Lopetus ei ole koskaan helppoa



Audrey

*

Greta

*

Hymyilen ja haluan viljellä veikeyttä elämään, näiden kuvien muodossakin.

Silti astelen jotenkin takkuista tietä.

Kirjoittaminen on ihanaa, silloin kun se soljuu ja on halu tuoda julki mielipiteitään.

En jostain syystä enää halua raportoida tänne katsomiani elokuvia, en kertoa lapsistani, rakkaudesta, tai valokuvaamistani kohteista. No, mitä silloin jää jäljelle !?

Jäljelle jää elämä, jota elän.

Marilyn

*

Joskus sanon ikuisiakin jäähyväisiä, mutten aina. Olen syvästi rakastanut tätä blogia ja kaikkia ihmisiä muiden blogien takana. Siksi en voi jättää ikuisia hyvästejä, koska olen rakastanut.

Silti sanon näkemiin teille hetkeksi. Ehkä palaan joskus, ehkä en.

Jokainen askel kohti seuraavaa hetkeä on tuntematonta.

Katson elokuvia, innostun ja suhtaudun niihin yhä intohimolla,

mutta hiljaisuudessa, yksinäni..

*

Chaplin

*

Heivaan,

teidän Sooloilija

Sykähdyttäviä kuvia, kun aina ei ole sanoja

Cate Blanchett

on yksi lempinäyttelijöistäni.

Hän onnistuu aina. Ja on hyvin muuntautumiskykyinen.

Päivänä eräänä katsoin hänen roolityönsä elokuvassa

Paljastavat merkinnät - Notes on a Scandal

*

Nyt kevään kunniaksi Cate saa koristaa myös blogini yläbanneria.

Kuva on Annie Leibovitzin, vuodelta 2004. Ajalta, jolloin Cate kuvasi The Aviatoria ja esiintyi elokuvassa Katherine Hepburnin roolissa.

*

Voguessa julkaistu kuva

Meryl Streepistä on kaunis ja Meryl niin raikas.

Minulla on yhä näkemättä hänen oscaroitu roolinsa Margaret Thatcherinä. Kaikkea ei vain ehdi katsomaan.

*

Kate Winslet

on viimeksi nähty Roman Polanskin elokuvassa Carnage,

jonka näkemistä odotin, mutta joka viipyi elokuvateattereissa taas todella vähän aikaa.

Odotan dvd-julkaisua tämänkin elokuvan kohdalla..

*

Kesällä Sting

*

Kesäkuun 16. päivä, Sting.

Minulle on lippu hankittu.

Matkustan vain paikalle.

Kiitos Ystävä.

*

Toivotaan, että siitä tulee ikimuistoinen kesäkuinen puistokonsertti.

Hyvää mieltä ja kertakäyttösadetakki taskussa.

*

Hyvän mielen haaste

Kiitos Jael 

Hyvän mielen haasteesta.

Kerron siis 10 asiaa, jotka tuottavat minulle hyvää mieltä.

Yllä kuvassa ensimmäinen asia:

1. Ystävät - ovat  tuki ja turva. Hyvänmielen lähde, iloinen asia. Ystävien kanssa olen minä ja nauran vapautuneesti.

2. Kun korvani kuulevat sanan 'kulta'. Vain minulle tarkoitettuna. Silloin hyrisen hyvää mieltä.

3. Hyvä ruoka tuo aina hyvän mielen. Ruoanlaitto on lempipuuhiani. Ravintolassa syöminen on minusta myös hyvin nautinnollista.

4. Musiikki, Musiikki ja Musiikki tuottaa suurta mielihyvää.

5. Hyvä elokuva, joka antaa uppoutua tarinaansa, aiheuttaa ikimuistoisia hyvän mielen väristyksiä.

6. Yksinolo, rauhassa omien ajatustensa kanssa 

7. Yhdessäolo, toisen ja toisten kanssa

8. Aurinko armas, pitkän pimeän kauden jälkeen

9. Matkustaminen, matkojen suunnittelu

10. Iho, kosketus

*

Uskon suurimman osan vastaavan samansuuntaisin ajatuksin. Matkalla ykkösestä kymppiin ajatukseni vain selkiytyivät ja lauseeni lyhenivät. Tämän listan tehtyäni ajattelin, että pelkät sanat, ilman selityksiä, olisivat riittäneet. Mutta olkoon nyt näin.

Hyvän mielen lähteillä oli miellyttävä hetken viivähtää.

*

Vuosaari tulee lähelle

Aku Louhimiehen Vuosaari

on elokuva, joka porautuu mieliin. Sen henkilögalleria mietityttää monta päivää vielä katsomisen jälkeenkin.

Itkin ihmiskohtaloita elokuvateatterin pimeässä.

Näin silti toivonpilkahduksenkin lopussa.

Todella koskettava, hieno elokuva.

*
Traileri tässä

Sooloilija matkaa

Marilyn New Yorkin rautatieasemalla

*

Ja Sooloilija parhaillaan junassa matkalla Helsinkiin.

Pieni viikonlopun irtiotto kotikuvioista tekee hyvää.

Määränpäässä ohjelmaa suunniteltu, joten minun tehtäväni

on vain nauttia ja viihtyä.

(Yksi viihdyttävä asia on päivitellä blogia junasta, omalla rakkaalla läppärilläni.

Ehkäpä laitan muutaman kuvan teille hieman myöhemmin. Viimeistään kotimatkalla).

Kuullaan,

Teidän Sooloilija

*

Merylille Oscar, Onnea!

Hienoa Meryl, Onnea !

Meryl Streep sai uransa kolmannen Oscarin

Rautarouva-elokuvan Margaret Thatcherin roolista.

*

Lisää oscareista myöhemmin, kunhan olen sen ensin katsonut boxilta. Kenties entiseen tapaan kerron myös oman suosikkipukuni gaalasta.

Tänä vuonna minun on todettava, etten ole tainnut nähdä yhtäkään ehdolla ollutta elokuvaa, mutta nyt aion mennä katsomaan ainakin Rautarouvan,

joka uskoakseni pysyykin Merylin Oscarin ansiosta vielä ohjelmistossa jonkin aikaa.

*

Makea tunnustus ja paljastuksia

Elisalta sain makean tunnustuksen, lämmin kiitos.
Tunnustukseen kuuluu myös haaste, jossa tulee kertoa nämä 10 allaolevaa asiaa omista mieltymyksistään. No tämähän on helppoa.

1. Lempiväri: punaisen eri sävyt
2. Lempieläin: arvoituksellinen kissa
3. Lempinumero: 7
4. Paras alkoholiton juoma: kyllä se on pepsi-maxi :)
5. Facebook tai Twitter: Facebook, Twitteriä kokeilin, en pitänyt.
6. Intohimosi: elokuvat, ruoka ja viini, rakkaus ja erotiikka
7. Lahjojen antaminen vai saaminen: antaminen, saaminen nolottaa aina
8. Mieleisin kuvio tai muoto: pyöreä
9. Paras päivä viikossa: perjantai
10.Lempikukka: tulppaani

*

Lisäpaljastuksina kerron vielä, että:

- Olen muuttanut uuteen kotiin. Sieltä myös ylläoleva hedelmäkulhokuvakin.
- Olen juuri viettänyt rentouttavan 10 päivän loman töistä. Sinä aikana tyhjensin ja puunasin vanhan kodin, ja kotiuduin samalla uuteen.
- Vein kaatopaikalle 250 kilon edestä turhaa roinaa.
- Kävin keskellä lomaviikkoa ystävän kanssa iltapäiväviinillä ja kuumalla keitolla, ulkona paukkui silloin 27 asteen pakkanen.
- Lomani aikana katsoin dvd:ltä yhden elokuvan: Viattomuuden uhrit. Petyin, sillä elokuvassa olisi ollut aineksia syvempäänkin tutkielmaan ihmismielen sairaudesta tai pahuudesta suljetussa ympäristössä.

Nyt elokuva jätti ilmaan kysymyksiä ja sai miettimään, että olipa hutera käsikirjoitus. Elokuvasta joskus lisää myöhemmin. Ellen sitten jo sanonut kaiken tässä.

Whitneyn muistolle

Ei tarvita sanoja tälle päivälle. Vain hetki, ajatus, muisto.

Whitney Houston 9.8.1963 - 11.2.2012

K.D.Lang - mikä ääni ja tulkinta !

'
Laulajaidolini K.D. laulaa kuin unelma, joissakin versioissa Roy Orbisonin kanssa tätä Crying-laulua, mutta tässä yksin, -90-luvulla, unplugged. Jäin miettimään millaista elämää elin ja mitä tunsin 90-luvulla. Tuntuu, että se aikakausi oli äskettäin, mutta tarkempi miettiminen paljastaa sen, että tuon laulun aikakaudestakin on pian 20 vuotta aikaa. Miten se voi olla mahdollista!

*

Uudessa vuodessa ollaan, mutta mitä tapahtui viime vuonna

Katseeni on koko ajan tässä päivässä ja hieman huomisessa.

Muistelen kuitenkin hieman satunnaisessa järjestyksessä viime vuotta, kuvin.

*

Elokuussa kävin Barcelonassa,

ensimmäistä kertaa.

Yllätyin sen suuruudesta, rakastuin sen siniseen kuumuuteen, vihreään urbaaniuteen, kansainväliseen suvaitsevaisuuteen ja kiihkeään, mutta rentoon kaupunkirytmiin.

Palaan, oi palaan takaisin tähän vahvojen värien kaupunkiin.

*

Kesä

oli tapahtumarikas ja rakas.

(t-paita sai jäädä kauppaan. Olenhan tunnetusti yksiväristen ja kuviottomien vaatteiden ystävä).

*

Tunnuslauseekseni otin Minna Canthin toteamuksen:

'Kaikkea muuta, kunhan ei vaan nukkuvaa ja puolikuollutta elämää'

*

Kööpenhaminan

 alkukesä oli rehevä, kukkea ja rento. 

Ei mitään pikkusievää, vaan pelargoniatkin kasvavat majatalon ikkkunalaudalla omaan suuntaansa. Tyttären kanssa tehty matka sisälsi kevyttä shoppailua ja tivolia, eläväisen kaupungin ihmettelyä. Omatoimikulkemista bussilla ja paikallisjunalla. Hauskaa oli.

*

Kesän aikana näin kaksi todella hienoa musiikkielämystä, eturivistä molemmissa tapauksissa.

Bo Kasper's Orkester

 heitti Oulun helteessä energisen keikan jammaavalle yleisölle.

Ja Anna Järvinen vieraili ensi kertaa Oulussa. Hänen konserttinsa oli intiimi tapahtuma ulkoteltassa. Yleisö istui, joi viiniä ja osa jopa söi samalla. Anna jutteli ja lauloi meille. Hurmaava tunnelma.

*

 Opin ja oivalsin erityisesti viime vuonna sen,

että elämä on epävarmaa. Usein ajan vuoristoradassa. Mahanpohjasta ottaa usein kun mennään korkealta hurjaa vauhtia alas, ja sitten taas hitaasti ylös. Toisinaan haluaisin pysähtyä juuri sille korkeimmalle kohdalle, josta näkee kauas ja selkeästi.

*

Lisäksi vuonna 2011:

- Kirsten Dunst teki raastavan roolityön Melancholiassa

- Javier Bardem häikäisi vähäeleisesti Biutifulissa

- Outi Mäenpää ja Ville Virtanen  näyttelivät kohtalokkaan hyvin yhteen Sovinnossa

- Adele hurmasi lauluäänellään

- en nähnyt Kaurismäen Le Havrea enkä Woody Allenin Midnight in Parisia

- kuuntelin enemmän musiikkia kuin katsoin elokuvia

Onnellista Vuotta 2012,

Sooloilija,

hieman rohkeampana ajoittain, omilla kuvilla, ei niin anonyyminä enää.

ps. Tämän halusin vielä lisätä.

Hyvää Joulua 2011



Kiitos teille kaikille Rakkaat tästä vuodesta.

Toivotan Rauhallista, lempeää ja rakkaudellista Joulua.

Tavataan vuoden 2011-listauksen merkeissä vielä tämän vuoden puolella.

Sooloilija

*

Aika muistella vuotta 2011

Osa 1

*

Vuonna 2011 olen katsonut vähemmän elokuvia kuin vuosiin, mutta joukossa on muutamia hienoja helmiä, jotka onneksi tavoittivat minut.

Musiikki on ollut erityisen tärkeällä sijalla elämässäni tänä vuonna.

Teen pieniä listauksia tämän vuoden tärkeimmistä.

*

Vuoden 2011 sykähdyttävin musiikki löytyi Suomesta: Chisu teki hyvän ja odotetun uuden levyn Kun valaistun.

Sabotagen sanoitukset koskettavat, ja video huumaa mustavalkoisella esteettisyydellään:
Klikkaa video alta
Sabotage

*

Colin Firthin suoritus Kuninkaan puheessa oli ehdottomasti Oscarin arvoinen.
Elokuva oli täydellistä brittidraamaa. Hienosti toteutettu ajankuva, puvustus ja hienovireiset näyttelijätyöt tekivät elokuvasta täydellisen nautittavan katsomiskokemuksen.

Klikkaa koskettavasti työstetty video Kuninkaan puheesta alta:

Kuninkaan puhe

*

Vuoden 2011 listaus jatkuu kakkososassa myöhemmin..

Uusi kone, uudet kuvat, ja vähän kujeetkin

5.12.2011

*

Hiljaiseloa, sitä on ollut täällä Sooloilijan blogissa.

Elämää ja Elokuvaa on silti koettu.

Hermostuin vanhaan nitisevään ja natisevaan läppäriini, joka ei ladannut kuviakaan kunnolla. Nyt on uusi Unelma, joka lataa kuvatkin täydellisesti.

Myös tämä kuvattu 5.12.2011

*

Viime aikaisista tapahtumista voisin teille mainita, että

kävin katsomassa kuopukseni kanssa Twilight - Aamunkoin, ensi-illassa perjantaina 18.11. Minulle hymyillään vieläkin kotona siitä, että nukahdin elokuvan aikana, torkahdin jopa kahdesti. No, oli perjantai, työviikko takana ja jäin elokuviin suoraan töistä. Mutta silti, kyllä se on omasta näkökulmastani katsoen teineille suunnattu elokuva: höttöä ja unelmaa, jossa juuri täysi-ikäiseksi tullut pari menee naimisiin. Sen jälkeen alkaa kipuilu siitä onko 'lapsiäidin' odottama vauva paha vampyyri vai ei. Sen näemme sitten vuoden kuluttua jatko-osassa. Lapsellinen ja yksioikoinen vampyyritarina, mutta toisaalta taitavasti toteutettu. En vain ole kohderyhmää. Teinityttäreni oli niin innoissaan, että kävi parin päivän sulattelun jälkeen toisenkin kerran katsomassa elokuvan.

*

Olen viime viikkojen aikana käynyt elokuvissa katsomassa mm. New Yorkin Metropolitan-oopperan esityksen Satyagraha: Philip Glassin upea sävellystyö, joka kertoo Gandhin elämästä, koskettavasti ja voimallisesti. Ihan emme olleet suorassa lähetyksessä oopperaa katsomassa, mutta lähes: parin päivän viiveellä, ns. encore-lähetyksessä. Olipa huima kokemus.

Kotona olen katsonut mm. Mike Leigh:n Vuosi elämästä ja Woody Allenin Cassandra's Dream. Ihmissuhteita ja rikosdraamaa.

Luen parhaillaan Petri Nevalaisen Meryl Streep-elämäkertaa.

Ja sitten on vielä se Elämä, joka vie paljon aikaani. 

Lupasinko uusia kujeitakin. Ne tulevat aikanaan, kunhan saan inspiraation. Mielessä muhii.

Teidän

Sooloilija

*

Hurmaava Lisa Ekdahl

*

Lisa Ekdahl - Vem vet

Lisa Ekdahl

tupsahti elämääni pitkän tauon jälkeen juuri nyt. Pari viimeistä viikkoa on Spotify soittanut Lisan hurmaavan mutkatonta musiikkia. Pidän erityisesti Lisan jännästä ruotsin kielen artikuloinnista. 

Kuuntelu jatkuu..

*

Iho jossa elän

Elena Anaya & Antonio Banderas

Pedro Almodovarin Iho jossa elän on ohjaajalta niin vahva teos, että se tulee uniin ja ajatuksiin.

Yhtään turhaa hetkeä ei elokuvassa ole.

Jokainen siirto on loppuun asti mietitty, kuin kirurginveitsen tarkkaa työtä.

Mitä ajatella elokuvasta, joka käsittelee arkoja, veitsenteräviä aiheita.

Se kuristaa välillä kurkkua. Se saa voimaan pahoin. 

Itken hysteerisesti, mutta vain sisälläni, kyyneltäkään en vuodata.

Katson elokuvaa lähes yhtä kylmän analyyttisesti kuin päähenkilö, plastiikkakirurgi Robert (Antonio Banderas) on kostonhimoisessa luonteessaan.

Ajoittain olen yhtä pelokas kuin elokuvan Vera (Elena Anaya), joka on kestänyt paljon, ihan kaiken.

Silti ihmettelen mistä Almodovarin elokuvan lämpö johtuu. Koen, että ohjaaja on tarttunut tärkeään aiheeseen. Hän tuo sen esille lähes shokeeraavalla tavalla, ja silti elokuva on taideteos. 

Mitään pikkusievää ohjaaja Almodovar ei koskaan ole tehnytkään, mutta tästä elokuvasta puuttuu lähes kokonaan myös se ronski musta huumori, jota hänen elokuvissaan yleensä aina on.

Iho jossa elän on kylmänkalsea trilleri. Monella eri aikatasollakin polveileva tarina raiskauksista, kostosta, kidnappauksesta, jopa Tukholma-syndroomasta. Onko aina niin, että siepattu ihastuu jossain vaiheessa sieppaajaansa? Onko se silti häilyvä tunne. Onko siepatulla kuitenkin aina se lopullinen halu vapautua.

Iho jossa elän antaa toivoa. Kaikille maailman kidnapatuille sieluille.

Mutta sitten kun tuntuu, että oikeus tapahtuu, nousee mieleen lisää kysymyksiä.

Pahuudesta. Kostosta. Ja aina vain siitä ihmisen pahuudesta.

Kukaan ei saisi riistää toiselta ihmiseltä mitään!

Ei ruumista, ei sielua, ei henkeä. 

Ei tästä pohdinnasta nyt tulee selvyyttä.

Menen katsomaan elokuvan tällä viikolla toisen kerran, vaikka en oikein haluaisi.

Menkää tekin. Silti.

Elokuvassa on myös huumaavan hienoa musiikkia:

*

Espanjan ylpeys, Concha Buika, esiintyy elokuvassa mm. tällä laululla.

Elokuva-ajatuksia, teatteria ja musiikkia

Pernilla August

*

Eilen Dame Helen Mirren julkisti Kööpenhaminassa Pohjoismaiden neuvoston elokuvapalkinnon saajan:

Pernilla Augustin ohjaama Sovinto vei voiton, mielestäni täysin oikeutetusti. Sovinto on ollut yksi tämän vuoden riipaisevimmista katsomistani elokuvista. Susanna Alakosken Sikalat-romaaniin pohjautuva elokuva on vahvojen ja herkkien näyttelijöiden elokuva. Outi Mäenpää ja Ville Virtanen näyttelevät hurjalla vimmalla. Myös Ruotsin ylpeys Noomi Rapace tekee elokuvassa hienon roolityön.

*

Missä olet Ralph Fiennes ?

Sinua kaivataan.

Piti ihan tarkistaa imdb:stä mitä Fiennes filmaa tällä hetkellä.

Tulossa on mm. James Bondia ja Charles Dickensin romaanifilmatisointia..Siihen asti on katsottava uudelleen jokin upean Fiennesin aiempi roolityö, esim. Lukija tai Valkoinen kreivitär. 

*

 En ole elokuvateatteriin asti päässyt elokuvia tänä syksynä katsomaan. Nyt olen käynyt ihastelemassa teatteria ja tanssitaidetta. Mukavaa vaihtelua, ja elämykset ovat olleet sykähdyttäviä. Mietin myös tulevia konsertteja ja keikkoja: Chisu olisi tulossa kaupunkiin parin viikon kuluttua. Legendaarinen Hector olisi kiertueella joulukuun aikana. 

Muut kuulumiset ovat luettelomaisesti:

töissä yt-neuvottelut, työttömyyden pelkoa, opiskelun miettimistä, rakkautta, elämän ihastelua ja ihmettelyä, herkistelyä, fiilistelyä ja matkakuumeilua. 

Kaikesta jossain vaiheessa muutenkin kuin luettelona.

Ja tässä se, joka teki aikamoisen vaikutuksen istuessani teatterin katsomossa:
Dostojevskin Rikos ja rangaistus, sijoitettuna nyky-Pietariin

Lämpimiä ajatuksia,

Sooloilija

*

Yhtä Spotifyta

Täällä on nyt ihminen, joka ei kuuntele enää kotioloissa radiota eikä perinteistä cd-soitinta.

Löysin Spotifyn ihmeellisen maailman, ja se on ollut menoa siitä lähtien.

Koko ajan soi. Mitä mieleen tulee. Ja kaikkea löytyy.

Chisun uusinkin. Kiitos ihanalle Chisulle hienosta levystä. Niin kypsät sanoitukset.

Chisu – Kohtalon oma

Susanne Bierin Kosto

Mikael Persbrandt Susanne Bierin Kostossa

*

Odotin kovasti Oscarpalkitun Koston näkemistä, mutta elin tänne syyskuulle asti ennenkuin oikea hetki koitti. Elokuva ei ollut pitkiin aikoihin mielessäni, mutta kun se nousi mieliini, oli minun nähtävä se heti.

Rauhallisena etenevä elokuva kertoo nimensä mukaisesti kiihkeästä aiheesta. Kostonhalu on yksi ihmiselämämme synneistä. Kostonkierteeseen voi joutua huomaamattaan, yllättävissäkin elämäntilanteissa. Siitä kertoo tanskalaisohjaaja Susanne Bierin elokuva.

Koulukiusaaminen, hylätyksi tulemisen tunne rakkaudessa, voimattomuuden tunne kasvattajana ja afrikkalaisen pakolaisleirin ongelmien kohtaaminen ovat vahvoja teemoja Kosto-elokuvassa, joka englanniksi on saanut nimekseen hieman kuvaavammin In a Better World. 

Erityisesti elokuvassa kuvattu Afrikka-osuus saa miettimään ihmisen moraalia. Onko lääkärin todella autettava ihan kaikkia hädässä olevia - niitäkin, jotka ovat pahoista pahimpia, hirviöitä ihmisinä. Saako kostonhalu nousta pintaan inhimillisenä tunteena ihmisellä, joka on koulutettu auttamaan jokaista avuntarvitsijaa..

Kosto-elokuvan vahva ja hurmaavakin puoli esittelee lasten ja nuorten maailman. Sellaisena kuin se kaikkialla on. Koulukiusaus on arkipäivää, etenkin hyvinvointiyhteiskunnassamme. Se tekee mielen surulliseksi ja mietteliääksi. Miten voi missään olosuhteissa suvaita kiusaamista? Eikö saa tuntea vihaa ja kostonhalua kiusaajaa kohtaan? Onko aina käännettävä se kuuluisa toinenkin poski?  Onko meidän aikuisten aina muistettava, että kiusaajakin on uhri? Onko asia niin myös aikuisten maailmassa?

Elokuvan nuoret näyttelijäpojat saavat ison siivun tarinassa, ja hyvä niin. Luontevat roolisuoritukset saavat elokuvan tuntumaan hyvin aidolta. 

Elokuva keskittyy etenkin poikien ja isien suhteisiin.

Kosto tuo esille myös sen, että vanhemmat ovat usein neuvottomia lastensa kanssa. Joskus joku ulkopuolinen voi nähdä tilanteen paremmin, ja olla apuna. Katoava perinne, jossa koko kylä kasvattaa kaikkien lapsia, voisi vielä elpyä. Mutta onko se enää mahdollista tänä aikana, mietin.

Ruotsalainen Mikael Persbrandt (s.25.9.63) on täydellinen valinta lääkäriksi, joka kamppailee Tanskassa särkyvän avioliittonsa ja isyytensä kanssa. Omat kamppailunsa hän käy myös Afrikassa pakolaisleirin vastaavana lääkärinä.Hänen roolinsa pehmeä-äänisenä, viisaana ja inhimillisenä miehenä on todella koskettava.

Susanne Bier, joka taitaa vahvan draaman, on taas tehnyt elokuvan, joka ottaa kantaa ja esittää kysymyksiä. Jäämme elokuvan loputtua miettimään niihin kysymyksiin vastauksia.

Traileri tässä:

*

Musiikkia lauantain raukeuteen - Anna Järvinen

*

Anna Järvinen - Kom hem

Menneen kesän ehdoton musiikkihuipennus oli nähdä Anna Järvinen livenä Oulussa. Toivottavasti hän tulee pian uudelleen ja laulaa kaikki hurmaavan rennot ja aidot laulunsa ihailevalle yleisölleen. Yleisölle, joka kuuntelee ja katsoo häntä rauhan tunteeseen verhoutuneena. 

Tämä Kom hem löytyy Annan levyltä Jag fick feeling.

Kom hem nu jag saknar dig

när alla sändningar tystats ner igen

Kom hem

Vem ska annars se på mig?

Som om hela världen

var vatten bredvid mig

Kom hem

Här är du alltid,

här är du alltid

oavsett vem du är

bara min

Hos mig är du märklig

Hos mig är du verkligen

overkligt fin

Istället för inte var där jag är

Istället för att inte vara det

Kom hem