tiistai 10. maaliskuuta 2009

Eilisen muistelua, siis ihan vaan eilispäivän..

(Ainolan puistossa on kovin harmaata ja valkoista tällä hetkellä..)

Eilen opin mm. sen, että ihmisen ja kissan yhdessäeloa on kartoitettu historiassa taaksepäin noin 9,5 tuhannen vuoden taakse, Egyptiin. Sieltä on löydetty hautoja, jossa ihmisen kanssa samaan hautaan on haudattu kissa. Opin myös sen, että kissaa ei ole koskaan pystytty täysin kesyttämään. Tai senhän taisin jo tietääkin. Opin monia asioita. Tietoa tv-dokumentista tuli niin paljon, että suunnittelen jo uusinnankin katsomista.


Eilen seurasin myös Voimala-keskusteluohjelman Hullu rakkaus-teemakeskustelua. Psykologi, elokuvaohjaaja, sosiologi ja lauluntekijä-romantikko (mies) puhuivat rakkaudesta. Keskustelu harhaili yleisesti rakkauden, rakastamisen, mustasukkaisuuden ja sitoutumiskammoisen rakkauden maisemissa. Ihan mielenkiintosta, vaikka vieraat kokivat aiheen niin kiihkeästi, etteivät meinanneet antaa toisilleen suunvuoroa. Uusinta tästä ohjelmasta keskiviikkona 11.3. Ja tässä suora linkki ohjelmaan.


En meinannut uskoa todeksi kun ohjelmassa esiintynyt sosiologi oli tehnyt tutkimuksen ja päätynyt siihen, että MIES kaipaa enemmän romantiikkaa kuin NAINEN. Mies tämän tutkimuksen mukaan siis haaveilee enemmän rakkauksista ja romantiikasta. Siinä keskustelussa joku tokaisikin, että entäs nainen sitten? No, nainen kaipaa eniten jatkuvuutta ja turvaa. Pitää kai katsoa uusintana tämäkin ohjelma (tai tarkistaa tämä asia tuosta Yle Areenan linkistä).

Eilen tein pari hyvää ja yhden huonon löydön kirpputorilta. Kuopus sai hienot ja muodikkaat farkut sekä trendikkään mekon (yhteensä 8 euroa), mutta sitten tulin oikein vihaiseksi, ja oli ihan omaa syytäni, että menin ostamaan minikokoisen hiustenkuivaimen, eurolla. Ajattelin, että esikoiselle kun hänellä on aina hiukset märkinä uintiharrastuksen takia. Olisihan minun pitänyt sitä siellä kirppiksellä kokeilla eli työntää töpseli seinään. Kotona vasta sen tein, ja eihän se toiminut. Ei inahtanutkaan. Ajattelin, että vien myyjän pöytään pienen lapun, johon liimaan sen hänen kirjoittamansa hintalapun. Laitan pienen kirjeen myyjälle siitä, ettei kannattaisi tuoda rikkinäistä tavaraa myyntiin! Siitä jää tosi paha maku suuhun, vaikka asiakkaana menetinkin vain euron. Mietin pitäisikö minun vain unohtaa koko asia ja ajatella, että yhtä paljon rikkinäisen tuotteen ostaminen oli oma vikani. Mutta kun joskus tuntuu, että voisi viedä jonkun asian pitemmällekin. Vaikuttaa pienimuotoisesti johonkin..

Kirpputoritoiminta on nimittäin mennyt aika leväperäiseksi (siis lähinnä nämä itsepalvelukirpputorit): hinnat ovat nousseet, monet vievät likaisia vaatteita myyntiin, pahalle (lähinnä homeelle) haisevia vaatteita raahataan myyntiin jostain kellareista.. Ja sitten on vielä niitä, jotka väittävät, että 'tuote on käyttämätön'. Usein tätä ilmiötä tapaa kosmetiikan kohdalla. Kerrankin tutkailin yhtä ripsiväriä, joka ihan rapisi kuivuuttaan. Silti hintalapussa luki, että 'käyttämätön'. Jotkut jopa kehtaavat laittaa tekstin 'uusi'. Kyllä on monesti kiukuttanut!!!

Kirpputoritoiminnassa vallitsee ihan omat lait. Toimintaa ja myytävää kun ei periaatteessa valvo kukaan.. Kaikenlisäksi purnaisin vielä, että pöytien viikkohinnat ovat nyt pilvissä. 29 euroa/viikko on kiskurihinta, varsinkin sellaiselle, joka myy halpaa tavaraa, esim. t-paitoja eurolla tai pikkuesineitä 0,50-1 eurolla. Siinä saa myydä 30 esinettä tai vaatetta ennenkuin saa edes yhtään voittoa!!

Käyn minä silti aina silloin tällöin näillä kirpputoreilla. Hyvääkin tavaraa ja vaatetta kun on myynnissä. Useimmat myyjät ovat tarkkoja tuotteistaan. Hinnoittelevat kohtuudella ja myyvät vain hyvää tavaraa. Kiitos heille, että löydän mm. lapsilleni tosi hyviä ja muodikkaita vaatteita heidän pöydistään aina silloin tällöin.. Mutta sitten en osta jos saan kaupoista samalla hinnalla. Silloin kirppistuote on hinnoiteltu liian korkeaksi. Esim. mielestäni mikään t-paita ei saa maksaa 3-5 euroa enempää. Ei edes Benettonin t-paita, sillä joku on pessyt sitä kymmeniä kertoja ennenkuin on tuonut sen myyntiin..

8 kommenttia:

Hannelen paratiisi kirjoitti...

Ainolan puistossa olen käynyt. Jos euro menee hyväntekeväisyyteen, voi unohtaa. Muuten pitäisi valittaa, ei rikkinäisiä tavaroita saa myydä. En usko et rakkaudessa niin suurta eroa miesten ja naisten välillä. Luen nyt Madame Bovary, 1857.

Hane kirjoitti...

Ihan asiaa puhut tuosta kirpparitouhusta ! Itsekin mietin aina, että mikä saa ihmisen arvioimaan omaa roinaansa noin yläkanttiin, eri asia olisi joku antiikki. Mutta sitä tavaraa myydään ihan muualla. Itselläkin on ollut pöytä aina silloin tällöin, mutta hinnat niin alhaiset, ettei ole tarvinnut mitään tuoda takaisin kotiin. Se on nimittäin periaatteeni, että mikä on kirpparille viety, sitä en kuskaa enää kotiin takaisin. Eikä tulis mieleenkään viedä rikkinäistä tavaraa myyntiin !

violet kirjoitti...

Eräässä Egypti-näyttelyssä muhun teki suuren vaikutuksen muumioitu kissa. Se oli kuin joku keppi, jonka päässä oli pallo...

Yaelian kirjoitti...

Voi kun näkisi tuon kissadokkarin! Tuosta ,että kissoja oli haudattu ihmisten kanssa, olinkin lukenut. Kissat ovat niin ihania, ottaisin tämän Bambi koiran lisäksi vielä kissankin, jos vaan voisin..'

Kyllä raivostuttaa, jos on ostanut tuotteen,joka ei toimi,vaikka euron maksoikin.Pitäisi tuollaiset jutut myyjän tarkistaa etukäteen ja ei myydä tuollaista,jos tietää sen olevan rikki. Kirppareilta kyllä löytyy aina kaikenlaista kivaa.

Sooloilija kirjoitti...

Se kissadokkari oli amerikkalainen ja National Geographicin tuotantoa.

pikkujutut kirjoitti...

Taalla on myynnissa kaytettyja vaatteita tietyissa liikkeissa. Hinnat ovat kuin uusissa. Muistutan aina itseani, maksaisinko minkakin hinnan, ennen kuin edes harkitsen ostamista. Mutta myyjat.Kaikki on uutta ja niin kunnollista, kuuluu heidan suusta. Argh!

arleena kirjoitti...

Pitäisi mennä kirpparille, itsemyyntipiste viikonloppuina, myymään kaikea mitä taas on kertynyt, Kauan olen jo puuhannut lähtöä, mutta viikonloppuina on ollut sellainen vierastulva, että eipä ole jäänyt aikaa.

Katson itse kyllä, että se mitä myyn on ehjää ja puhdasta. Toivottavasti muutkin.

Sari kirjoitti...

Kissaihmisenä tuo dokumentti olisi tosi kiva nähdä. Kissan kokonaan kesyttäminen... Juu-u, ihan mahdotonta. Oma kissamme oli viimeiseen asti oma persoonallinen tapauksensa ja ehkä juuri siitäkin syystä kissat kiehtovat minua.

Ja kirpparit = mulle kuin pakkomielle ja sen takia muakin monasti kummastuttaa, millaista roinaa ja mihin hintaan kirppareille (niin siellä kuin täällä) kehdataan tuoda. Huoh, mutta kummasti vaan jalat aina vievät kirppareille ja vaikkei sieltä aina onnistu löytöjä tekemäänkään, niin on niissä joku oma lumonsa. Ja erityisesti kesäiset ulkokirpparit on aivan ihania siellä Suomessa ja tänäkin kesänä tulen niissä taas ramppaamaan, varmasti lähes joka viikonloppu!