Ostin leikekirjan tänään. Metsästin sitä kaupungilta. Etusivusta tuli tuon näköinen, oi, kirjoittaisin tuon sanan uudelleen jos voisin, mutta se on nyt mustekynällä tuohon sutaistu. Käsialani ei ole hääppöinen.
Olen koko viime viikonlopun selannut lehtiäni ja repinyt lehtileikkeitä, minua kiinnostavia asioita. Itse lehdet saan siten vihdoin vietyä lehtikeräykseen.
Olen tehnyt leikekirjoja 12-vuotiaasta asti. Olen jopa säästänyt useimmat leikekirjani. Niitä on kiva selailla nyt aikuisena. Parikymppisenä leikekirjani olivat täynnä elokuvatähtiä ja muusikoita. No, eipä se ole paljon kummemmaksi muuttunut, vaikka vuosia on tullut puolet lisää. Nyt olen kuitenkin monipuolisempi; otan talteen kuvia, joissa on minua miellyttäviä asioita: tunnelmia, maisemia, värejä, esineitä, intohimoa, rakkautta, ihmisiä ja heidän kasvojaan. Kuten alla olevasta aukeamasta näkyy. Ihmisen kasvot ovat yhtä mielenkiintoiset kuin luonto itsessään. Jokaisen kasvot ovat niin erilaiset. Ne kertovat tarinoita..
Alla olevassa kuvassa on yksi sivu: olen erityisen viehtynyt skottilaiseen James McAvoyhin, ja hänen kasvoihinsa. Hän tuo persoonana mieleen vilvoittavan veden, meriheinät ja kaislat..
Laitan tähän vielä pari valmiiksi saamaani aukeamaa, sillisalaatiltahan ne näyttävät, mutta on niissä kai jokin 'punainen lankakin'. Vielä kun oppisi leikkaamaan suoraa, ja omistaisi terävät sakset. Mutta intohimo tekemiseen on. Se riittäköön nyt tällä erää.
11 kommenttia:
Voi olet tosi energinen.
Minulle on tuottanut jo muutama vuosi vaikeuksia aloittaa valokuvien kokoaminen albumeihin, tarkoitan siis konkreettista albumia enkä mitää nettiversiota.
Vieläkin tämä uudenvuodenlupaukseni vuosien takaa on täyttämättä.
Ehkä joskus.
Muutto on tuonut minuun säpinää jonkin verran.
Uudessa kodissa laitan sitten syksyllä ja talvella niitä valokuvia albuumiin. Ne kun on vuosikausia olleet erinäisissä laatikoissa minullakin.
Keräsin vuosikausia lehtileikkeitä ja muuta mielenkiintoista talteen leikekirjoja varten. En saanut niitä koskaan aikaiseksi. Jotenkin juuri siihen hommaan tarttuminen on ollut liian vaikeaa varmaankin oman ylisuorittamista vaativan puoleni kanssa. Epäilin, etten saa kasaan itseäni miellyttävää kokonaisuutta ja pilaan kuvat tekemällä niistä epätyydyttäviä leikekirjoja joten olen viskannut kuvat roskikseen. Edelleen tekee mieleni leikata kuvia irti, mutta tunnen itseni enkä edelleenkään osaa hellittää, joten se harrastuu odottaa parempaa aikaa. Blogeissa aina ihailen teidän muuiden leikekirja harrastusta ja toivoisin olevani hiukan rennompi ihminen aloittamaan tällaisia juttuja. Onneksi saan sentään nauttia muiden leikekirjoista, joten tämä postaus miellytti minua
Leikekirjoissa parasta on juuri se, että ne ovat omannäköisiä, heijastavat minua luonteena. Se on tärkeää. Minulle ei ole tärkeää esim. että leikekirjasta tuli viimoisen päälle tyylikäs. Olen vähän sellainen 'roiskija', leikkaan ja liimaan. Sitten vasta mietin. Tärkeintä on minulle itselleni se, että tunnen paloa siihen tekemiseen.
Minulla on pientä blancon kirjan pelkoa, ensimmäisten kuvien liimaus tai ensimmäisten sanojen kirjoittaminen pelottaa tai se että onnistuisin niillä pilaamaan koko kirjan. Onneksi nyt olen päässsyt siitä eroon, edes hetkeksi ja voin vapautuneesti ja rennosti liimata miten sattuu. Tehdä vapaamuotoista leikkaa-liimaa-tilkkutäkkiä.
Ihana idea ;O)
Mcavoy on siitä jännä että vasta nyt olen hänet noteerannut; Wanted ja Sovitus. Mutta katsoin juuri Wimbledonin ja siinähän tyyppi oli nuorena poikana, olen nähnyt leffan useasti ja nyt rekisteröin näyttelijän leffassa vasta ensi kerran, omituista...
Olen mielestäni onnistunut alentamaan omaa kynnystäni mitä tulee siihen "pilaamisen" pelkoon. Eihän sitä VOI pilata jos tekee innolla ja jos tekee itselleen ja antaa mielen viedä.
En edes yritä leikata suoraan, revin usein vain tai leikkaan tuosta noin tuollain vaan. Olen huomannut että niin saa jopa kiinnostavampaa - tai ainakin enemmän sen näköistä kuin juuri Minun leikekirjani tulee olla.
Eilen olin samoissa puuhissa. Otin talteen lehtipinosta Ne Tärkeät Sivut ja liimasin vihkoon. Paperikeräykseen menee taas aimo kasa paperia.
Helmiina, minullakin on ollut blancon pelko. Päiväkirjan aloitus on ollut aina yhtä tuskaa. Iän myötä se on helpottunut...
Mikaela, ai onko McAvoy Wimbledon-elokuvassa, enpä muistakaan. Aika uusi tuttavuus hän on minullekin, pari vuotta vasta olen tuntenut. Ja hän on vienyt sydämeni, poikamaisuudellaan ja jonkinlaisella vakavuudellaan. Aivan ihana oli Narniassa!
Violet, miten meillä onkin usein samat puuhat menossa. Ja sama juttu mulla; ei tarvikaan leikata suoraan (vaikka siitä haaveileekin), repiminen on usein persoonallisempaa.
Nyt lähden viemään niitä lehtiä paperinkeräykseen..
Leikekirja täälläkin on tekeillä ja olen ottanut asenteeen, että tää on mun tyyli. Ei se ole hieno, mutta on minun ja minun näköiseni.
Mökillä vanhojen lehtien lukeminen yksi parhaista nautinnoista. ..Tuo on vielä tuon kanssa ja esittelevät uutta kotiaan.. Saksin aika paljon ja jossain vaiheessa pääsevät liimauksen alle.
Olen aina väsännyt jonkun sortin leikekirjoja, ja pitänyt siksi välillä itseäni jotenkin kilahtaneena. Hyvä kuulla että muutkin tekevät, ettei niin kummaa hommaa olekaan.
Paksuin on Italia-leikekirjani, olen edennyt siinä maakunnittain pohjoisesta etelään, ja mafiallekin on oma osastonsa, joka juuri eniten pullisteleekin. Tosin tähän leikekirjaan en ole pitkään aikaan koskenut.
Minä en ole koskaan tehnyt leikekirjoja, mutta jokin aika sitten kävin sellaisen ostamassa. Ajattelin liimailla siihen sisustuslehdistä leikkaamiani tunnelmallisia kuvia ja ideoita tulevaisuuden varalle. Nyt kun vielä muistaisi ostaa liimapuikon...
Lähetä kommentti