Tällä viikolla olen tavannut ihania ystäviäni. Ilman heitä en eläisi näin henkisesti rikasta elämää kuin nyt saan elää. Kiitos teille Ystäväni olemassaolosta. Ja lahjoista, joita olette tuoneet pienelle perheellemme uuteen kotiimme. Kuvassa yllä kaksi tällä viikolla saatua lahjaa.
Nyt kun asun kaupungissa, on helppo kotona vietetyn illanvieton päätteeksi pyörähtää katsomaan kaupungin ravintolatarjontaa. Ja sitä meininkiä, joka itselle on jotenkin käynyt vieraaksi. Mutta hyvinhän sitä pienenkin paussin jälkeen soveltuu joukkoon, vaikkakaan en lakkaa ihmettelemästä sitä, että ravintolassa kävijöiden ikä on kovasti nuorentunut. Tosiasiassahan se vaan on niin, että minä olen vanhentunut.
Meillä oli ystävän kanssa mukava ilta. Maailmaa ja omaa elämää parannettiin taas himpun verran paremmaksi. Nyt taas jaksaa jatkaa matkaa. Kuuntelen Abban kokoelmalevyä; voi että on tarttuvia biisejä. Miten ihmeessä minä osaankin ne kaikki sanat ulkoa! Eniten olen lumoutunut Lay All Your Love On Me-biisistä. Se on suorastaan nerokas kun ottaa huomioon, että se on sävelletty noin 25 vuotta sitten.
Olohuoneen kattolamppuni, kirppislöytö, johon olen tosi tyytyväinen. Siinä meni 3 euroa kyllä oikeaan osoitteeseen!
5 kommenttia:
Hauska kirppislöytö tuo lamppu!
Uudessa Glorian ruoka ja viini -lehdessä näin kuvan Kaisa Blomstedtin lasikaapista, jossa suunnilleen jokainen viinilasi oli erilainen. Se oli minusta hyvä idea ja ajattelin hankkia itsellekin kirppikseltä persoonallisia vanhoja laseja yksittäin.
Abba on ihmeen hyvää. Minä olen kuunnellut sitä elokuvaversioita, se on sovitettu tukevammin ja nopeammaksi.
Onnea uuteen kotiin!
Abballa on monta hittiä ja tarttuvaa biisiä. Vaikkei ne olekaan omaa musiikkimakuani lähellä niin onhan se pakko myöntää, että monet niistä ovat todella hyviä. Summernight city ja Winner takes it all on minun suosikkejani.
Eihän heille voi kun nostaa hattua.
Katriina, sisustaminen on todellakin sellaista, että KAIKKI on mahdollista. Blomstedtia ihailen; hyvä tyyppi ja hänellä on niin selkeä OMA tyyli.
Tosiaankin, joihinkin Abban lauluihin kaipaisin hieman rouhevampaa, raskaampaa meininkiä ja elokuvassa ne laulut oli tosiaankin sovitettu tukevammiksi..
Papi, minäkään en enää aikuisiällä ole niin Abbaa kovasti fanittanut, mutta siellä ne taustalla ovat olleet.nuoruuteni idolit.
Hattua todella nostan minäkin heille.
Abba on bilemusaa parhaimmillaan - kevyttä, harmitonta ja tarttuvaa. Lapsena tuli kyllä veivattua niitä biisejä peilin edessä...
Juuri baareissa käydessään muuten huomaa vanhenneensa - kuinka ne muut voivatkaan olla niin nuoria? =D
Anne, no just noin: tosi nuorta on osa porukasta tuolla baareissa; eri sukupolvea, eri tyyli bilettää; sellainen BB-tyyli, joka ei itseä, vanhaa, oikein miellytä.. Mutta onhan siellä onneksi seassa aina muutama meitä vanhojakin..
Lähetä kommentti