Selman kuulumiset jatkuvat tänään:
tämän päivän ulkoilu valjaissa nurmikolla oli kohtalokas: ampiainen pääsi pistämään Selman oikeaa etutassua (kuvassa Selma tyttären sylissä tarkkailussa), tassu paisui, soitin eläinlääkäriin ja sieltä käskettiin antaa yksi kyytabletti. Pyöräilin apteekkiin niitä ostamaan ja sitten ruvettiin tabletinantoprojektiin. Yllättävän hyvin se meni. Nyt tarkkaillaan tilannetta.
Nyt muistan pitää aina kyypakkausta lääkekaapissa. Ampiaiset ovat tänä kesänä ärhäköitä, lasten isoisääkin oli pistänyt jalkapohjaan hänen kävellessään nurmikolla.
16 kommenttia:
Sooloilija, tämän takia luovuimme apilamatostamme...vaikka rakastankin valkoapilan tuoksua.
Jos joudut antamaan lääkettä, tässä erään australialaisen koirankasvattajan vinkki, miten lääke menee alas ilman pakottamista: jauha tabletti morttelissa ja pyöräytä se sen jälkeen voipalaseen. Krantuinkaan eläin ei kuulemma voi tätä vastustaa. Toimii ainakin meillä.
voi pikkuista selmaa! onpa ne ampiaiset tosiaan ärhäköitä, mutta tabletit auttaa varmasti nopeasti. kerran jouduimme antamaan omalle kissalle ja muistaakseni se oli aika tokkurainen jonkin aikaa niistä tableteista.
Voi ei! Toivottavasti Selma voi jo paremmin. Itsekin olen tänä kesänä huomannut, että ampiaiset on tosi ärhäköitä ja eilen mm. mustikkametsässä sai olla niitä koko ajan pois häätämässä. Ilkeitä nuo ampparit :-(
Maanantaita toivotellen,
Sari
Voi Selma rassua, toivottavasti voi jo paljon paremmin! Varmaankin sattui kun on noin pieni kisu ja iso paha ampiainen...
Voi pikku Selma parka. Minua on pistänyt ampiainen kerran elämässäni, joskus lapsena, ja muistan sen vieläkin. Tuttuni isää pisti ampiainen päähän ja isä olikin allerginen ja kuoli! Sen jälkeen olen ollut varovainen ampiaisten suhteen.
Leena, tosi hyvä vinkki. Toinen mistä meidän kissat pitävät on vaniljavanukas eli siihen voisi jauhettua tablettia laittaa. Nyt saimme kahdessa osassa laitettua suoraan suuhun. Ja se nielaisi.
Juanita, Selma on ollut hieman vaisumpi, mutta tabletti varmasti auttoi.
Sari, hui, mustikkametsät on aika nihkeitä kun ampiaisten lisäksi saattaa olla vielä paarmoja ja sääskiäkin, jopa hirvikärpäsiä. Riippuu millaisessa metsässä on..
Yaelian, kyllä varmasti Selmalle kävi kipeää, se oli hypähtänyt ilmaan kun pisto tuli.
Annie, tuo kuullostaa ihan hirveältä, että joku voi todellakin kuolla ampiaisen pistoon. Kyllä niitä varoa pitää, myös eläinten.
Mutta nyt Selma juuri parhaillaan syö ja juoksentelee eli on aika virkeä, vaikka vähän vielä aristeleekin tassuaan.
Voi repsukkaa! Toivottavasti tabletti tehoaa ja auttaa pian. Voi poloista.
Ja luinkin tässä kommentteja ja ilmeisesti Selma voi jo paremmin. Hyvä juttu!
Elegia, toivotaan, että Selma selvisi nyt säikähdyksellä ja tassun turvotuksella..
Toivotaan, että Selma on parantunut jo. Minulla pisti paarmat kummastakin kädesta ja ne turpos valtavan paljon ja oli tosi kipee. Pari päivää ne oli turvoksissa, mutta nyt jo hyvin laskenut itikat ovat tänä vuonna tosi ärhäköitä mikähän niihin on mennyt?? Ei mua ennen ole pistänyt paarmat vaikka mökillä Kuusamossa ollaan paljon ja siellä on tosi paljon paarmoja. Terveisin: Nukkekoti Jie
Ps: Ihana kissa Selam tosi kaunis :)
Mullakin on kyy pakkaus aina lääkekaapissa, kun on koira.
ampiainen pistää, kun joutuu ahdinkoon, se on puolustautumista. ei ne ole sen ärhäkämpiä tänä vuonna kuin muinakaan vuosina. jos isoisäsi on astunut ampiaisen päälle, se luonnollisesti pistää. samoin kuin kissaasikin. kissapentusi on söpöinen =)
t. amppari
Taina, paarman pistot ovatkin hurjia. Hyvä tosiaan pitää kyypakkausta kaapissa..
Amppari, niinhän se kai on, mutta kun ampiaisen pisto osuu omalle kohdalle, tuntuu, että nyt ne ovat tosi ärhäköitä..
Omia mehiläisiä pidettäessä tuota kaapissa, mutta lääkärin reseptin tartten siihen. Muuten, ampiaisen puremaan auttaa myös vanha konsti hiota piharatamolla. Se vihreä lehden mehu poisti turvotuksen ja kivun.
Voi hyvänen aika!! Miten voikin pikkuiselle sattua noin!!! Meillä on aina kyypakkaus mukana kun metsällä ollaan mutta mistä näihin muistaa aina varautua? Onneksi Selma voi paremmin ;O)
Hannele, nyt muistinkin tuon piharatamo-jutun. Kuulin siitä mummoltani lapsuudessani ja nuoruudessani.
Mikaela, eikös olekin huono tuuri, kun se käy kuitenkin aika harvoin ulkoilemassa.. Mutta nyt voi ihan hyvin.
Voi toista! Oliko mennyt leikkimään ampparilla, niinkuin pienet kisut saattavat tehdä ennenkuin oppivat kantapään kautta?
Anne, saattoi se vähän leikitelläkin ampiaisella eli ihmetellä ja koskea tassulla. Kaikki tapahtui niin äkkiä..
Lähetä kommentti