sunnuntai 1. helmikuuta 2009

Helmikuun ensimmäinen päivä!


Helmikuu alkoi upeissa merkeissä, parin asteen pakkanen ja auringonpaiste. Ihmisiä oli ulkoilemassa kuin pipoa.. Oli hiihtäjiä, koiria, iloisia lapsia..


Onneksi rattikelkallekin on vielä käyttöä meidän perheessä, lähdimme läheiselle Heinäpään alueelle laskemaan mäkeä kuopuksen kanssa. (Esikoinen notkuu yhä katsojana uimahallilla, siellä kun on ne lyhyenradan SM-kisat ja halli täynnä maamme eturivin uimareita.)

Piti vielä laittaa tämä kissakuva. Aina ja kaikkialla kissamme seuraa nuorimmaistamme. Se usein jopa juosta kipittää perässä ja kuten tässä kuvassa, hyppää kirjoituspöydälle heti kun kuopus rupeaa tekemään kirjallisia hommia..

Olen oikein onnellinen, että olemme saaneet ihmisrakkaan kissan, joka viihtyy myös vieraiden ihmisten lähellä. Mutta eniten se on tietenkin kiintynyt perheeseensä. Olen taas miettinyt toisen, pikkukissan, hankkimista. Mutta pelottaa moni asia; miten kissojen luonteet osuisivat yhteen, kokisiko nykyinen kissa liikaa mustasukkaisuuden tunteita, millainen luonne uudella kissalla olisi, entä jos se olisikin hirveän villi kissanpentu ja meillä kaikilla menisi hermot kun se sekoittaisi paikat ja purisi johdot ja korituolit.. Nyt kun ei tarvitse stressata paljon mistään. Kunhan muistaa ruokkia ja putsata hiekkalaatikon. Mietintämyssyn alla on siis vieläkin toisen kissan hankinta.

12 kommenttia:

Virpi P. kirjoitti...

Suloinen kuva lapsesta ja kissasta! Kotoista yhteiseloa ja lämmintä tunnelmaa. Samoin tuo rattikelkkakuva sykähdyttää ja tuo mieleen ajat, jolloin meilläkin rattikelkka ja mäenlasku oli kova sana.

Ink Narrative kirjoitti...

Komea katti! Yleensä kissat kai viihtyvät paremmin, jos niillä seuraa lajitoverista. Mutta ihan varmaa se ei tietenkään koskaan ole.

Sari kirjoitti...

Kaunis helmikuinen päivä. Ja tuo kuva tyttärestäsi ja kissastaan tuo mieleen mukavia muistoja. Minunkin Bertta-kissani tapasi olla kaikessa mukana ja osasi jopa lohduttaa teini-ikäistä nuorta tyttöä... Tänään on ollut vähän surua, kun Misu-kissaherramme nukkui pois. Nenäliinoja on suurkulutettu ja pikkuneiti kantaa kehystettyä kissan kuvaa mukanaan kaikkialle. Piirsi jopa äidilleen kissan kuvan ja oli silmätkin osannut värittää kauniisti vihreällä, ihan niinkuin kissaherralla itsellään. Ihan sydäntä puristaa tuo pienen ihmisen suru...

Sooloilija kirjoitti...

Sarille tässä empatiahaleja poisnukkuneen kissan vuoksi. Tiedän miltä tuntuu kun lemmikki kuolee ja kun siitä on luovuttava.

Sooloilija kirjoitti...

Katriina, kotoinen on juuri oikea sana kuvaamaan kotieloa kissan kanssa.

Kari, näin helpon kissan kanssa voisi pentu onnistuakin. Toisaalta se on kyllä hyvin herkkä kissa, joten kyllä se vaikutuksen tekisi jos toinen kissa tulisi taloon.

tuike kirjoitti...

Kissat on ihania ja varsinkin ihmisystävälliset. Meillä on kaksi kissaa, toinen juro,toinen ystävällinen. On meillä koiriakin, neljä kappaletta.

Elegia kirjoitti...

Ihanan pirteitä pakkaskuvia ja kisu on vallattoman suloinen. Ja sinun tyttärelläsi on muuten kaunis käsiala :)

Jael kirjoitti...

Kaunis kissa teillä! Poikani (ja minun)Otto kissa on myös aina ollut kovin seurallinen ja seurankipeä kissa. Tuosta toisen kissan ottamisesta;poikani otti Oton kaveriksi kesällä toisen kissan, Niilon.Otto on jo niin vanha, 15v,ja Niilo on vuoden ikäinen leikättu kollikissa. Kovasti mietitytti miten ainoana kissana ollut Otto hyväksyisi uuden kissan.Ensimmäisinä päivinä ne piti pitää erillään, koska muuten olisi syntynyt tappelu.Vähitellen ne rupesivat tutustumaan toisiinsa,ja nykyään ne ovat parhaimmat kaverukset.Kannattaa ehkä ottaa leikattu nuori kissa, kuten poikani teki.

Sooloilija kirjoitti...

Tuike, onpas teillä paljon eläimiä! Varmasti tuovat lämpöä ja seurallisuutta elämään!

Elegia, tytär muuten kirjoittaa tuossa hevostarinaa. Hän on niin hurahtanut kaikkeen heppamaailmaan. Kissojen lisäksi.

Yaelian, kiitti vinkistä. Meidän kissamme on nyt 7½-vuotias leikattu tyttö, ehkä se toinenkin olisi sitten tyttö. Kannattaisiko odottaa, että sen saisi leikattua ja sitten vasta hankkia kotiin. Onko se suunnileen puoli vuotta se leikkausikä? Onko tytöillä ja pojilla eri sterilointikä? Nyt en muista.

arleena kirjoitti...

Minulla oli oma kissa kuopuksesi ikäisenä, sekin istui olkapällä kun tein läksyjä. Tuli vastaan kun saavuin koulusta. Ihania muistoja jäi. Niin varmaan tyttärellesikin.

Sooloilija kirjoitti...

Arleena, ihania muistoja on sinullakin. Niitä ei unohda koskaan.

Jael kirjoitti...

En muista noita leikkausaikoja, muistaakseni Otto leikattiin aika nuorena, tyttökissoista en tiedä;netistä varmaan löytyy tietoa siitä.