Enrico Caruson ooppera-aariat soivat taustalla kun Woody Allenin käsikirjoittama ja ohjaama Match Point etenee alun kepeistä brittiläisen yläluokan tunnelmista kohti synkkää intohimodraamaa.Scarlett Johanssonin amerikkalainen näyttelijäksi aikova pyrkyri Nola on soluttautunut kihlautumisen kautta yläluokkaiseen rikkaaseen perheeseen. Myös Jonathan Rhys Meyersin tennisuran lopettanut irlantilaismies Chris pääsee piireihin. Näille pyrkyreille maistuu raha ja sen tuoma elämäntyyli. Aidoista tunteista ei ole kyse.
Mutta entä kun tahoillaan suhteissa olevat Nola ja Chris rakastuvatkin toisiinsa. Syntyy vahvaa intohimodraamaa, syntyy suhde, jota ei pidättele mikään. Silloin lähdetään valehtelun ja pettämisen polulle, jolta ei konkreettisestikaan ole paluuta.
Woody Allen käsittelee hienosti ihmisen moraalia ja oikeuskäsitettä. Se kysyy: Kuinka pitkälle olisit valmis menemään pelastaaksesi oman nahkasi.. Elokuvan alaotsikko toteaakin, että There are no little secrets.
Voiko rakkauden vuoksi tehdä jopa murhan?! Match Pointissa myös pohdiskellaan hyvän onnen eli hyvän tuurin merkitystä elämässämme. Näitä samoja teemoja on pohdiskellut myös kirjallisuuden puolella Dostojevski, jota Woody Allen on usein sanonut ihailevansa. Arvostan Woody Allenin elokuvanäkemystä ja koko tuotantoa, vaikka sen sanotaankin olevan epätasaista. Hän on vielä yli 70-vuotiaanakin tuottelias ja ideoita täynnä. Match Point kuvattiin kokonaan Lontoossa. Lontoo näyttäytyy ruuhkaisena taidegallerioitten kaupunkina. Odotan mielenkiinnolla mikä on Allenin seuraava projekti, ja missä se on kuvattu. Edellinen elokuva kuvattiin Barcelonassa (Vicky Cristina Barcelona).
Kun näin Match Pointin ensimmäisen kerran vuonna 2006 elokuvateatterissa, olin ihan myyty, täysin lumoutunut. Olenkin aina pitänyt trilleriin vivahtavista intohimodraamoista. Juuri sellaisista, joissa alussa on kepeä ja 'normaali' tunnelma, mutta jotka muuttuvat elokuvan edetessä mustaksi, painostavaksi ja monimutkaiseksi vyyhdiksi. Hitchcock (johon myöhemmin palaan) teki paljon sen tapaisia elokuvia. Niissäkin oli aina pääosassa kaunis nainen, ja häneen rakastuva mies..Ylläolevaan kuvaan liittyy tässä linkitetty kohtaus elokuvasta.
Scarlett Johansson ja Jonathan Rhys Meyers ovat hyvä ja kiihkeä pari, heidän kemiansa toimii.
10 kommenttia:
Sait vaihdettua tuo kuvan ja tekstin! Näyttää hyvältä.
Nola ja Chris ovat ilmiselvästi toisilleen luotuja, mutta kahden levottoman pyrkyrin suhteesta ei voisi tulla koskaan mitään pysyvää.
Musiikki on minun korvilleni mannaa, mutta ei mielestäni sovi lainkaan tähän nuorista ihmisistä kertovaan leffaan. Se viittaa enemmän Allenin omaan nuoruuteen.
Katriina, sain vaihdettua, en vain heti hoksannut että miten saan alkuperäisen nimen pois..Aina löytyy ihania opastajia..
No tuosta Match Pointin musiikista ollaan montaa mieltä. On sanottu, että se jopa häiritsee, koska se monen mielestä ei kuulu yhtään elokuvan luonteeseen. En osaa sanoa omalta kohdalta, ei ihan ärsytäkään, toisaalta se erottuu hieman joukosta; ei onneksi ole laitettu siirappista musiikkia. Mutta ehkä joku muukin musiikki olisi sopinut.
Match Point oli upea! Ja samalla kauhea. Myös Cassandra's Dream oli hieno. Mutta kehuttua Vicky Christinaa en ole katsonut, koska olen alkanut inhota Scarlett Johanssonia. Minusta hän näyttelee nykyään vain itseään. Myös Woody Allenin henkilöhistoria etoo (adoptiotyttären naiminen), mutta sen voi onneksi unohtaa elokuvissa. Kaikki suuret taiteilijat ovat aina jollain tavalla kieroutuneita. :-)
Annie, sekä suurissa taiteilijoissa että meissä tavallisissa tallaajissa on kieroutuneita.. Mutta ymmärrän mitä tarkoitat..
Monesti kannattaakin ajatella elokuvaa vain elokuvana, ei sotkea siihen mukaan omia ajatuksia ohjaajasta tai jostain näyttelijän persoonasta. Ne kun ovat vähän niinkuin asia erikseen..
Moi Sooloilija. Pitkästä aikaa täällä piipahtamassa, meidän alkuloma on hujahtanut sellaista vauhtia, ettei ole juuri ennättänyt edes koneella istahtaa. Mutta en malttanut silti olla kurkkaamatta blogiisi ;-)
Matchpoint on minustakin todella mielenkiintoinen ja hivenen erilailla toteutettu elokuva ja hankin tämän itselleni pari viikkoa sitten täkäläiseltä kirpputorilta, sillä arvelen, että haluan katsoa elokuvan toistekin. Scarlett ei välttämättä kuulu omiin suosikkeihini, mutta siitä huolimatta elokuva oli todella intensiivinen ja mukaansatempaava. I likey!
Minä olen vasta viime aikoina saanut karistettua Woody Allenia kohtaan tuntemani selittämättömän henkilökohtaisen "ällötyksen" irti ja pystynyt katsomaan hänen elokuviaan kunnolla. Ehkä siihen osittain on vaikuttanut se, että Allen ei itse enää näyttele elokuvissaan?
Match Point oli myös minun mielestäni loistava. Minusta on ihana voida jännittää ihan loppuun asti, ilman sitä tunnetta, että joopa joo, tiesinhän minä heti alusta pitäen että tässä näin käy.
Tykkäsin myös Cassandra's Dreamista ja Vicky Cristinasta.
Olen itse hillitön Woody-fani ja saanut avokkinikin katselemaan näitä leffoja ja hän yllättäen pitääkin näistä uudemmista tuotoksista. Match Point on omia henk.koht. suosikkejani, niin vähäeleinen leffa ja niin ihana!
Haluaisin niin kovasti nähdä tämän filmin...jo sun esittely siitä vei minut syvälle, syvälle elokuvan tunnelmaan. Toisekseen olen Woody Allenin leffojen fanittaja.
Toivon nyt, että filmi on sun oma...eli sitten kun nousen Oulun junaan meillä on jo montakin ohjelmaa tiedossa...
Sari, kiva kun löysit kirpputorilta kyseisen leffan. Itse lainasin kirjastosta, mutta ostan joku päivä.
Ei Scarlett minunkaan suosikki (monenkaan naisen mieleen hän ei ole..), mutta tässä hän on omiaan. Mukavaa loman jatkoa Suomessa.
Päivi, voisinkin katsoa uudestaan Cassandra's dreamin, onhan siinä ihanat näyttelijätkin (Farrell&McGregor). Allenilla on töissään oma selvä kädenjälkensä. Pinnan alla kuohuu, se on se tekijä, mikä yhdistää hänen kaikkia elokuviaan.
Mikaela, vähäeleinen on hyvä sana. Jonathan Rhys Meyerskin näyttelee ilmeillään ja ruumiinkielellään..
Leena, mulla ei ole tätä itsellä, mutta hankitaan. Saa jo edullisesti kaupastakin (alle kympillä).
Joskus oli aika, että intohimoisesti tuijottelin Allenin leffoja ja sitten tuli totaalinen kyllästyminen. Enkä tiedä miksi. Vieläkään en oikein jaksa niitä, vaikkakin alkuaikojen klassikot kyllä menisivät. Omituista.
Lähetä kommentti