sunnuntai 4. toukokuuta 2008

Matokuuri ja museokierros


Huomaako Tikke-raasusta, että sille on juuri annettu 3 gramman ruiskun sisältö keltaista matolääkettä (Mirrixiä). Tässä olemme kylppärin valoissa pesemässä suuta ja viiksiä. Jotenkin huomaa Tiken silmistä, että se on vihainen, ärtynyt ja alistunut. Palkkioksi annoimme sille uusia eläinkaupan muroja, ne ovat kai niin maukkaita, ja niitä harvemmin ostetaan.
(Matokuurin annan silloin tällöin, keväällä, kun olemme lähdössä ulkoilemaan. Tikke pitää erityisesti ulkona ruohon syömisestä, ja se herkuttelu on ainakin kerran tuonut mukanaan suolistomatoja).













Kuopuksen kanssa vietimme tänään sunnuntaina kaupunki- ja museopäivää. Pyöräilimme kauniissa säässä ensin kaupungille ostamaan tyttömäisiä juttuja, mm. hiuskoristeita.
Hampurilaisaterian ja pehmytjäätelön jälkeen suuntasimme maakuntamuseoomme, ja sen ihanaan museokauppaan. Mauri Kunnaksen Koiramäen näyttely täytyy kerran vuodessa käydä katsomassa (siellä ei saa ottaa kuvia, muualla museossa saa, ilman salamaa).

Historia kiinnostaa lapsiakin, mutta vuosiluvut ovat 8-vuotiaalle vielä vähän vaikea ymmärtää, esim. että mikä on ero on 1890-luvulla verrattuna 1930-lukuun. Historialliset esineet sen sijaan kiinnostivat kovasti, erityisesti lelut.

(Kuvista tuli kaikista hieman pimeitä, valo ei näköjään riitä 'hämärässä' museossa eikä erilaisen valon kylppärissä..)

8 kommenttia:

anu kirjoitti...

Kiva päivä näyttää teilläkin olleen!
minun pitää vielä palata tuohon näyttelijä aiheeseen...olen myös aivan ihastunut Ihana Elisa sarjan mies pääosan näyttelijään Alessandro Preziosiin! Oletko katsonut sarjaa taisi tulla n.vuosi tai kaksi sitten!?

Sooloilija kirjoitti...

Sitä sarjaa en seurannut säännöllisesti, tuli kai sunnuntai-iltaisin,vähän huonoon aikaan, usein jonkun elokuvan tai muun sarjan kanssa yhtäaikaa. Mutta suunnilleen tiedän ne näyttelijät.

Anne kirjoitti...

Tuttua puuhaa tuo matokuuritus, tosin koiralle. Välillä saa todella käyttää mielikuvitusta, kun yrittää piilottaa matolääkkeen jonkun herkkupalan sisään.

krisuh kirjoitti...

Hyvä, kun muistutit, pitää madottaa tuo meidän koira! On teidän kissalla ehkä vähän mörtsi ilme. ;-)

Valoisuutta saa lisättyä kuvaan jälkikäteen kuvankäsittelyohjelmalla. :)

Krisu

Sooloilija kirjoitti...

apua, mulle on asennettu se photoshop-kuvankäsittelyohjelma, mutta en uskalla käyttää sitä. Pakko vaan rohkeasti tarttua toimeen!

arleena kirjoitti...

Kiitos käynnistäsi blogissani. Samat sanat löysin tänne vierailusi kautta, merkkaan myös sinut blogilista suosikiksi.
Mukavia juttuja lueskelin taaksepäin blogejasi ja kissahan se on meilläkin.

-Anne- kirjoitti...

Minä en saa millään laitettua matolääkettä suoraan suuhun, vaan se on piilotettava ruokaan.

Kiva että viet lapsiasi museoon, että uusi sukupolvikin oppii arvostamaan historiaa.

Sooloilija kirjoitti...

Meidän kissa ei ole ärhäkkä hieman vain haraa vastaan kun lääkettä laitetaan kielen taakse ruiskulla.

Lähinnä työläin homma on pitää tassuista kiinni, siihen tarvitaan kuopustani avuksi. Esikoinen on niin herkkä, ettei voi katsella vierestä kun lääkettä sen muutaman sekunnin ajan kuitenkin annetaan kuin väkisin..