tiistai 23. syyskuuta 2008

Elämä on lahja ja etuoikeus meille kaikille..


Kauniin kuulaana syyspäivänä, tänään, kohtasi Suomea taas kouluampumistapaus, Kauhajoella, 9 kuollutta, useita haavoittuneita, ampuja (-86 syntynyt) elossa ainakin tällä hetkellä.

Kauhua ja toivottomuutta se herättää kaikissa. Esikoiseni tietää jo tapahtuneesta. Pienimmäiseni leikkii luokkakaverinsa kanssa parhaillaan. Kohta tarjoan heille välipalaa. En puhu heille vielä mitään.. Kuulevat uutiset joka tapauksessa tämän illan aikana.

6 kommenttia:

Hallatar kirjoitti...

Jokainen äiti ja isä on taas tänään
sydän syrjällään...

Taru kirjoitti...

Tyhjä, surullinen olo.

Tietämättä mitään taustatietoja ko. ampujasta, tulee vaan ensiksi mieleen, milloin nuorten pahoinvoinnin kanssa herätään toden teolla? Osa nuorisosta voi todella huonosti, jos ammuskelu on nuoren ainoa vaihtoehto. Lisää määrärahoja sosiaalipuolelle...

Sooloilija kirjoitti...

Nuorimmaisellekin oli jo opettaja koulussa hieman puhunut asiasta. Huomenna varmasti enemmän. Kunhan eivät liikaa pelottelisi vielä pienimpiä. Isommat osaavat jo eri tavalla käsitellä asioita, vaikkeivät ymmärrä hekään täysin, kuten emme me vanhemmatkaan..

Taru kirjoitti...

OLen samaa mieltä, kunhan ei liikaa kerrottaisi pienille. Eivät he pysty sulattamaan samaa tietomäärää kuin me aikuiset.

Sari kirjoitti...

Täällä yksi äiti rapakon takana totaalisen järkyttyneenä asiasta. Kuinka tällaista tapahtuu jo toistamiseen, se pistää ajattelemaan vakavasti yhteiskuntamme hyvinvointia ja sitä, miten lapsemme voivat henkisellä tasolla...

Surullisesti alkoi tiistaimme. Suren lapsensa tai rakkaansa menettäneiden puolesta täällä kaukana minäkin... :-(

Sari kirjoitti...

Meidän 4-vee on myös aavistanut, että jotain outoa on nyt meneillään, kun äiti roikkuu koko ajan netissä ja katselee/kuuntelee nettisivuilta uutisointia ja CNN pauhaa telkkarissa.

Vaikea on pienelle lapselle tällaista selittää. Sanoin vain omalle lapselleni, että Suomessa on sattunut jotain tosi, tosi surullista.