Tämän päivän kahvihetkeni puistossa, puuskittainen kova tuuli jaksoi puhaltaa, mutta ruusut eivät siitä välittäneet. Hetken tuntui kesältä, kaikenväriset, hyvinhoidetut ruusut ovat nyt kauneimmillaan.
9-vuotias tytär otti tämän keltaisen ruusukuvan, ja totesi, että tuo ruusu on täydellinen.
Yleensä en kuvaa erityisemmin kukkia, mutta nämä puiston ruusut sykähdyttävät joka vuosi.
Itse en rupeaisi ruusuja kasvattamaan, se tuntuu olevan niin vaativa laji. Omassa puutarhassani kasvaisi helppohoitoisia, runsaita ja rönsyileviä kasveja.
Ruusuista puheenollen, hieman ruusuisia, romanttisia tunnelmia seuraavassa: Kirjoitin toissapäivänä Shakespearesta, jota en ole lukenut. En ole myöskään lukenut Jane Austenia, vaikka usein olen aikonut. Katsoin kuitenkin elokuvan Jane Austenin jalanjäljillä - Becoming Jane. Yllätyin, sillä en tiennyt oikeasta Jane Austenista paljonkaan. Tämä oli hieman samantyyppinen kuin Beatrix Potterista kertova elämäkerrallinen elokuva. Eli hurmaava ja vähän traaginenkin rakkaustarina Austenin nuoruudesta, jolloin hänen piti tehdä valintaa rikkaan tai köyhän miehen väliltä. Lopulta hän ei avioitunut koskaan (tämä ei ole juonipaljastus vaan sen aika monet tietävätkin).
En erityisemmin pidä Anne Hathawaysta, mutta tässä hän oli yllättävän luonteva ja puhui hyvin brittienglantia. Anne on syntyisin New Yorkista, joten kielen kanssa on varmaan saanut olla tarkkana. Skotti, aina yhtä hurmaava, James McAvoy oli myös hyvin luonteva valinta irlantilaiseksi mieheksi, joka muuttui huikentelevaisesta naistennaurattajasta vakavan rakastuneeksi mieheksi!
Tämä oli taattua laatudraamaa, kuin olisi katsonut hyvintehtyä historiallista brittisarjaa. Paljon oli yhteyksiä Ylpeyteen ja ennakkoluuloon tai Järkeen ja tunteisiin. Molemmat Austenin teoksia, jotka olen elokuvina nähnyt, mutta kirjat ovat vielä jääneet avaamatta.
16 kommenttia:
Ruusut ovat aina kauniita.
Järki ja tunteet sekä Ylpeys ja ennakkoluulo on tullut katsottua.
Kirjoja en ole myöskään lukenut.
Ihanat ruusut!
Mulla on ollut tuo Becoming Jane työpöydällä jo vuoden ajan odottamassa katsomista. Kiitos muistutuksesta, nyt täytyykin katsoa se.
Arleena ja Katriina,
kannattaa katsoa tuo elokuva, kuvittelin sen olevan lapsellisempi, mutta se onnistui olemaan syvällinen. Aikakausi vain oli niin muodollinen ja virallinen silloin joten kaikki käyttäytyminen oli niin etiketin mukaista.
Ruusuissa pidän eniten hennon vaaleanpunaisesta sävystä, sellaisista pionin sävyistä..
Keltainen ruusu on muodoltaan täydellinen!
Pari viime päivää ovat olleet ihmeen lämpöisiä, yötkin.
Katsoin elokuvan vähän aikaa sitten, siitä jäi hyvät tunnelmat, vaikkei se luihin ja ytimiin asti vaikuttanutkaan.
OIh, musta Hathaway on ihana, aina niin tyylikäs ja jotenkin virheettömän näköinen. Ja se hymy ;O)
Helmiina, juu, ei ihan luihin ja ytimiin; tummemmilla sävyillä ja pienoisella erotiikalla siitä olisi saanut vaikuttavamman, nyt se oli aika kiltti elokuva. Mutta silti jotenkin ihana.
Mikaela, minä en tiedä miks Hathaway ei ole oikein kolahtanut mulle, ei edes Bokebackissa. Mutta uskon, että kun hänelle tulee ikää lisää niin karismaa kertyy. Ja ääni, muuttuu hieman matalammaksi, kenties. Mua on häirinnyt se kimakka ääni..
Voih, pitää kai imuroida tämä läppärin näppäimistö; r-kirjaimen alla on muruja, siks Brokebackista tuli hassusti Bokeback.
Ei ruusu ole vaikea.
Se kaipaa vain rakkautta. =)
Siun tytär osaa kuvata hienosti,
kuten äitinsäkin. =)
Kiitos Hallatar. Nykyään varmaan lapset oppivat helpommin kuvaamaan kun digikameroilla on niin helppo kokeilla kuvaamista, ottaa monta kuvaa jne. Paitsi lapset ovat ihanan suorasukaisia; ottavat yhden kuvan ja siirtyvät seuraavaan kohteeseen.
Tuo elokuva pitää nähdä! Pidän elämäkertaelokuvista.
Kauniita kuvia ja tuo yksi ruusu näyttää todellakin täydelliseltä.
Itse olen tosi laiska elokuvien katsoja ja siksi onkin hauska käydä lukemassa täällä elokuvajuttujasi. Joka kerta tulee sellainen olo, että pitäisi nähdä ko. elokuva.
Iloista viikonloppua!
Anne, elämäkertaelokuvat ovat mielenkiintoisia, joskus ne onnistuvat, joskus eivät. Monia hyviä on tullut nähtyä. Muistui yhtäkkiä mieleeni mm. Anthony Hopkins Picassona ja Robert Downey jr. Chaplinina.
Merja, kiva ilahduttaa sinua näillä jutuillani. Minä en ole laiska elokuvien katsoja, mutta joskus jää kyllä jotkut muut asiat tekemättä kun pitää katsella elokuvia. Esim. siivous..
Muhunkaan ei ole Hathaway kolahtanut, yhtään. En tiedä missä mättää? Jotenkin mitäänsanomaton...muten kuten sanoit, voi olla että ikä tuo karismaa.
Kiva kuulla että tuo leffa oli OK. Olen katsellut sitä muutaman kerran videovuokraamossa, mutta aina olen sen sinne jättänyt - on jotenkin vaikuttanut liian pliisulta.
Kiitos taas vinkistä, ruusujen tuoksua vkonloppuun!
Kiitos Elisa ruusujen tuoksusta. Olemme samaa mieltä monista asioista: minäkin monta monituista kertaa pidin tuota elokuvaa käsissäni videovuokraamossa, mutta nyt vasta sen otin.
Mutta kuten Helmiinalle totesin niin jos se olisi ollut tummasävyisempi niin syvemmälle olisi vielä koskettanut..Mutta hyvä näinkin.
Lämmintä viikonloppua sinnekin.
Tuo elokuva oli jännästi ajan hengen mukainen, kuvittelisin. Hyvin austenmaista, mutta minua ärsytti muista elokuvista ja kirjoista tuttujen elementtien käyttö, vaikka tarkoitus varmaan oli osoittaa niiden yhteys Jane Austenin omaan elämään. Kokonaisuutena tämä ei minusta yllä muiden Austen-filmatisointien tasolle.
Katriina, ei ylläkään. Sillä lailla heppoinen. Mutta minulla oli juuri oikea mieliala ;D tuon elokuvan katsomiseen, siksi se kuitenkin kolahti.
Lähetä kommentti