Arkea ilostutan ja sulostutan kirjoilla. Nyt kirjastosta tarttui mukaani tämä tärkein: Anna-Leena Härkösen uusin, odotettu, Ei kiitos-romaani, äänikirjana. Eilen illalla aloitin kuuntelun korvakuulokkeilla. Heräsin siihen kun tarina jatkui vaan ja minä olin nukkunut jo pitkään. Äänikirjaan on helppo nukahtaa, mutta jos kuuntelee ilman kuulokkeita päivällä muita asioita hommaillessan niin silloin kuuntelu ei ole täydellistä keskittymistä.
Kuka teistä kuuntelee äänikirjoja? Itse en meinaa tottua millään. Ehkä lukeminen sittenkin on mielekkäämpää.
Viisaan ihmisen, Claes Anderssonin teos Luova mieli opastaa luovaan kirjoittamiseen. Hän käskee mennä suoraan asiaan eikä turhia jaarittelemaan. Aion lukea kirjan ihan alusta loppuun. Jos kirjoitustyylini muuttuu, johtuu se Claesin opeista.. ;-)
Kolmannessa lainaamassani kirjassa Himo, rakkaus ja raivo on paljon kuvia taiteilija Stefan Lindforsista, jota Jörn Donner kirjassa haastattelee. Selasin jo kuvat läpi. Kiehtovia kuvia kiehtovasta ihmisestä..
Lisäys iltapäivällä; tämän päivän punainen teema jatkuu: kävin luovuttamassa verta tänään ja puolukatkin pitäisi puhdistaa. (näyttää olevan muutama mustikkakin joukossa). Kuopukseni poimi puolukat eilen. Huono omatunto on; en ole vuosiin käynyt marjassa..
10 kommenttia:
Kyllä minä luen kirjat paperilta. Musiikkia kuuntelen. Poikkeuksena pitkätä automatkat, silloin ehtii matkan aikana kuunnella pitkäänkin tarinaa. Tosin usein se en ole minä, joka sen äänikirjan valitsee, mutta on sitä aikuisille huonompaakin kirjallisuutta kuin Lindgrenin Veljeni Leijonamieli tai 'kenen-nyt-ikinä' Jali ja suklaatehdas.
Krisu
Claes Anderssonilla on paljon viisaita ajatuksia. Olen lukenut yhden kirjan häneltä, nimi tosin on jo vaipunut unholaan.
Minä kuuntelen äänikirjoja kesäisin, kun ajelemme autolla mökille. Talvella kirjat luetaan kirjoina.
Loistoidea tuo punaisen teema. Josko sitä yrittäisi itsekin...
Hyvä tyttö kun kävit verenluovutuksessa!!! =D
Miekin laitoin punaista esiin.
Se luo lämpöä.
Ja antaa voimia... =)
Krisu, yritän tänä iltana uudelleen äänikirjaa ja jos se yhä tuntuu kummalliselta, siirryn lukemaan kirjaa. Paitsi, että Ei kiitos-kirjaa pitää kirjastosta odotella pitkä tovi, varauksia on yli 500. Olen jonossa noin sadas..
Elisa, Claesilla on näkemystä elämään niin monelta kantilta kun on psykologi, kirjailija, pianisti ja yhteiskunnallinen vaikkuttaja. Ja viisaan miehen ikäänkin on jo tullut. Seitsenkymppinen.
Hänelläkin on muuten oma blogi. Ajattelin tutustua siihen paremmin.. Löytyy googlettamalla.
Hallatar, taas joulukuussa saa käydä seuraavan kerran luovuttamassa. Kuopus oli mukanani, katsoi tarkasti vierestä toimenpidettä. Oli viime kerrallakin mukana. Voisi olla sairaanhoitaja-ainesta tämä 9-vuotias tyttäreni..Häntä ei hirvitä yhtään katsoa vierestä neuloja eikä verta..
Hmm, taas eksyin tänne sivuillesi... ;-)
En ole kokeillut äänikirjoja, mutta luin juuri tänään artikkelin Anna-Leena Härkösestä vieraamme meille tuomasta uutukaisesta naistenlehdestä ja heti tuli itsellekin sellainen tunne, että mä haluan lukea hänen viimeisimpänsä Ei kiitos-teoksen.
Oletko muuten lukenut hänen kirjansa Loppuunkäsitelty? On myös tosi hyvä ja lukemisen arvoinen kirja, jossa hän käsittelee veljensä itsemurhaa.
Tuo Claes Anderssonin teos kuulostaa myös varsin kiinnostavalta kirjalta. Pitääpä laittaa korvan taakse.
Sari, kiva kun tulit taas vierailemaan.
Olen lukenut sen Loppuunkäsitelty-kirjan, se on hyvin henkilökohtainen, omasta elämästä. Se oli muuten hänen siskonsa,joka teki itsemurhan. Järkyttävä teos, mutta tärkeä.
Ehkä vähän aiheen vierestä tämä... Anna-Leena Härkösestä luin vähän aikaa sitten jostain vanhasta naistenlehdestä, että hänen kengännumeronsa on 33,5. Siis 33,5!!! Olen nähnyt hänet livenä ja onhan hän toki pienikokoinen, mutta että noin pieni kenkä!
Anne, uskomatonta! 9-vuotiaalla tyttärelläni on ikäisekseen aika pieni ja siro jalka, mutta hänenkin kengännumeronsa on tällä hetkellä noin 34.
Mistähän A-L kaikki kenkänsä ostaa..
Tuon kokoisia kenkiä löytää helposti vaikka Ranskasta, Italiasta ja Espanjasta.Sattuneesta syystä. Samasta sattuneesta syystä taas Hollannissa oli lasten osastolla suurimmat joskus 41...
Äänikirjoihin en ole paljon tutustunut. Yksi tosi hyvin äänikirjana toimiva juttu on ystäni antama Hotakaisen Finnhits. Aivan huippu, erityisesti Jope Ruonansuun ja Lasse Pöystin lukemat jutut. Yllätyksekseni Kari Tapio (!) lukijana on aivan tosi hyvä myös. Mahtava ääni ja osaa tulkita mutta luonnollisesti.
Kröhöm... Nolona tunnustan muistaneeni niin, että Loppuunkäsitelty kertoi Härkösen veljestä. Voe tokkiinsa, hyvä kun oikaisit.
Olisi ehkä aika lukea tuo kirja uudelleen, niin piristäisi taas tätä pätkivää muistia... ;-)
Lähetä kommentti