torstai 23. lokakuuta 2008

Kotimaiseman kuvaus jatkui tänään


Asun muutaman sadan metrin päässä tästä meren rannasta. Alkuillasta kävin kuvaamassa auringonlaskua (iltapäivä oli aurinkoinen, mutta kovin alhaaltahan se aurinko paistaa), joka heijastui 'Venetsiatalon' ikkunoihin. Ihan itsekseni nimitän tätä taloa siksi, koska se ihan konkreettisesti on rakennettu veden päälle. Taloon johtaa oma pieni silta 'mantereelta'. Talolla on myös oma venelaituri.
Mietin aina miltä asukkaista tuntuu katsella ikkunoista ulos aamuisin ja iltaisin..

******

Lasten syysloma on edennyt jo torstai-iltaan. Lapsista on ihanaa kun ei tarvitse herätä kouluun ja illallakin saa valvoa pitempään, mutta tämä äiti kaipaisi jo ihan omaa lomaa, itsekseen oloa.. Koko viikko on ollut ruuanlaittoa ja leipomista, toiveiden täyttämistä. Letut on vielä paistamatta. Niitäkin joku päivä teen.

Eilen kuitenkin kävin esikoisen kanssa kiinalaisessa syömässä, kuopus oli mummolassa. Olipa ihana syödä tunnelmallisessa kiinalaisravintolassa. Ylellisyyttä! Kaikenlisäksi yllätin tyttärenkin tällä spontaanilla syömäänmenolla. Tai hän luuli, että se oli spontaania, suunnittelin jutun valmiiksi jo edellisenä päivänä. Tytär heräsi 10.30: sanoin hänelle, että aamupalan syönti on tältä aamulta kielletty ja että 'vaatteet päälle heti'. Ulkona kävellessä sitten kerroin mihin olimme menossa. 12-vuotias on harvoin niin yllättyneen näköinen, häntä hymyilytti. Ehkä hän joskus pitää minua tylsänä äitinä, ja huomasi ehkä, että äitikin osaa vielä yllättää..

7 kommenttia:

katriina kirjoitti...

Mainio kuva, talo näyttää melkein kelluvalta ruotsinlaivalta! ehkäse kelluukin?

Lapset rakastavat tuollaisia yllätyksiä. Ja lomaa.

Merja kirjoitti...

Tyttäriä on mukava yllättää. Meidän esikoisneidin lempparijuttu on se jos haen hänet aikaisemmin iltapäivähoidosta ja menemme kahvilaan.

Taloista: en nyt muista keneltä kuulin mutta joku sanoi että noissa todella lähellä rantaa olevissa ja veden päällä 'kelluvissa' olisi jotain kosteusongelmia..

Mimmu kirjoitti...

Moi. Löysin sivuillesi neulegraffittejen kautta ja yllättäin vastaan tuli kuva melkein kotinurkiltani ja alla teksti että asun muutaman sadanmetrin päässä. Olemmekohan naapureita? Yhden asukasperheen tuosta talosta tunnen ja heillä ei kyllä ole kosteusongelmia ollut, mutta kylmä pääsee kuulemma sisälle pahemmin kuin rannalla olevissa taloissa.

Ihana blogi, tulen taatusti toistekin!

Sooloilija kirjoitti...

Katriina, taidan käydä kuvaamassa taloa vielä eri kulmastakin..kelluvalta näyttää..

Merja, lapsia on kiva yllättää kun riittää jokin pienikin muutos arkeen, juuri kahvilassa käynti tai vastaavaa..

Mimmu, tervetuloa toistekin. Ai lähellä asut, jännä juttu..niin se on tämä maailma ja Suomi pieni. Ja tunnet vieläpä jonkun joka asuu juuri tuossa kuvaamassani talossani, sekin jännä yhteensattuma!

Elisa kirjoitti...

Auringonlaskut ja -nousut ovat ihania. Auringonnousua odotellessa...tuntuu että olen elänyt pitkään auringonlaskussa...

Nauttikaa täysillä yhteisestä loppulomasta!!

arleena kirjoitti...

On kyllä saatu kerrostalo lähelle vettä.
Yllätykset ovat ihania itse kullekin.

Sooloilija kirjoitti...

Elisa, loppulomasta nauttiminen jatkuu niin, ettei tule tännekään suollettua juttuja..

Arleena, en ole ennen tosiaankaan täällä päin nähnyt noin lähellä vettä olevaa taloa..