Tässäpä nyt ois tämä kesähattuni (jota kerran aiemmin kommenttilaatikossa lupasin esitellä); Fredrikson-merkkinen, maksoi kirpparilla peräti 2 euroa. Tällä minä suojelen hiuksiani, jotka on just värjätty/sävytetty omaan väriini sopivaksi, eli tummanruskeaksi, nyt vain on tasainen jälki. Ja kun jaksan pitää hattua niin en saa raitojakaan hiuksiin, niinä päivinä kun aurinko paistaa.
Hui, tunnistetaankohan mut nyt kaupungilla, vai onkohan näitä hattuja muillakin. Sovitaan, että on ;)
Tässä olisi sitten tarjolla Marilyn Monroen kesähattutyyliä -50-luvun lopusta. Pidän kuvasta, sillä se on ihanan luonnollinen otos Marilynistä. Ikinä ennen en ole nähnyt hänestä noin luonnollista kuvaa, tuo raitatoppikin on ihan kuin tätä päivää..Eikä kuvassa ole mitään povipommityylistä poseerausta. Aina kun katson tätä kuvaa, tulen vähän surulliseksi, sillä huomaan, että Marilyn oli jotenkin onnellisen kaunis tässä kuvassa, valovoimainen oma itsensä!
7 kommenttia:
Voi, kun aina vastailen myöhässä kaikkeen. Viikolla en juurikaan ehdi mitään muuta kuin tehdä töitä.
Tuo Neljät häät on niin hyväntuulen elokuva, vaikka sisältääkin perimmäisiä tunteita. Muistan itkeneeni ja nauraneeni. Plussaa minulta saa tietysti britti-englanti.
Marilynista tuskin on luonnollista kuvaa julkisuudessa, hän aina poseeraa. Ollaan ystäväni kanssa mietitty juuri sitä, kuinka huikeat rahat saisi hän, joka julkaisee kuvia kuvauspaikoilta. Sellaisia, missä hän kävelee, juo kahvia, lukee, keskustelee.
Papi, joskus jossain Marilyn-kirjassa olen törmännyt luonnolliseen kuvaan, juuri sellaiseen jossa hänellä on kahvimuki kädessä, tukka pystyssä jne.. Ja tuo kesähattuhymy on minusta hymynä ja nauruna ihan aidon tuntuinen, mutta voihan se olla, että kuvaaja seisoo metrin päässä ja kuvia on otettu sarja...
Kaunis hymy kuitenkin! :)
No hyvänen aika, muistanhan minäkin nähneeni ei-poseerauskuvan. Se taisi olla Sopeutumattomien kuvauksista, jolloin Marilyn oli ilmeisesti aika huonossa kunnossa. Jotkut kuvat hänestä aiheuttavat surullisen olon. Mutta jotkut ovat kyllä super kauniita, kuten tämä raitapaitakuvakin.
Ihana kuva Marilynista! Harvoin hänestä tosiaan näkee noin luonnollisia kuvia - jos olen koskaan nähnyt! Aloitin juuri lukemaan Sarah Churchwellin kirjoittamaa kirjaa Marilyn Monroen monta elämää. Sitä ei ole kuvilla pilattu, mutta joitakin otoksia sentään. Kaikki enemmän tai vähemmän poseerauskuvia. Odotan innola minkälainen tuo itse kirja on?!
Papi, minäkin muistelin joitain Sopeutumattomien mustavalko-otoksia..
Kieku, kiitos vierailusta ja kommentista. Tulen vastavierailulle.
Olisi kiva kuulla onko kyseinen kirja hyvä.
Minulla on tuo Marilyn Monroen monta elämää -kirja ja pidin siitä todella paljon! Suosittelen!
Minusta Marilyn oli niin karismaattinen nainen, että jokaikinen hänestä otettu kuva, oli se sitten poseeraus- tai ei-poseerauskuva, on mielenkiintoinen. Tilasin netistä ihan "sokkona" yhden Marilyn-kuvakirjan ja nyt odotan jännityksellä, minkälainen kirja postista oikein kolahtaa.
Tänään sitten varasin netin kautta kirjastosta tuon kirjan. Joten pääsen piankin sitä lukemaan.
Lähetä kommentti