tiistai 25. marraskuuta 2008

Lumentulo ei ole aina hyvä asia..


Otsikolla viittaan siihen, että kun lapsella putoaa puhelin taskusta lumihankeen, niin sitäpä ei enää vähän ajan kuluttua löydäkään.. Vaikka kuinka kävelisi reittiä uudelleen läpi ja haravoisi katseellaan maata. Mutta kun joka paikka on täynnä pehmeää, joissain kohdissa märkää lunta, ihmislapsen pieni puhelin hukkuu sinne kuin pieru Saharaan (vai miten se sanonta menikään).

Eilisen maanantain elimme suruaikaa siitä, että esikoisen puhelinta ei sitten löytynyt, vaikka kuinka etsittiin. Liittymä piti sulkea, mutta jos joku löytää sen puhelimen niin se on varmaan niin läpikotaisin kastunut, ettei sillä kukaan pystyisikään soittamaan. Harmitti ja masensi eilinen päivä. Meitä kaikkia. Puhelin on yllättävän tärkeä kapistus, sen huomaa kun sitä ei voi käyttää, tai siis kun sitä ei ole..

Eilen kävin lisäksi lääkärissä, neljättä kertaa tälle syksylle, samasta asiasta. Nyt vihdoin pääsin lääkärille, joka itse ehdotti lähetteen laittamista kurkku-nenä-korvapolille. Itse toivoin jo kuukausi sitten samaa asiaa, mutta puhelimessa en saanut nuorelta lääkäriltä lähetettä. Se on niin lääkäristä kiinni millaista palvelua saa terveyskeskuksessa. Nyt sain olla tekemisissä mukavan ja empaattisen lääkärin kanssa, joka oli sitä mieltä, että ei ole normaalia, että toinen korva on tukossa 9 viikkoa ja että jos huimaa ja jos korvan kuulo huononee koko ajan niin tutkimuksiahan se vaatii.. Edellinen lääkäri sanoi, että joillain ihmisillä vain yksinkertaisesti on korvat tukossa poskiontelotulehduksen jälkeen, ja että 'odotetaan muutama kuukausi'. Päätin, että en odota. En yhtään liioittele kun sanon, että toinen korvani on lähes kuuro. Olen jo alkanut katsoa ihmisten kasvoja tarkkaan eli lukemaan huulilta kun en kertakaikkiaan kuule kunnolla. Se on hirveätä, ja on aiheuttanut pieniä paniikkihäiriötunteitakin ajoittain.

Mutta nyt odotan sitä lähetettä sairaalan poliklinikalle. Pidän sitä pelastuksena, sillä siellä on asiaan perehtyneitä lääkäreitä. Ja uskon, että siellä vaivaani ei vähätellä..

Tällainen terveyskatsaus tälle aamulle. Kirjoitan varmasti asiasta sitten myöhemminkin.

Nyt tiistaiaamuna nautin vain siitä, ettei tarvitse lähteä mihinkään terveyskeskuksiin istumaan köhivien ihmisten keskelle.. Kahvikupissa höyryää kuuma kahvi..

(Kuvassa kissamme tasan vuosi sitten kun asuimme vielä asunnossa, jossa oli parveke. Nythän meillä on pikkupiha ja asumme siis maantasalla, kerrostalossa kylläkin..)

14 kommenttia:

SusuPetal kirjoitti...

Huh, onpas hurja korva. Toivottavasti saat lähetteen mahdollisimman nopeasti, sillä tuollainenhan on sietämätöntä ja vähemmästäkin iskee paniikki.

Ink Narrative kirjoitti...

Nykyisin Oysiin voi päästä nopeastikin, liittynee hoitotakuuseen. Ainakin minulle tuli selkävaivaan liittyvä lähete parissa viikossa.

Ps. Sanonta on juuri noin, mutta Saraha kirjoitetaan isolla ;)

Vicki Li kirjoitti...

Huomenia Sooloilija! Korvavaivat ovat kiusallisia. Mulla meni aikoinaan ihan tavallinen korvatulehdus sisäkorvaan ja se vaivasi toista vuotta enemmän ja vähemmän, kun sisäkorvaan kertyi nestettä. Tuli huimausvaivoja ja epäiltiin jo Menieren tautia.Vaiva meni ajan kanssa ohi. Hyvä, että pääset erikoislääkärille. Vielä maistuu kahvi ja pipari suussa. Nam.

Virpi P. kirjoitti...

Kaikkea sitä tulee! Onneksi sait lopulta asiallesi asiallista huomiota ja ehkä piankin ajan erikoislääkärille. On niin totta tuo, että on joskus vaikea saada lääkäriä ymmärtämään, mitä tarkoittaa. Silloin osaa arvoistaa ihmistä, joka kunnolla kuuntelee.

Minulla muuten putosi kerran vihkisormus kadulle, kun tyhmästi rasvasin käsiäni ulkona. Lunta satoi enkä löytänyt sormusta, vaikka kuinka haravoin. Puoli vuotta myöhemmin kävelin poliisilaitoksen ohi ja sain päähäni käydä löytötavaratoimistossa kysymässä ja sieltähän sormukseni löytyi! Joku ystävällinen ihminen oli kiikuttanut sen sinne lumen sulamisen jälkeen. Sama ei kyllä auta kännykkäjutussa, sori.

Virpi P. kirjoitti...

-siis arvostaa ;-)

arleena kirjoitti...

Lumi voi tosiaan kätkeä alleen sinne pujahtaneet, kuten esim puhelimen. Huono onni kun sitä ei löytynyt.

Toivon, että saat lääkäriltä oikeat ohjeet korvatulehdukseen.
Ikäviä kokemuksia, ne jäävät kaihertamaan mieltä. Kaikki kääntyy parhain päin, kuitenkin.

Sooloilija kirjoitti...

Kiitos hyvistä kommenteistanne, ja omistakin kokemuksistanne.

Lääkäreiltä voi siis saada apua vaivoihin ja esineitä voi löytyä lumihangen alta. Jopa sormuksia, jotka ovat niin pieniä kooltaan..

Ai niin, Saharahan kirjoitetaan isolla.. ;)

Merja K kirjoitti...

Hauska tuo kuva, minulta meni hetki ennenkuin hahmotin, mitä siinä kuvassa on. Vanhuus ei tule yksin..

Jaksamista vaivasi kanssa, kuulostaa ikävältä :(

Anioni kirjoitti...

Kauhean kuulloinen vaiva. Hyvä että pidät huoli itsestäsi etkä uskonut ihme neuvoja, suomessa kun ei tunnu saavan kunnon apua, ellei itse sitä osaa vaatia.

Jos luuri löytyy, sen saattaa saada pelastettua, jos saa kuivattua hyvin...

violet kirjoitti...

Ai että muutama kuukausi pitäisi odottaa tuollaisen vaivan kanssa?? johan on.
Onneksi nyt pääset eteen päin.

Taru kirjoitti...

Hienoa, että vihdoin ja viimein pääset erikoislekurille! Minä taas opin tänään, että topakasti pitää sanoa ja vähän jopa vaatia - muuten ei saa mitään!

Toivottavasti puhelin löytyy! Ne taitavat olla tärkeitä vempaimia lapsille! Voin vain kuvitella miten katoaminen harmittaa pientä...

Sooloilija kirjoitti...

Kiitti Merja, Anioni, Violet ja Elisa kannustavista kommenteista..

Kyllähän se 12-vuotiaalle se puhelin on henki ja elämä, kun kavereihin pitää olla yhteyksissä ja vanhempiin. Hän kun harrastaa sitä uintia ja on 5 kertaa viikossa harkoissa niin olisi kiva aina kuulla missä tyttö liikkuu. No.. jospa hän tästä taas jotain oppikin; taskut kannattaisi pitää kiinni tai pitää puhelinta turvallisemmassa paikassa..

Hallatar kirjoitti...

Voi hitsi niiden lekurien kanssa!!!

Täälläkin on mentävä päivystykseen
jos haluaa edes pika-apua.
Aikoja ei saa millään.
Lääkärin saa puhelimeen jos oikein ruikutta
ja sitten puhelimessa on vihainen lekuri...


Pahoillani lapsesi puhelimen johdosta... =(




Ja PS,
mie voisin lähettää siulle ihanat
Mamani kutomat villasukat,
jos tietäisin osoitteen. =)
Laita meiliä?

hallatar.haaveilija@gmail.com

Sooloilija kirjoitti...

Hallatar, oi ihana mikä ele! Laitan meiliä tässä päivän aikana..

Mulla oli viime vuonna yhdet villasukat, mutta ne katosi muutossa..