lauantai 18. lokakuuta 2008

Monenlaisten tunteiden lauantai


Kissateema kuvissa jatkuu: kun kuopuksella ei ole leikkikaveria, on hänellä silti aina yksi uskollinen ja rauhallisen kärsivällinen leikkikaveri, kissamme, kuten kuvasta näkyy.

Tänään matkustimme bussilla tyttären kanssa kyläilemään uuteen taloon muuttaneen ystäväperheen luo. Siellä oli kaksi tuntia aiemmin haettu kissanpentu taloon. Lähestyimme rauhallisesti suloista oranssi-valkeata poikapentua. (kuvassa pikkunokosilla)
Saimme pitää sitä myös sylissä ja voi kun s
e oli niin kevyt, vauvamainen..




Ja niin se vain iski: kissakuume. Kotona tytär ei ole muusta puhunutkaan kuin kissanpennusta. Tässäkin perheessä on kaksi aikuista kissaa jo ennestään eli ihan mahdotonta ei ole siis hankkia useampaa eri-ikäistä kissaa. Mutta nyt järki käteen! Asia on harkinnassa, voi olla, että asiaa harkitaan vielä pitkään. Mutta pieni kissanpentu on yksi maailman suloisimmista asioista!
Nykyinen kissamme on leikattu 7-vuotias tyttökissa.. Otetaan vinkkejä ja juttuja vastaan varsinkin teiltä, joilla on useampi kuin yksi kissa.. Miten vanhempi kissa esim. ottaa pienen kissan vastaan, miten hoituvat hiekkalaatikkoasiat ja ruokakupit jne..

****

Samaan aikaan kun istuimme bussissa matkalla kylään, tapahtui muutaman kilometrin päässä samanaikaisesti hirvittävä tragedia; tämän illan uutisten ykkösaihe; isä surmasi ampumalla koko perheensä (kaksi lastaan ja vaimonsa), ja lopuksi itsensä keskellä päivää, kotonaan. Järkyttävää ja hirveän surullista, synkkää, synkkää.. Varjelen lapsiani tältä uutiselta. Tänään katson tv-uutiset myöhäisellä, ihan yksinäni. +++++

11 kommenttia:

Puisto kirjoitti...

Meillä on kotona ollut vain koiria, että eipä ole antaa vinkkejä kissa-juttuun. Paitsi mitä olen kavereiltani kuullut, kaksi kissanpentua yhtä aikaa kotiin on ollut mitä mainioin juttu.

Ei tästä nyt ollut mitään apua. Mutta tuo perhetragedia on taas näitä äärimmäisyyksiin meneviä tekoja, mitä ei pysty käsittämään yhtään. Niin kovin surullista.

Sophia kirjoitti...

Juuri eilen tutkailin löytöeläinsivustoja netissä ja rakastuin varmaankin 8 eri kissaan. :D Osa näistä oli sisaruspareja, jotka luovutettaisiin yhdessä. Kaikista eniten ihastutti tyttömäinen soma pentu, jonka kuvaa olen käynyt jo useamman kerran kurkkimassa. Se on löydetty vasta ihan hiljattain, joten voi olla, että oikea omistajakin vielä löytyy niin nätille kissalle. Toisekseen asunnossani on kissakielto... :( Mutta heti kun muutan...

Tuo Oulun tapaus osui myös silmiini; niin tutulla alueellakin vielä... Surullista.

Sari kirjoitti...

Ha haa. Mitäs mä sanoin tosta kissakuumeesta ;-)

Siis ihan kamala tuo tapaus Oulussa. Kylmät väreet menee selkäpiissä... Tosi surullista!

Taru kirjoitti...

Maltti on valttia, myös kissan hankinnassa!

Tykkäsin muuten kovasti siitä eilisestä leffasta. Se oli todella koskettava ja vilpitön. Leffa löysi onnen pienistä ja yksinkertaisista asioista - hieno muistutus meille jokaiselle tänään.

katrilli kirjoitti...

Hei Ystäväni !

Meilläkin on kissakuume todella kova niin minulla, Pojilla kuin tyttärelläkin. Minulla on ollut aikaisemmin useampi kissa ja niiden kesken ei ole ollut koskaan mitään ongelmia. Niillä on vaan seuraa toisistaan, kun ne tutustuvat. Mulla on myös kokemusta kissoista ja koirista; meidän vanha karhukoiramme ryhtyi hoitamaan pientä kissanpoikasta, jonka otimme.

Järkyttävä tuo Oulun tapaus. Tosi surullista...

Halauksin Katrilli

Sooloilija kirjoitti...

Kiitos tähän astisista kommenteista. Totta, että malttia kannattaa olla aina lemmikin hankinnassa. Kissaanhan saa sitoutua aika pitkäksi aikaa, keskimäärin 15 vuodeksi, usein pitempäänkin.

Lapset rakastavat eläimiä ja jos allergioita ei ole (eikä lapsia enää tule) niin eläimen ottamista perheeseen on aika helppo miettiä; esteitä ei periaatteessa ole. Ainoa este on se sitoutuneisuus. Mutta onhan meillä toisaalta jo nyt 'pallo jalassa' kun on jo yksi kissa.

Mietintämyssyn alla asia..

Sooloilija kirjoitti...

Elisalle (ja Katrillille, koska tiedän,että katsoit myös elokuvan)siitä eilisestä Elämäni ilman minua-elokuvasta:
minäkin pidin sen koruttomuudesta. Erityisesti kosketti myös isoäidin rooli (loistava Debbie Harry) kovia kokeneena ja ilon elämästään kadottaneena keski-ikäisenä naisena.

Elokuvalle melkein olisi suonut jatko-osan, jossa olisi kerrottu miten kaikille läheisille kävi, miten he selvisivät surusta, ja saivatko he siitä voimavaroja jatkaa esim. omaa elämäänsä eri tavalla.

Anne kirjoitti...

Kissanpennut ovat suloisia! Kaverini sai äskettäin kissanpennun ja kertoilee nyt kaikenlaisia hauskoja juttuja, joita pentu on tehnyt. Kiipeää kuulemma verhoja pitkin ylös ja teroittaa kynsiään sohvaan... Mutta eihän sellaiselle söpöläiselle voi kuin nauraa!

Virpi P. kirjoitti...

Suloisia kissakuvia, varsinkin tuo Barbi-sohva!

Onkohan tämäkin perheen tappaminen täällä jotenkin tapana vai tapahtuukohan sitä kaikkialla? Puistattavn surullista.

arleena kirjoitti...

Voi pidän kissoista, mukavat kissakuvat. Lapsille kissa on loistava kaveri, onnistuu jopa leikkikaverina makoillen.
Meillä oli kissa, mutta kolme kuukautta sitten hän muutti kissojen taivaaseen 16-vuotiaana vanhuksena.

Surullinen tapaus Oulussa.

violet kirjoitti...

Kissat...
olen monessa blogissa kertonutkin totuuden eli ottaisin kissan heti jos mulla ei olisi allergiaa. Ja..pakko myöntää, toivoisin että olisi sille myös joku hoitaja, jos menemme jonnekin - tai siis kun menemme. Ja mieluusti toivoisin että kissa voisi olla ulkonakin.
Mutta kun asiat ovat miten ovat, ei meille varmaan koskaan kissaa tule.
Pienemmän pojan kissapuheet ovat myös liki jokapäiväisiä.
Onneksi saamme edes seurata lähitienoon hyvin lukuisten kissojen seikkailuja.