keskiviikko 13. toukokuuta 2009

Tiedättehän tunteen..


(Audrey Hepburn elokuvan kuvauspaikalla 50-luvun lopulla..)

Kävin tänään työpaikkahaastattelussa. Tiedättehän tunteen kun heti aamusta herää ja muistaa, että juuri tänään pitää laittaa hiuksia, meikata, miettiä puseroa (ettei siinä ole ruokatahroja) ja toivoa, että yön aikana ihokin olisi pysynyt kunnossa. Onneksi haastattelu oli iltapäivällä. Juuri tällä hetkellä en ole aamuihmisiä ollenkaan, mutta jos pääsen töihin, on pakko taas muuntautua aamuihmiseksi. Jos taas en pääse, jatkan yölle kukkumistani ja mm. blogien ääressä istumista..

Olen yleensä aika puhelias ja sujuvasanainen, naurankin aika helposti, jos seura on oikeaa. Haastattelussa olin aika vakava, kurkku oli välillä käheänä ja yhtäkkiä huomasin, että hiki puski päälle. Minua siis jännitti.

No, tämä oli oikein hyvää harjoittelua tulevaisuutta varten. Jos ja kun elämä jatkuu pätkätyöläisenä, niin tämä sama kuvio toistuu aina aika ajoin. Nyt olisi kyllä tiedossa yli vuoden pesti, jos se nyt lohkeaisi kohdalleni..

15 kommenttia:

Elisa kirjoitti...

Been there, done that. Minä olen aina ollut kova jännittämään. Haastattelut, esiitymistilanteet, yms, kurkku on käheä, naama punainen, kädet hikoaa, juttu ei luista niin sujuvasti kuin yleensä.

Toivotaan, että natsaa - jos siis olit itse kiinnostunut ko. paikasta! Pidän peukkuja.

Paivi kirjoitti...

Työhaastattelut ovat aina jännittäviä tapahtumia, varsinkin silloin jos oikein kovasti haluaisi paikkaa. Itsellä ainakin tulee jännittyneenä höpistyä joskus tyhmiä ja sitten jälkeen päin sitä miettii, että miksihän tuli niinkin sanottua... Tuttua siis, koska olen tämän kevään aikana käynyt kahdessa haastattelussa.

Pidetään peukkuja! Siis varsinkin jos olit itse kiinnostunut saamaan kyseisen työn :)

pikkujutut kirjoitti...

Mietin juuri, etten varmaan sanaa suustani saisi jos tyohaastatteluun joutuisin tai sitten en edes osaisi jannittaa. Viimeisin tyohaastattelu on vuodelta 1992 :).

Pidan myos peukkuja, jos paikka on sellainen minne haluat.

Sooloilija kirjoitti...

Elisa, Päivi ja Pikkujutut: Jaa, mietin juuri sieltä haastattelusta poistullessani, että olisiko se mun paikka.. Pitää miettiä.. En ole ihan varma.. Mutta pidetään silti peukkuja.

juanita kirjoitti...

kuulostaa tutulta! työpaikkahaastattelut ovat kyllä jänniä tilanteita, etenkin jos edelliskerrasta on aikaa. itsellänikin henkilökemia vaikuttaa todella paljon siihen, miten rentona pystyn olemaan. mutta hyvää kokemusta haastatteluista joka tapauksessa saa, toivottavasti saat pestin! :)

katriina kirjoitti...

Terve itsensä arvostaminen ja omien avujensa esille tuominen haastattelussa arvioivien silmien edessä on kovaa työtä eikä ihme, jos hikeä pukkaa. Pidän myös peukkuja!

Yaelian kirjoitti...

Monta tyohaastattelua olen minakin kaynyt lapi, ja kuten Juanita sanoi, mulla se miten siella olen riippuu paljon henkilokemiasta.Kerran pilasin yhden tosi hyvan tyotilaisuuden kun haastattelija oli niin epamiellyttava...
Paljon peukkuja pidan minakin!

Merja K kirjoitti...

Täällä myös pidetään peukkuja!

Sari kirjoitti...

Toivottavasti tärppää, etenkin, jos paikka olisi mieleinen. Peukkuja pidän siis täälläkin pystyssä!

Itse kävin myös viime kesänä työhaastattelussa, mikä lie päähänpistos oli (lue: minä haluan takas Suomeen ja takas töihin!), kun hain erästä sisustusalaan liittyvää työpaikkaa Helsingin seudulta kesällä Suomessa lomaillessani ja niin vain olin pian haastattelussa ja ihmeen hyvin se meni, vaikken ole vuosiin työhaastatteluissa käynytkään.

Olisin itse asiassa saanut tuon paikan, vaan sitten kuitenkin kieltäydyin ja tänne taas rantauduin. Välillä kyllä itse asiassa harmittaa, että jätin tilaisuuden käyttämättä, mutta olisi mennyt käytännön tasolla vähän turhan hankalaksi, kun mies joka tapauksessa oli palaamassa tänne Yhdysvaltoihin. Mutta ehkä vielä jonain päivänä sen teen ja sinne jään. Niinhän monet tekevät, että mies asuu täällä Yhdysvalloissa ja muu perhe siellä Suomessa.

Krisu kirjoitti...

Minä nostan varpatkin pystyyn! Ja jos ei nyt tärppää, niin se paikka ei ollut tarkoitettu sinulle. Uusi, se napakymppi juuri sinulle odottaa silloin kulman takana :)

Hannelen paratiisi kirjoitti...

pidetään peukkuja

Sooloilija kirjoitti...

Juanita, henkilökemia vaikuttaa tosi paljon haastattelutilanteessa, melkein enemmän kuin entiset työt ja todistukset.

Katriina, se hien nouseminen pintaan on epämiellyttävä tunne, en tiedä näkyykö se päälle päin..

Yaelian, minäkin olen kokenut samaa. Kerran oli niin hyökkäävä haastattelija (kurssia varten), että tulin itsekin hyökkääväksi, koko ajan piti puolustella itseään. En päässyt. Onneksi.

MerjaK. Kiitos peukkuje pitämisestä.

Sari, oli varmaan kiva tunne, että olisit saanut paikan, mutta sait nyt itse valita menetkö sinne vai et. Sellainen kyllä nostaa itsetuntoa! Ja kenties joku päivä teetkin noin, että otat työn, vaikka miehesi työ jatkuisi vielä siellä rapakon takana.. Tietenkin lapsi määrää paljon elämän tahtia.

Krisu, uskon juuri tuohon, ettei se ole sitten minulle tarkoitettu se homma jos ei tärppää..

Sooloilija kirjoitti...

Hannele, kiitos, pidetään..

Leena Lumi kirjoitti...

Työpaikkahaastattelu on haaste työnhakijalle, mutta se on sitä myös työhönottajelle ettei tulisi pestattua väärää henkilöä väärään pestiin. Tein tuota työtä kymmenen vuotta ison firman ainoana työhönottajana monialayrityksessä, joten kokemusta on.

Sooloilija, ehkä sait 'kultaiset ohjeet' ystävältä ennen kuin lähdit...Paikka on sun, jos haluat.

Sooloilija, pidän peukkuja sille asialle, jota TODELLA HALUAT.

-Anne- kirjoitti...

Täällä pidetään peukkuja puolestasi.