Oletteko kuulleet amerikkalaisesta kirjastokissa Deweystä? Törmäsin ilmiöön ensimmäistä kertaa eilen netissä seikkaillessani. Ja olen vähän myöhässä, sillä Dewey eli vuosina 1987-2006. Sen tarina on alussa surullinen tarina hylätystä kissanpennusta, joka oli laitettu kirjojenpalautuslaatikkoon kylmänä tammikuisena yönä vuonna 1988, jolloin se oli pieni pentu. Kirjastoväki oli löytänyt kissanpennun seuraavana aamuna. Niinpä siitä tuli paikallisen kirjaston adoptoima kissa nimeltään DEWEY READMORE BOOKS. Se sai elää pitkän ja hyvän elämän, joten sen tarinasta tuli erittäin onnellinen.
Deweyn virallisena omistajana oli koko sen 19-vuotisen elämän ajan kirjastovirkalija Vicki Myron, joka kirjoitti ystävästään myös kirjan. (Kirja löytyy myös suomennettuna, Otavan kustantamana, nimeltään Kirjastokissa). Mietin miten en ole ennen törmännyt tähän Deweyn tarinaan..
Dewey-herra palveli koko elämänsä leppoisasti pienen Iowalaisen pikkukaupungin kirjastossa. Tai ei 'palvellut', vaan oli siellä ihmisten ilona. Se oli kuulemma ovella vastassa tuttuja kirjastoasiakkaita ja makoili ja nukkui kirjojen seassa hyllyillä, kirjastokärryissä jne..Olisiko Suomessa mahdollista? No ei varmasti täällä kieltojen ja pykälien maassa. Ymmärrän tietenkin allergiset. Onhan Amerikoissakin joku saattanut nikotella, mutta yleisesti ottaen Deweysta ja sen kirjastourasta on puhuttu vain hyvää. Pitääpä laittaa kirja varaukseen kirjastoon.
Ja tässä Deweysta tietoa: Dewey Readmore Books, ja tässä se kirjasto, jossa Dewey asusteli.
8 kommenttia:
Mullekin ihan tuntematon kissa tuo Dewey, mutta olipa komea kisu! Vähän muistuttaa meidän Ottoa,jonka näenkin ensi viikolla taas. Olisikin kiva mennä kirjastoon,jos siellä olisi joku tuollainen vastassa.....
Vanhaikodeissa aletaan pitää koiria, koska vanhukset voivat siitä paljon paremmin, virkeitä ja iloisia.
Kalevassa oli juttua tuosta kirjastokissasta, mainio tapaus:D Onneksi kisuli sai elää pitkän ja onnellisen plus varmasti tapahtumarikkaan elämän:)
Iiihana kissa! Tuo kirja on ollut lukulistalla jo pitkään! Täytynee hankkia pian hyppysiinsä.
Kiitos ihanasta blogista!
Ihastuttava tarina ja onnellinen loppu :)
Unohdin muuten katsoa Teho-osaston. Lämmin sää houkutteli rikkaruohojen kimppuun ja kun avasin telkkarin, lopputekstit olivat jo menossa. Harmi ja surku
;O) Ihana juttu..
Tosi suloinen juttu! :) Nämä tällaiset ovat niin hellyttäviä, mutta eipä taitaisi Suomessa onnistua... Suomi on kieltämättä aikamoinen kieltojen luvattu maa. Itsekin olen allerginen kissoille, mutta silti ajatus tuollaisesta lämmittää sydäntä, enkä varmasti panisi pahakseni, jos vaikka meidän kirjastossa vastaavia mirrejä tai hauvoja vastaan tulisi!
Yael, tosi komea kissa oli tämä Dewey! Kirjan sain jo kirjastosta tänään perjantaina.
Hannele, joissain vanhainkodeissa täällä Suomessa on jo kissoja, koiria varmaan myös alkaa tulla.
PupuL., Kalevasta ei aina ihan kaikkia juttuja tule luettua eli en ole nähnyt juttua. Mutta nyt on Dewey tuttu kaveri jo.
Aurea Dama, kiitos vierailusta blogissani, tervetuloa taas!!
MerjaK., voi, näkyisiköhän netti-tv:ssä Tehiksen viimeinen jakso, mutta kuka jaksaa istua 2 tuntia läppärillä katsomassa.. No riippuu tietenkin missä kone on ja missä asennossa itse on..
Mikaela ja Päivi, aivan ihana tarina tämä. Ihastuin tosissaan tarinaan.
Lähetä kommentti