Julianne Moore hurmasi jälleen kerran Venetsian filmijuhlilla tällä viikolla. Hän näyttelee Colin Firthin kanssa uusimmassa elokuvassa A Single Man, joka on tulossa lähiaikoina ohjelmistoon.
Mutta sitä ennen piti nähdä Julianne vielä jossain elokuvassa. Hän säteili viime viikolla Laivauutisissa ja nyt vuokrasin elokuvan Savage Grace, tositarinaan täysin pohjautuvan draaman. Elokuva on traaginen tarina pyrkyrimäisestä hienostorouvasta, joka eli oudon elämän ja kuoli lopulta oman poikansa surmaamana.
En ollut ennen kuullut vuonna -72 kuolleen Barbara Daly Baekelandin tarinaa, mutta sanotaan, että hänen elämänsä ja kuolemansa herätti paljon keskustelua ja sai paljon uutistilaa 70-luvun alussa, sekä Usassa (josta hän oli kotoisin) että Euroopassa (jossa hän lähes koko ikänsä asui).
Julianne Moore on kylmä ja kova Barbara, joka kasvattaa poikaansa lähes yksin miehen ollessa vielä kylmepi ja poikaan pettynyt. Poika paljastuu homoseksuaaliksi ja äiti haluaa 60- ja 70-luvun maailmassa piilotella kaikin keinoin poikansa homoutta. Tarinaan liittyy epämiellyttäviä käänteitä, insestiä, avioliiton ulkopuolisia suhteita, nuoria rakastajia..
Elokuva kahlaa läpi vuosikymmenien ja päättyy Barbaran kuolemaan. Uskon, että Julianne Moore on tehnyt tarkkaa tutkimustyötä tästä tarinasta ja naisesta, jota hän esittää. Mielestäni hän on löytänyt inhimillisiäkin puolia tämän oudon, yliseksuaalisen, tai seksuaalisesti häiriintyneen naisen elämään. Julianne on ilmiömäinen, kaunis, ja vahva tässäkin roolissa.
Elokuva on toteava. Se kertoo tarinaa omalla tavallaan.Barbara osoittautuu varsin aikaisessa vaiheessa henkisesti epätasapainoiseksi, jopa julmaksi ihmiseksi. Hän on piiloalkoholisti ja yrittää itsemurhaa usein.. Lopputeksteissä kerrotaan lisää faktaa. Poika tuomittiin äitinsä surmasta lievään rangaistukseen, tappoon, ja hän vapautuikin pian. Hän muutti isoäitinsä luo asumaan, mutta tappoi pian isoäitinsäkin samalla tavalla kuin äitinsä. Sen jälkeen hän joutui vankilaan, ja surmasi siellä aika pian itsensä. Hyytävä tositarina. Elokuva pyrkii hieman ymmärtämään sekä poikaa että äitiä..
Tässä linkissä oikea tarina Wikipediassa.
Ja tässä elokuvan traileri.
Kuvassa alla Julianne Savage Grace-elokuvan ensi-illassa. Elokuva on vuodelta 2007.
Julianne Moore (s. 3.12.60) on tällä hetkellä naisnäyttelijöistä se, joka valitsee roolinsa rohkeasti, ketään miellyttämättä. Kauniiden kasvojen takaa löytyy rautainen nainen, joka haluaa rooleillaan myös shokeerata ja aiheuttaa keskustelua. Aiemmin kesällä katsoin Blindness-elokuvan, joka ei ollut mikään miellyttävä tapaus, mutta siinäkin Julianne oli mukana valovoimaisena ja voimakkaana hahmona.
Erikoista: tämä Savage Grace löytyy R-kioskin videovuokraamosta, Makuunissa ja muissa videovuokraamoissa sitä ei ole saatavilla..
8 kommenttia:
Muistankin aikoinani lukeneeni tuosta Barbara Bakelandista;taisi olla lempilehdessäni Vanity Fairissä ehkä,siinä kun on aina hyviä tuollaisia tosielämän murhajuttuja. Tuota leffaa olisikin mielenkiintoista nähdä.Samoin olisi mielenkiintoista nähdä miten muotisuunnittelija Tom Ford onnistuu ensimmäisessä leffaohjauksessaan the Single Man.
Yael, tässä oli kyllä hyytävä osasuoritus Juliannelta, mutta myös muut näyttelijät olivat hyviä.
A Single Man kiinnostaa kyllä kovastikin. Pitää nyt toivoa, että se tulee tännekin asti..
Julianne on näitä käsittämättömän kauniita aikusia ja kypsiä naisia joita ei oikein voi kuin kadehtia. Jännää on se että hän harvoin on tehnyt mitään kevyttä komediaa vaan melkein aina tekeillä on jokin vakavampi leffa, draamaa ja trilleriä. En tiedä kertooko enemmän naisesta vai agentista?
Mikaela, Julianne on oikeastaan sellainen nykypäivän femme fatal, hänen roolinsa ovat lähes kaikki niin vahvoja ja erikoisia.
Komedia voisi olla piristävä poikkeus.
Kummastakohan se tosiaan kertoo, agenteista vai naisesta itsestään..
Ilmeisesti Julianne osaa valita roolinsa. Hän on siitä harvinainen, että on sekä kaunis että osaa näytellä. Minä en voi sanoa monestakaan elokuvatähdestä molempia asioita. Mutta nämähän ovat vain makuasioita ja käsite osata tai olla kaunis, on joskus vian veteen piirretty viiva.
Tuo Barbaran elämäntarina pitäisi saada nähdä...Savage Grace...
Leena, tarina on mielenkiintoinen, mutta ei yhtään miellyttävä..
Julianne on ilmiömäinen tulkinnoissaan!
Mä tykkäsin Blindness:ista.
Ii, niin minäkin periaatteessa, mutta tosi ahdistava kertomus. Tunsin sitä katsoessani lähes pakokauhua.
Lähetä kommentti