keskiviikko 8. lokakuuta 2008
Sooloilija lukee tukkoisella äänellään
Voi hyvät hyssykät mihin sitä ryhtyykään. Tämän pienen videonpätkän kuvaaminen vaati tosi monta otosta; ensin yskitti, sitten lukeminen takelteli, sitten tuli jano, omasta mielestäni poskiontelotulehduksen kuulee äänestäni.
Tällaisen ääninäytteen ovat äskettäin tehneet Piilomajan Violet ja Liivia. Siksi minäkin innostuin asiasta. Vaikka stressihän tästä meinasi tulla.
Ehkä minun olisi kannattanut nauhoittaa pelkkiä naurunpyrskähdyksiäni ja huutoja lapsilleni, että 'olkaa nyt hiljaa vähän aikaa'. Kuopus teki toisessa huoneessa äidinkielen läksyjä ja juuri kun olin päässyt lukemisessa hyvään alkuun, hän huusi, että 'äiti, mikä on paras ruoka mitä olen koskaan maistanut'. Sekin tuli nauhalle, muttei tähän versioon. Ehkä se olisi ollut parempi. Se olisi ollut paljon realistisempaa kuin tämä lukeminen.. No, tehty mikä tehty. Otos on kuvattu tyttären huoneessa, iltapäivällä, keskiviikkona.
Laittakaa te muutkin tällainen..
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
14 kommenttia:
Juhuu, lisää näitä!
Taas oikein jännitti että millainen ääni tällä kirjoittajalla on. Jokaisen kohdalla on jännittänyt.
Sinulle on rauhallinen aikuisen ääni. JOtenkin "järkevä", en osaa paremmin sanoa.
Kuuluuko siitä hiukan joku murre läpi? Minusta tuntuu, mutten tiedä mistä olisi kyse.
Tukkoisuus ei minua ainakaan haitannut. Liivian blogissa kirjoitinkin että omasta äänestäni suorastaan tykkään kun olen hiukka kipeä;-)
Hauskaa, että rohkenit tehdä tämän! Sinulla on kaunis, pehmeä ääni.
Violet, kiitos analyysista. Olenhan mie sieltä pohjoisesta, vaikken varsinaista murretta puhukaan. Mutta ehkä joku sointi sieltä päin on puheessa havaittavissa..
Anne, no rohkenin, vaikka hirvittikin. Kiitos.
Sinulla on seesteisen rauhallinen ääni. Ja ään iotos oli onnistunut, mukava kuulla ääni. Se antaa lisää tilaa mielikuvalle kirjoittajasta.
Oli mukavaa kuulla sinun lukevan! Symppis ja kiva ääni, pehmeä. Ja valitsit vielä kirjan, josta pidän. Katja Kallio kirjoittaa monista asioista juuri samoin kuin itse ajattelen.
Arleena ja Katriina, kiitos.
Pidin periaatteessa tuosta Katja Kallion kirjasta, mutta olisin halunnut sen vieläkin enemmän käsittelevän elokuvia. Liian lyhyt ja pieni kirja, siksi minulle hienoinen pettymys. Olen tottunut lukemaan opuksia elokuvista, kuten esim. Peter von Baghin kirjat. Mutta ne ovat usein niin paksuja, että kaikkia juttuja ei sitten tulekaan luettua.
Ihana! Minusta sinulla oli kivan kuulloinen ääni; sympaattinen, rauhallinen, kaunis! Luit mielestäni mukavassa temmossa.
Pitääpä itsekin (ehkä) kokeilla, josko osaisin (teknisesti) toteuttaa tällaista!?
Elisa, kiva kuulla, että muut kuulevat ääneni toisella tavalla kuin itse..
Ei se teknisesti vaikeaa ollut, mutta videon lataus kesti aika kauan, ehdin käydä pyykkituvallakin välillä kun materiaali latautui, ehkä noin varttitunnin..eli pitää jaksaa odottaa ja eikä saa poistua siltä sivulta sinä aikana kun video latautuu. Tekstin voi kuitenkin kirjoittaa valmiiksi.
Hyvä ääni sinulla, ja kuten muut totesivatkin, rauhallinen. Kuulostat ihan siltä kuin olin ajatellutkin.
Sulla on kyllä juuri niin rauhallinen ääni kuin olin kuvitellutkin. Tuota tukkoisuutta on nyt vaikeaa havaita kun ei ole vertailussa 'sitä oikeaa'.
Kävitkö muuten punkteerauksessa?
Merja ja Papi, jännä että ääni vastaa mielikuvaa..
Antibioottikuuri on vielä päällä, joten vielä en ole punkteerauksessa käynyt. Tuntuu, että tämäkään kuuri ei ihan auta. Kolmatta eivät varmaan anna enää peräkkäin..
Järkevän naisen ääni, ehdottomasti. Myös jotenkin seesteinen.
Murteen kuulen minäkin, vaikken osaa paikallistaa.
Tykkäsin videon loppuhuipentumasta!
Liivia, minäkin tykkään videon lopusta jossa en enää ole äänessä, jossa pensaan lehdet tuulessa liikkuvat kauniisti.
Olipa kiva löytää tälläinenkin ääninäyte. Minä aloin ajatella, että sinä voisit hyvin olla jonkun luontodokumentin kertoja. Sinulla on hieman sellainen mystinen ääni.
..."Okapi (Okapia johnstoni) on Keski-Afrikassa elävä nisäkäs. Se muistuttaa ulkonäöltään seepraa, mutta on kirahvin ainoa elossa oleva sukulainen. Okapeita arvioidaan olevan 10 000–20 000 yksilöä Iturin metsässä, jossa on myös Okapin eläintensuojelualue. Vuoteen 1901 asti vain paikalliset ihmiset tiesivät okapien olemassaolosta. Okapin pelätään kuolevan sukupuuttoon parissa vuodessa, koska se on hyvin haluttua salametsästäjien keskuudessa. Okapia on luultu olennoksi, myyttiseksi yksisarviseksi."
Lainattu wikipediasta.
Lähetä kommentti