Nancy Meyers on loistava elokuvantekijä ja kirjoittaja - hän ei ehkä tee maailmanhistorian merkityksellisintä elokuvaa, mutta hänen elokuvansa soljuvat vapaana, ne hengittävät todellista elämää. Ohjaaja Meyers osaa käsitellä rakastavasti näytteljöitään, siksi hänen elokuvistaan tulee niin suosittuja, sillä yleisö aistii näyttelijöiden ja ohjaajan välisen lämpimän kemian. Sillä tavalla tehdään uskottavaa elokuvaa.
The Holiday- ja Something's gotta give (Jotain annettavaa)-elokuvien ohjaaja Meyers on tällä kertaa tarttunut avioeroaiheeseen uusimmassa It's Complicated-elokuvassaan, joka on suomennoksena saanut vähän höntin nimen: Pientä säätöä.
Elokuva sykkii lämpöä Meryl Streepin, hänen ex-miestään esittävän Alec Baldwinin ja uutta miesystävää esittävän Steve Martinin välillä. Elokuvassa on muutama hauska kohta, jotka naurattavat oikeasti ja rennosti. Muuten Pientä säätöä etenee romanttisen draaman tavoin. Eronnut pari löytää hetkeksi toisensa, ja katsoja toivoo koko ajan, että se olisi nyt lopullista aikuisten, noin kuusikymppisten ihmisten välillä. Yhtäläisyyksiä Holiday ja Jotain annettavaa-elokuviin on paljonkin. Ohjaajan kädenjälki näkyy selvästi. Romanttisia ollaan, mutta realistisella otteella.
Annan elokuvalle kolme tai kolme ja puoli tähteä. Enemmän kuin mitä elokuva on yleisesti saanut. Oma tähtiasteikkoni on aina salliva realistiselle romantiikalle. Tällainen tarina voisi tapahtua kenelle vaan, vaikka minulle.
Ps. yllättävän paljon katsojia oli Finnkinossa Joulupäivän ensimmäisessä näytöksessä!
Ps. yllättävän paljon katsojia oli Finnkinossa Joulupäivän ensimmäisessä näytöksessä!
10 kommenttia:
On niin harvinainen aihe, kun käsitellään kuusikymppisten rakkauselämää, että jo sen takia kannattaisi meikänkin vääntyä katsomaan. Sitä paitsi romanttinen komedia lyö laudalta kaikki muut, ainakin jouluna.
Katriina, tämä on just hyvä joulunajan elokuva, vaikkei joulusta kerrokaan. Romanttisessa tunnelmassa oli mukana paljon haikeutta - siinä oli tavoitettu avioeron aiheuttamia tunnelmia.
Jotain annettavaa on yksi mieheni ja minun yhteisistä suosikkielokuvista ja siinähän hyvin aikuiset Diane Keaton ja Jack Nicholsson rakastuvat.
Tämäkin filmi on varmaan Uuden Ajan Airut, sillä vihdoinkin on huomattu, että 50-60 vuotiailla vasta tuli roihuaakin Minäkin nauroin viimeksi gynekologillani, että 'eivät ne nuoret tiedä, kuinka hauskaa meillä nyt on ja ei viitsitä kertoa;-)
Ja sattuuhan sitä noita 'vanha suola janottaa juttujakin'...
Leena, ajattelinkin muistin virkistämiseksi katsoa uudelleen tuon Jotain annettavaa. Käyn ehkä vuokraamassa sen piankin.
Totta tuo, että nyt on siirrytty uuteen aikaan: 50-60-vuotiaat on nyt huomattu. Mahtava juttu! Heissä löytyy myös oikeasti todella upeita näyttelijöitä ja persoonia, parhaimpana esimerkkinä juuri Meryl.
Tämä leffa tuntui trailerina hyvältä, mutta onneton nimen suomennos sai minut ärsyyntymään kunnolla. Tuntuu että leffan suomenkielinen nimi karkoittaa monta potentiaalista katsojaa, näytteljöinä on kuitenkin kunnon ammattilaiskaartia ja tarina tuntuu sympaattiselta ja hauskalta, sopivalta joulun leffalta siis...
Mikaela, samaa mieltä: suomennettu nimi on onneton. Samaa linjaa huonoissa nimissä ovat: Jotain annettavaa, Jätä se! jne. Jättäisivät suomentamatta kokonaan jos eivät parempaan pysty. It's complicated on hyvä ja naseva nimi englanniksi, se on sanonta ja se esiintyy sanaparina elokuvassakin pariin kertaan.
Sympaattinen on hyvä sana kuvaamaan tätä elokuvaa.
Kiitos Sooloilija arviosta! Saattaa olla että odotan tämän dvd:lle, mutta katsoa kuitenkin jossain vaiheessa pitää. Meryl Streep on suuri suosikkini, Alec Baldwin ja Steve Martin taas eivät :/
Minusta on kiva, että vähän erityylisiä ihmisiä on alettu käsitellä näissä romanttisissa komedioissa, eli kaikki eivät ole kauniita kolmekymppisiä heteroita vaan että muunkinlaisia ihmisiä on maailmassa :)
Minua ei (harvinaista kyllä) elokuvan nimi kauheasti häirinnyt, aika perussuomennos se oli, vaikka ei nyt täysin alkuperäisen nimen fiilistä onnistukaan tavoittamaan. Minusta on ihan hyvä, että nimien suomennosperinnettä jatketaan ja olen nähnyt niin paljon tätä oudompia suomennoksia, ettei asia tämän elokuvan kohdalla lainkaan häirinnyt.
Itse elokuvahan oli varsin ihana, jossa oli mukana paljon iloa (hihi), vähän surua (loppupuolella) ja jonka aikana sai, jos ei nyt koko ajan nauraa, niin ainakin hymähdellä jatkuvalla syötöllä. Meryl Streep oli (jälleen kerran) aivan valloittava persoona ja loistava, oli hänen roolihahmonsa millaisessa mielentilassa tahansa. Tarina oli oikeasti aika ihana, mutta Meryl Streep teki siitä kyllä vielä ihanamman; hitto kuulostan ihan joltain fanipojalta, tosin melkein sellainen olenkin. Heh!
Steve Martinia ei voi ottaa tosissaan. Ei ikinä :) Iso komedialeima otsassa, ei voi mittään. Suurisuosikkini komedian saralla. The man makes me laugh.
Päivi, tämä on just sellainen mukava dvd:nä katsottava elokuva, sitten kun se ilmestyy.
Sivustakatsoja, elokuvassa oli tosiaan paljon iloa ja 'hupsuttelua'. En malttanut olla ajattelematta, että Nancy Meyers tekee taas elokuvaa rikkaista ihmisistä, joilla ei ole rahahuolia.. Paljon yhtäläisyyksiä Somethings gotta give-elokuvaan.
Lepis, juu samaa mieltä; nuo miesnäyttelijävalinnat ehkä hieman kummallisia: en pidä kummastakaan. Alec Baldwinista enkä Steve Martinista. Mutta ehkä ohjaaja halusi valita rooleihin hieman epätavalliset 'rakastajat'.
Steve Martin on todellakin hahmo, jota ei osaa ottaa tosissaan. ja tässä hän olisi vakavasti otettava arkkitehti..
Lähetä kommentti