Kauniin kuulaana syyspäivänä, tänään, kohtasi Suomea taas kouluampumistapaus, Kauhajoella, 9 kuollutta, useita haavoittuneita, ampuja (-86 syntynyt) elossa ainakin tällä hetkellä.
Kauhua ja toivottomuutta se herättää kaikissa. Esikoiseni tietää jo tapahtuneesta. Pienimmäiseni leikkii luokkakaverinsa kanssa parhaillaan. Kohta tarjoan heille välipalaa. En puhu heille vielä mitään.. Kuulevat uutiset joka tapauksessa tämän illan aikana.
6 kommenttia:
Jokainen äiti ja isä on taas tänään
sydän syrjällään...
Tyhjä, surullinen olo.
Tietämättä mitään taustatietoja ko. ampujasta, tulee vaan ensiksi mieleen, milloin nuorten pahoinvoinnin kanssa herätään toden teolla? Osa nuorisosta voi todella huonosti, jos ammuskelu on nuoren ainoa vaihtoehto. Lisää määrärahoja sosiaalipuolelle...
Nuorimmaisellekin oli jo opettaja koulussa hieman puhunut asiasta. Huomenna varmasti enemmän. Kunhan eivät liikaa pelottelisi vielä pienimpiä. Isommat osaavat jo eri tavalla käsitellä asioita, vaikkeivät ymmärrä hekään täysin, kuten emme me vanhemmatkaan..
OLen samaa mieltä, kunhan ei liikaa kerrottaisi pienille. Eivät he pysty sulattamaan samaa tietomäärää kuin me aikuiset.
Täällä yksi äiti rapakon takana totaalisen järkyttyneenä asiasta. Kuinka tällaista tapahtuu jo toistamiseen, se pistää ajattelemaan vakavasti yhteiskuntamme hyvinvointia ja sitä, miten lapsemme voivat henkisellä tasolla...
Surullisesti alkoi tiistaimme. Suren lapsensa tai rakkaansa menettäneiden puolesta täällä kaukana minäkin... :-(
Meidän 4-vee on myös aavistanut, että jotain outoa on nyt meneillään, kun äiti roikkuu koko ajan netissä ja katselee/kuuntelee nettisivuilta uutisointia ja CNN pauhaa telkkarissa.
Vaikea on pienelle lapselle tällaista selittää. Sanoin vain omalle lapselleni, että Suomessa on sattunut jotain tosi, tosi surullista.
Lähetä kommentti