaan.
Amy oli sivuosaehdokkaana elokuvasta The Fighter - Taistelija, josta kuva alla:

Mark Wahlberg & Amy Adams
*

Katsaus Oscareihin

Viime yön Oscarvoittajat:

Christian Bale, Natalie Portman, Melissa Leo, Colin Firth

 *

Nukuin viime yönä, sillä maanantai oli työpäiväni. Heräsin kuitenkin juuri katsomaan kun Natalie Portman ja Colin Firth palkittiin. Loput Oscarjuhlasta katson osissa tänään. Siksi tämä ei ole tarkka raportti eikä analyysi. Olen liikkeellä lähinnä kuvilla ja muutamalla ajatuksella..

 Natalie hehkui viimeisillään raskaana, hän puhui rauhallisesti, muisti kauniisti perhettään ja oli niin säteilevän kaunis ja luonnollinen. Tuntui, että hän levitti ympärilleen positiivisuuden ja kauneuden sanomaa.

Colin Firth & Kuninkaan puheen ohjaaja Tom Hooper

saivat kumpainenkin oman henkilökohtaisen Oscarin.

Iloitsen niin Colinin ja Kuninkaan puheen menestyksestä, se on elokuvana brittiläisistä brittiläisin. Olisi mukava kuulla kuinka elokuva on otettu vastaan Amerikoissa,

tuleeko siitä kassamagneettia neljän Oscarinsa ansiosta.

*

Tähän vielä muutama kuva illan hehkuvimmista:

Nicole Kidman & Keith Urban

ovat aina niin rakastuneen oloinen pari.
*

 

 Vanhemmuuden onnea hehkuvat

Javier Bardem & Penélope Cruz

Heidän poikansa on noin kuukauden ikäinen,

ja on saanut nimekseen Leo.

*

Kuninkaan puheen Helena Bonham Carter

tyylilleen uskollisena, dramaattisena espanjalaishenkisessä luomuksessaan.
*

Illan juontanut Anne Hathaway on pirteä ja suloinen,

luonnonlahjakkuus! Erityisesti pidin hänen tästä kampauksestaan.
*

Backstagella tapasivat toisensa myös

Jake Gyllenhaal & Robert Downey Jr.

*

Nyt lähden jatkamaan tallennetun gaalan katsomista..

Kuka jäi sinun mieleesi tämän vuoden Oscargaalasta?

Rabbit Hole - Takaisin elämään

Nicole Kidman elokuvassa Rabbit Hole - Takaisin elämään

*

Nicole Kidman on ensi yönä ehdolla pääosa-Oscariin tästä Rabbit Hole-elokuvasta, jossa hän esittää äitiä, jonka pieni lapsi on kuollut tapaturmaisesti. Elokuva alkaa siitä, että kaikesta on kulunut 8 kuukautta. Kävin katsomassa elokuvan juuri ennen Oscareita.

Olen nähnyt nyt naispääosaehdokkaista Annette Beningin The Kids Are All Right-elokuvassa ja Nicole Kidmanin tässä elokuvassa. Muut ehdokkaat ovat Natalie Portman Black Swanissa, Jennifer Lawrence Winter's Bone-elokuvassa ja Michelle Williams Blue Valentine-elokuvassa. Onnea kaikille upeille naisille kisaan, mutta erityiesesti kuitenkin toivon ja luulen, että Natalie Portman vie pystin kotiin.

(Linkitysten alla kuvat näyttelijöistä rooleissaan).

*

Menin katsomaan Rabbit Hole-elokuvaa tietämättä siitä paljonkaan. Yhtään arvostelua en ollut siitä lukenut, vain juonenkulusta olin jotain lyhyesti katsastanut. Hyvä niin. Yhä enemmän haluan aina yllättyä kun istun elokuvissa katsomassa elokuvaa. Tämänkin elokuvan kohdalla kävi niin, että yllätyin pariinkin kertaan, sain jopa niitä ns. ahaa-elämyksiä, että 'ahaa, näinkö tämä menikin'.

Elokuvassa Nicole Kidmanin rinnalla näyttelee vahvasti myös perheen isänä Aaron Eckhart, joka tuo riipaisevasti esiin myös isän surun lapsen menetyksestä. Eckhartin roolisuoritus nousee ajoittain jopa ohi Nicole Kidmanin, mikä on yllättävää. 

Dianne Wiest tekee myös elämänmakuisen ja koskettavan roolin Nicole Kidmanin äitinä, 

joka myös on menettänyt yhden lapsistaan kuolemalle.

Nicole Kidmanin näyttelemän Beccan ja hänen äitinsä välit on kirjoitettu erityisen hienosti. Äidin ja tyttären suhde on vaikea, suru on yhteinen, sillä isoäitikin suree menetettyä lapsenlastaan ja omaa lastaan. 

Elokuva ei suinkaan ole koko aikaa synkkä eikä kyyneleitä vuodateta, siinä ollaan koko ajan menossa kohti uutta elämää, kuten suomenkielinen lisäotsikko elokuvan nimessä viittaakin: Takaisin elämään.

Elokuvan ohjaaja John Cameron Mitchell on monipuolinen elokuva-alalla: vuonna -63 syntynyt Mitchell näyttelee, käsikirjoittaa ja ohjaa. Tästä Rabbit Hole-elokuvasta hän on tehnyt arkipäiväisen näköisen, hienovaraisia tunteita sisältävän pienen, suuren elokuvan. Tarkkanäköinen suhtautuminen asioihin, kaikenlainen turhan glamourin karsiminen ja näyttelijöiden herkkyyden esiintuominen ovat olleet tässä elokuvassa ohjaaja Mitchellin vahvuuksia. Ei mitään turhia vetistelyä vaan todellisia tunteita. Elämästä voi löytyä lohtua, ja jopa iloa.

Kuvassa ohjaaja John Cameron Mitchell ohjaa Nicole Kidmania.

Nicole Kidmanista on sanottava tämän elokuvan nähtyäni, että kunnioitukseni häntä ja hänen tekemäänsä työtä kohtaan lisääntyi taas. Hän näyttää elokuvassa kauniilta ja luonnolliselta, esiintyen lähes koko elokuvan läpi hyvin vähäisellä meikillä. Kidman on koko ajan läsnä, hyvin vahvasti.

Nicolellekin soisin tästä roolista Oscarin.

Kaikki viisi naispääosaehdokasta ovat jo voittajia, se sanonta on niin totta!

*

Kotona on pyyhitty pölyt

*

Vihdoin sain pyyhityksi pölyt tauluhyllyiltä, ja asettelin elokuvakirjojani

hyllyistä toiseen.

Tekisi mieli maalata tuokin seinä, mutta vuokra-asunnoissa on aina se tunne, 

että jos vaikka löydänkin jonkin toisen mukavamman asunnon ja muutankin pois..

Niinpä nämä minun sisustukset ovat tällaisia pieniä piristysruiskeita:

2 kg tarjousomenoita koriin, uusi omenanvihreä kynttilä ja pinkin sävyinen kaitaliina.

*

Kävin pitkästä aikaa elokuvissa, joten siitä sitten seuraavassa postauksessa.

The Gorgeous Blogger-palkinto, kiitos!

Tässä muutama syy miksi pidän blogia:

Keira Knightley, Jonathan Rhys Meyers,

Colin Firth, Paul Newman, Elizabeth Taylor

*

  Leena Lumi palkitsi blogini

tällä hienolla palkinnolla, lämpimät kiitokset siitä.
Palkinnon mukana pitää vastata viiteen kysymykseen, ja 

sen jälkeen jakaa palkintoa eteenpäin viidelle blogille.

*

1. Mistä kirjoitat blogissasi, ja mitä kaikkea se käsittelee?

Tähän vastaukseni on aika selkeä: Elämästä, elokuvasta ja musiikista.

Yritän käsitellä kaikkea elokuvaan liittyvää, mutta lähinnä sydäntäni ovat näyttelijät ja ohjaajat. Olen aiemmin maininnut, että arvostan suuresti elokuvakäsikirjoittajia, mutta en ole tainnut kirjoittaa kovinkaan monesta käsikirjoittajasta.

Elokuvien lisäksi musiikki on suuri rakkauteni, siksi hehkuttelen täällä usein mielimusiikkiani.

Kirjoitan elokuvista täysin omasta näkökulmastani. En ole kiinnostunut ihan kaikista elokuvista, mutta makuni on silti aika laaja.

Kirjoitan aina silloin tällöin myös elämästäni. Meillä on ihan naisvalta: kaksi tytärtä ja kaksi tyttökissaa (kuvassa onnellisena. Vastakohdat täydentävät toisiaan..)

2. Mikä tekee blogistasi ainutlaatuisen verrattuna muihin?

 Tähän en osaa vastata kovin helposti. Itselleni tämä on ainutlaatuista. Vielä muutama vuosi sitten en tajunnut blogimaailmasta mitään ja kun perustin tämän blogin, tein alussa paljon virheitä tekniikan kanssa. Tämän blogini ansiosta olen minä, ja se on ainutlaatuista juuri minulle.

Luultavasti blogimaailmassa ei ole toista Sooloilija-nimistä kirjoittajaa, se on ehkä myös yksi ainutlaatuinen asia.

3. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?

Olen usein näissä paljastushaasteissa kertonut blogini alusta.. Olin juuri eronnut avioliitostani, kaipasin elämääni jotain uutta, elokuvamaailmassa alkoi tapahtua: näin Brokeback Mountainin (joka oli todella vaikuttava kokemus), siitä vähän ajan kuluttua kuoli elokuvan toinen pääosanäyttelijä Heath Ledger.. Minulla oli tunne, että nyt en enää vaivaa ystäviäni näillä elokuvatarinoillani vaan perustan blogin ja kirjoitan kaikesta, mikä kiinnostaa  minua, juuri sillä hetkellä. Koen asiat voimakkaasti ja usein on valtava tarve kirjoittaa nähdystä, kuullusta, koetusta.

Sillä linjalla olen halunnut pysyäkin.

4. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?

Kaipaan tällä hetkellä blogiini rauhallisempaa ulkonäköä ja yläbanneria. Se toteutukoon jossain vaiheessa. Kypsyttelen asioita yleensä aika pitkäänkin. Joskus olen miettinyt paljastanko kasvoni täällä blogissa. En ole vielä osannut päättää teenkö sen joskus. Mutta jos joskus teen, älkää säikähtäkö.

5. Mitä haluaisit muuttaa muiden blogeissa?

 Jokaisella on omannäköisensä blogi, en kuitenkaan haluaisi toisten blogeissa muuttaa mitään. En nimittäin vieraile blogeissa, jotka eivät ole 'mun juttu'.

*

Onko minun pakko jakaa tämä tunnustus vain viidelle blogille, josta pidän?  Aika moni on tämän jo saanutkin. 

Kaikki lukemani blogit ovat lempiblogejani, ja niitä on reilusti enemmän kuin viisi..

Mutta silti, jaan tässä nyt viidelle blogille tämän tunnustuksen: (ja melkein pyydän anteeksi muilta, joille en pysty tätä nyt jakamaan).

- Sutkautuksia-blogin Elisalle

- Absolutely Marvellous-blogin Almalle ja Ainolle

- Päiväkävelyllä-blogin Päiville

- Elokuvablogin Päiville

- Geek Is The New Black-blogin Mikaelalle

Perustelut: Kaikki näiden blogien kirjoittajat ovat persoonallisia, räväköitä naisia, jotka kertovat juuri sen oman mielipiteensä asioista, ilmiöistä ja maailmanmenosta. Suurista ja pienistä asioista, omalla tyylillä, sillä juuri sen haluan kuulla ja lukea.

*

Yksi 50-luvun huipuista: Alaston satama

Marlon Brando vuoden 1954 elokuvassa Alaston satama

*

Elokuvaohjaaja Elia Kazan ohjasi yhden uransa vaikuttavimmista elokuvista Marlon Brandon kanssa vuonna 1954 eli Alaston satama-elokuvan. Teema-kanava näytti sen nyt pienen tauon jälkeen kanavallaan tänään sunnuntaina.

Brando tekee sydäntäriipaisevan ja kunnianhimoisen osasuorituksen Terry Malone-nimisenä entisenä nyrkkeilijänä, nykyisenä satamatyöntekijänä, joka on tahtomattaan sotkeutunut mafiamaisesti johdettuun sataman alamaailmaan, jossa ihmishenki ei ole kallis.

Elämässä ja maailmassa on silti sijaa kauneudelle ja rakkaudelle. 

Terry Malonen enkelimäisen ihastuttava rakkauden kohde on Eva Marie Saintin näyttelemä Edie.

Yksi elokuvamaailman kuuluisia kohtauksia:

isoveli ja pikkuveli kohtaavat toisensa alamaailmassa synkin mielin.

Sanotaan, että ohjaaja Kazan antoi Brandolle improvisointikeinot käyttöön tässä kohtauksessa. Sanoja ei paljon tarvita, sillä kun oma veli osoittaa aseella uhkausmielessä,

kuolee molempien sisällä jotain.

*
Elokuva sai 8 Oscaria, mm. Brando ja ohjaaja Kazan, jotka kuvassa alla elokuvan kuvauksissa.

*

Hieno klassikkoelokuva, joka on kestänyt vuosikymmeniä aitoutensa, täydellisen ohjauksen ja näyttelemisen vuoksi.

Niin hieno kuva Garbosta

Kuva Greta Garbosta

vuodelta 1951. Garbo on kuvassa 46-vuotias.

Hän on niin ylväs ja kaunis,

luonnollinen ja skandinaavinen.

Tämän harvinaisen, täysin ilman Hollywoodglamouria olevan kuvan on ottanut:

George Hoyningen-Huene, venäläissyntyinen paroni, joka muutti hyvin varhaisessa vaiheessa Amerikkaan muotikuvaajaksi. Hän eli vuosina 1900-1968. Hän eli Los Angelesissa ja ehti kuvata lähes kaikki elokuvamaailman kauniit naiset.

*
Greta Garbo 18.9.1905 - 15.4.1990

Lentäjä-John, Onnea Syntymäpäivänäsi

John Travolta, nuoruudenihastukseni

*

Italialaisjuuret omaava näyttelijä John Travolta täyttää tänään 18.2.

57 vuotta. Onnea !

Hänessä on yhä sitä poikamaista viehättävyyttä mitä saimme nähdä 70-luvun ihan lopulla Saturday Night Feverissä. Vuosikymmenten aikana olemme oppineet tuntemaan Johnin aikuistuneena, pehmeän karismaattisena persoonana, jonka intohimona on lentäminen. John Travolta on perheenisä ja aviomies, hyväntekijä, jolle näytteleminen on viime vuosina ollut hieman sivummalla. Hän on tehnyt itselleen sopivia, hieman pienempiä rooleja. 

John Travoltan yksityiselämässä on tapahtunut suuria asioita; esikoispojan traaginen kuolema pari vuotta sitten, ja nyt uuden perheenjäsenen, pienen poikavauvan syntymä, ovat varmasti tärkeämpiä asioita kuin mikään elokuvarooli.

Tässä John Travolta tekee sitä minkä kokee elämässään tärkeäksi - lentää, ja antaa oman panoksensa muiden auttamiseen:

*

Oscareiden juontajat - Anne & James

*

Tänä vuonna Oscarit juontaa pari: Anne Hathaway & James Franco.

Anne sai hyvää kokemusta jo toissa vuonna esiintyessään pieniä pätkiä juontajana toimineen Hugh Jackmanin kanssa. Muistanette tämän tanssi- ja laulukohtauksen:

Pidin kovasti Hughin juontamasta illasta. Hän oli rennon hauska ja musikaalinen esiintyjä!
*

James Franco  on itse miespääosaehdokkaana elokuvasta 127 tuntia, joten hermoilemista miehellä varmasti illan aikana riittää. Oscariltaa seuraa ehkä jopa yli sata miljoona silmäparia ympäri maailmaa, ja lähetys on suora. Mutta ehkä nämä juontajamme ovat, nuoresta iästään huolimatta, koulutettuja ja rutinoituneita ammattilaisia mitä esiintymiseen tulee.

Toisaalta pienet inhimilliset mokat ovat aina kivoja, ja se, että juontaja naurahtaa hieman itselleenkin.

Tsemppiä Annelle ja Jamesille iltaan!

Harjoitukset ovat luultavasti käynnissä ja kuumimillaan.

(Hollywoodissa kun ollaan niin viihdettähän tämä kaikki on, vaikka jossain vaiheessa iltaa se muuttuukin totiseksi touhuksi ja kyyneleiksi, voittajien osalta ainakin..).

Kaikille teille: Hyvää Ystävänpäivää !

Rita Hayworthin kuvalla 1940-luvulta
toivotan teille ihanat lukijat
Hyvää Ystävänpäivää !
*

Tässä jotain hyvin hurmaavaa!

Valmistautumista parempaan elämään..

* Selma 1v.10kk *

Kuvitus tähän juttuun enteilee jo maanantaista Ystävänpäivää.

Alan pikkuhiljaa herätä auringon kanssa eloon. Vaikka pakkaset yhä vain paukkuvat, jaksaa aurinko valaista pitkästä talvesta nuutunutta mieltä.

Paljon on ajatuksia virrannut viime aikoina ja päätöksiä oman elämän suhteen tehty. Olen valinnut ns. omaehtoisen 'köyhyyden' eli lyhentänyt työaikaani niin, että teen jatkossa töitä 80 prosenttisesti. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että työviikkoni on nelipäiväinen, ensi viikosta alkaen. Saan vihdoinkin kaipaamaani omaa aikaa, vapautta ja tunnetta siitä, etten koko aikaa elä niin, että raahaudun joka aamu töihin ja taas iltapäivällä töistä kotiin. 

Kaikki eivät ratkaisuani ole ymmärtäneet, jotkut ovat jopa tuhahdelleet turhamaisuudelleni ja sitä, että otan vapaaehtoisesti vähemmän rahaa käteeni kuukausittain, vaikka täyteen palkkaankin olisi mahdollisuus.

On ollut vaikea selittää sellaisille ihmisille, että 'mutta kun saan vapaata, omaa aikaa'.

Toiset eivät luultavasti sellaista tarvitse, ainakaan niin paljon kuin minä.  Minussa on kai kaksi persoonaa, sillä viihdyn kyllä aika hyvin sosiaalisissakin ympyröissä, mutta eniten rakastan yksinoloa. Kotini on rakkain paikkani maailmassa. Yleensä olen melkein aina kotona, enkä kaipaa täältä poiskaan. Paitsi matkakuumeilun aikaan.

Matkakuume onkin erikoinen asia. Se iskee säännöllisin väliajoin, ja silloin pää alkaa raksuttaa ajatuksia:

'mihin haluaisin mennä', 'mitä haluaisin nähdä'..

Mutta piipahdus nettipankissa ja kurkistus kukkaron pohjalle saa optimistisimmankin mielen ja suupielet painumaan alaspäin. Silti ajatus kytee koko ajan johonkin suuntaan.

Jonain syntymäpäivänäni olen aikonut matkustaa New Yorkiin, olen kevään lapsia, ja toukokuinen kevät New Yorkissa on yksi unelmani. Mutta ei vielä tänä keväänä, ensi keväästä ei tiedä vielä kukaan..

Eilen ostin erään naistenlehden, sillä sen kannessa oli otsikko:

Suunnittele itsellesi parempi elämä

*

Kohti sitä tässä nyt yritetään, pienin askelin..

Myyttinen Brando

Maailmassa ei ole ketään toista Brandoa.

Nuoresta tytöstä lähtien tunsin häneen voimakasta vetovoimaa,

 näin hänessä herkkyyden, kovuuden alla. Sitä kovuuttakaan ei ollut kuin joissakin rooleissa.

Brando on myyttien mies. Emme tiedä hänestä paljonkaan.

Hän soitti mielellään bongorumpuja, hän leikki mielellään lasten ja lemmikkien kanssa.

Rakkaudessa hän ei aina onnistunut,

mutta lapsiaan hän ei hylännyt koskaan.

Olen aina pitänyt häntä kauniina miehenä. Oli hän sitten lihaksikas tai lihava, oli hän aina karismaattinen.

Muistelen tässä haikeana Brandoa, mutta onneksi saan katsella seuraavat viikot Teemalta hänen elokuviaan. Tulevana sunnuntaina saamme nähdä vuoden 1953 elokuvan Hurjapäät - The Wild Ones.

*

Ihan pian ollaan viikonlopussa..

Sunnuntaiklassikko: Gary Moore, R.I.P.

Tänään luin uutisista, että irlantilainen kitaristi ja laulaja

Gary Moore

on kuollut, 58-vuotiaana.

Tätä Still Got The Bluesia olen monet kerrat vuosien saatossa fiilistellyt,

80-luvun lopulla myös tanssilattialla jonkun kanssa nojaillen..

*

Hyvältä kuullostaa, niin iättömältä.

Gary Mooren kitara vaikeni tänään sunnuntaina 6.2.2011.

Blogiarvonnat nyt päätökseen

Palaan vielä blogini 3-vuotisarvontaan:

Eli kiitos vielä kerran kaikille osallistujille ja onnittelijoille.

Yksi voittaja ei ole puolentoista viikon aikana ilmoittautunut, joten tein uusinta-arvonnan eilen illalla. Ostin vielä yhden elokuvan ja arvoin senkin, joten tässä jaan siis vielä kaksi elokuvaa seuraaville voittajille:

Tämä romanttinen tarina lähtee: Stories of life and everything-blogin

Lady Laetitialle ! Onnea !

*

Tämä Mads Mikkelsenin tähdittämä Häiden jälkeen

lähtee Sutkautuksia-blogin Elisalle. Onnea!

*

Ilmoitatteko sähköpostiini nimenne ja osoitteenne niin elokuvat lähtevät postin mukana kulkeutumaan teille päin alkuviikosta.

sooloilijakirjoittaa@gmail.com

*

Viikonloppuun Adelen musiikilla !

Yksi uusista ihastuksistani: voimakasääninen brittinainen ADELE:

*
Ihana Adele on syntynyt Lontoossa 5.5.1988.
 Hänellä on uraa takanaan jo useampi vuosi, ja paljon vielä edessä.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Palaillaan taas ihan pian..

When You're Strange -dokumentti

Jim Morrison 

When You're Strange-dokumentissa, jossa kertojaäänenä

Johnny Depp luo oman hienon tunnelmansa.
Näen yhtäläisyyksiä Morrisonissa ja Deppissä, mielestäni heidän äänensäkin ovat hieman samanlaiset.

Palkitun, ylistetyn, rehellisenoloisen, vähän karunkin dokumentin on ohjannut ja käsikirjoittanut

 amerikkalainen Tom DiCillo. Hän on luonut teoksen, joka on hypnoottinen ja haikea, ihan kuin Jim Morrisonin tarinakin. Ohjaaja on yhdistänyt rohkeasti myös dokumentaarista kuvaa ja radiouutisia Morrisonin kuolemasta: aivan kuin Morrison itse kuuntelisi autolla ajaessaan kuolinuutistaan (kuva yllä). Se hämmentää, mutta on loistava idea!

The Doorsin jäsenet - John Densmore ja Robby Krieger ovat antaneet dokumenttielokuvalle siunauksensa ja osallistuneet itsekin dokumentin tekoon ohjaajan kanssa.Kaikki The Doorsissa keskittyi kuitenkin Jim Morrisonin persoonan ja itsetuhoisen elämän ympärille.

Jim Morrison oli aluksi lähes jumalhahmo, kuvassa hänen hiuksiaan kosketellaan ja revitään. Hän liikkui usein yleisön joukossa. Sanottiin, että hän janosi yleisön hyväksyntää ja rakkautta.

Samanaikaisesti elokuva antaa rehellisen kuvan rankasti juopottelevasta, kaikenlaisia huumeita käyttävästä miehestä, jonka persoona muuttui aineiden johdosta täysin. Hänestä tuli nopeasti sulkeutunut, aggressiivinen, vihainen ja ailahtelevainen nuori mies. Lopussa yleisö tuli katsomaan hänen riehumistaan lavalla, eikä The Doorsin musiikilla enää ollut merkitystä.

*

Johnny Deppin hieman tasapaksu, lakoninen kertojaääni on täydellinen tähän elokuvaan. Hänen äänensä edustaa Jim Morrisonia.

Itselleni jää elokuvan loputtua ristiriitainen mieli: elokuva on mestariteos, täydellinen dokumenttielokuva, mutta se jättää mielen niin surulliseksi.

Elokuvassa on paljon ennennäkemätöntä kuva- ja videomateriaalia.

Onneksi ostin itselleni tämän elokuvan, katson sen joku kertaa taas uudestaan.

*

Eikä siitä pääse mihinkään, että The Doors teki upeaa musiikkia, ja Jim Morrison kirjoitti sykähdyttäviä runoja sävellyksiin.
Hän kuoli 27-vuotiaana. Eihän se ole ikä eikä mikään! Dokumentti näyttää kyllä sen karun polun, jota hän kulkee, kohti omaa kuolemaansa.

Tässä traileri:

Helena Bonham Carter roolistaan

Kuvissa Helena Bonham Carter (s.-66)
Kuninkaan puheen Kuningataräiti Elizabethina ja

omana itsenään elokuvan ensi-illassa.

Hän on sanonut haastattelussa roolistaan:

' Kun näyttelee tosielämän henkilöä, vastuu on poikkeuksellinen.

Tuntuu kuin kirjoittaisi luvatonta elämäkertaa.'

Kuninkaan puhe koskettaa ja valloittaa

Geoffrey Rush & Helena Bonham Carter & Colin Firth

- Kuninkaan ystävä & Kuningatar & Kuningas

*

Voiko tämän paremmaksi enää paljon näyttelijäkaarti elokuvassa tulla?

Kuinka monta Oscaria Kuninkaan puhe saakaan?

 

On hyvä, ettei tiedä liikoja eikä ole katsonut liikaa klippejä 

Kuninkaan puheesta

ennen elokuviin menoa. Harvoin olen kokenut sellaista tuoreuden ja yllätyksellisyyden tunnetta kuin katsoessani tätä elokuvaa elokuvateatterin pehmeässä pimeässä. Yleisöä oli paljon. Kaikenikäisiä katsojia. 

Me kaikki katsoimme lähes henkeä pidätellen kuinka Colin Firthin

Kuningas Yrjö VI

(jota perhepiirissä Bertieksi sanottiin),

kärsii suoranaista tuskaa joutuessaan puhumaan julkisesti, sillä hän kärsii pahasta änkytyksestä.

Onneksi hänellä on apunaan ja ystävänään australialainen itseoppinut puheterapeutti, jonka roolin mainio ja karismaattinen Geoffrey Rush näyttelee niin rennosti, tuoden draamaelokuvaan ripauksen kuivaa brittihuumoria.

Helena Bonham Carterin näyttelemä kuningataräiti on juuri niin hienostunut, hienosteleva ja rakastava puoliso kuninkaalle kuin vain voi kuvitella oikeankin Kuningataräiti-Elizabethin olleen. Hänhän eli pitkän elämän, hän kuoli vuonna 2002 peräti 101-vuotiaana.

Elokuvassa eletään 1930-luvun puoliväliä, nykyinen kuningatar Elizabeth ja sisar Margaret ovat vielä pieniä tyttöjä, heillä on rakastava isä, josta tulee yhtäkkiä kuningas, sillä kuninkaan veli luopuu vallasta mennäkseen naimisiin amerikkalaisen, eronneen Wallis Simpsonin kanssa. Se oli aikanaan suuri skandaali eikä monarkkia olisi koskaan kestänyt sitä, että amerikkalaisesta, ei-katolisesta naisesta olisi tullut maan kuningatar.

Tarina on tuttu, mutta silti hieman etäinen. Olen aina seurannut kuninkaallisten elämää, etenkin Brittien kuninkaallisia, mutta olen mennyt ajoittain sekaisinkin, sillä perhepiiri on ollut aina niin laaja ja monien nimet kaltaisiaan. Tämä Kuninkaan puhe selventää monta asiaa ja tuo kuningashuonetta ja sen elämää todella lähelle katsojaa.

Saamme nähdä elokuvassa mm. symbioottista, hellää ja todellista rakkautta.

Kuningas ja Kuningatar rakastivat aidosti toisiaan. Kuningataräiti Elizabethista tuli leski jo vuonna 1952, jolloin hänen rakas puolisonsa Kuningas-Bertie kuoli. Keuhkosyöpä vei Kuninkaan aivan liian aikaisin. Niinpä Kuninkaan tyttärestä Elizabethista tuli uusi Kuningatar samana vuonna, vain 26-vuotiaana.

*

Nyt en kerro enempää. Elokuva on nähtävä itse. On ihastuttava herkkään, vähän ujoon Kuninkaaseen. On elettävä mukana hänen suuressa puheessaan kansalleen. Elokuva huipentuu koko ajan kohti loppua, ja lopussa omakin sydän hakkaa jännityksestä.

Tässä kuitenkin yksi kohtaus elokuvasta. 

Kuninkaan ja puheterapeutin kohtaaminen, elinikäisen ystävyyden hidas alku:

*
Tähtiä ropisee tälle elokuvalle täydet. Ja Oscareita tulee ihan varmasti hyvin monta. Kerrankin, tai pitkästä aikaa, olisin oscarkomitean kanssa samaa mieltä jos Kuninkaan puhe palkittaisiin hyvin monella pystillä, onhan se ehdolla peräti 12 kategoriassa. Tähän juttuun en edes saanut kirjoitettua upeasta puvustuksesta, lavastuksesta ja käsikirjoituksesta.
*
ps:

Colin Firth on ihan Kuningas !