En ole käynyt elokuvissa aikoihin!

..Yksi viimeisistä kuvista..

*

Otsikkoni viittaa asiaan, josta olen ennenkin kirjoittanut, vuonna 2009 muistaakseni.

Olen tehnyt lähtöä elokuvateatterin pehmeän lämpimään syliin jo monta viikkoa.. En vain saa lähdetyksi kun kuulen tarinoita joulun ajan elokuvayleisöstä. Olen nyt kolmelta henkilöltä kuullut millaista on ollut käydä katsomassa Love and Other Drugs-elokuvaa joulun pyhinä ja välipäivinä täällä Oulussa:

Jake Gyllenhaal ja Anne Hathaway ovat vetäneet katsojia, juu, sali on pursunnut häliseviä, juttelevia, vessassa ramppaavia nuoria. Eräs naistuttavani, joka oli lähtenyt viettämään romanttista iltaa miehensä kanssa elokuviin, sai taakseen lauman 11-12-vuotiaita pikkupoikia, jotka selvästikin olivat väärässä elokuvassa. Toinen tuttavani oli totaalisen kyllästynyt kikatteleviin teinityttöihin, joille elokuvan komediallisuus oli ollut ok, mutta kun elokuva oli siirtynyt käsittelemään draamallisempia aiheita, oli tyttöjen keskuudessa hälinä alkanut eli keskittyminen herpaantunut.

*

Tiukkapipoisen maineenhan tässä saa aikuinen ihminen, mutta mielestäni elokuvissa pitää osata käyttäytyä!

Ihmettelen myös tätä ilmiötä, että elokuvista on tullut ajanvietetapahtuma. Eli monet suhtautuvat elokuvissa käymiseen kuin kaupoissa vaeltelemiseen: sinne mennään tappamaan aikaa ja jollain tavalla viihtymään. Monille on jopa ihan sama mikä elokuva siellä pyörii, kunhan ollaan elokuvissa ja popcornit riittävät.

*

Nyt en ole varma milloin menisin elokuviin, etten tule sieltä sitten ärtyneenä kotiin. 

Voi olla, että odotan Love and Other Drugs-elokuvan tulevan dvd:lle ja virittelen kotioloihin miellyttävän elokuvaillan. Näin taitaa käydä aika monen muunkin elokuvan kanssa.

Mutta jos haluan nähdä jonkun elokuvan ihan välttämättä elokuvateatterissa, menen maanantai-iltana, eturiviin. Ehdottomasti en perjantai-iltana, keskiriville.

*

terveisin Tiukkapipo-helpostiärsyyntyvä-itsekinteinienäiti-Sooloilija  :D

Ps. Kyllä minä siellä elokuvissakin käyn, tänäkin vuonna tulen käymään monesti, mutta valitsen päivät ja ajankohdat tarkkaan. Tämä pehmennyksenä paasaukseni päätteksi.

Tänään John Lennonia

 Tänään Teema-kanava on taas ajankohtainen ja hemmottelee meitä upouudella John Lennon-dokumentilla nimeltään LENNONYC. Sen kerrotaan sisältävän paljon ennennäkemätöntä materiaalia, erityisesti kotielokuvia Johnin, Yoko Onon ja heidän Sean-poikansa elämästä New Yorkissa.

*

Tämä vuosi onkin ollut John Lennon-merkkivuosi, sillä lokakuussa hän olisi täyttänyt 70 vuotta ja tällä viikolla (8.12.) tuli kuluneeksi 30 vuotta hänen kuolemastaan.

*

Heti lähes kahden tunnin mittaisen dokumentin jälkeen alkaa Lennonista tehty elämäkertaelokuva Lennon alasti (suora suomennos) ja elokuvasta nähdyn kuvan perusteella taidan jättää koko elokuvan katsomatta. Eiväthän Lennon ja Yoko Ono edes näytä esikuviltaan! Tiedän, että se tulisi häiritsemään minua koko katsomisen ajan. Onneksi dokumentti tulee ensin !

Prince of Persia - tämän vuoden kassamagneetti?

Ajatuksia, joita tuli mieleeni Prince of Persiaa katsoessani:

* omalla kohdallani on vain yksi syy katsoa tämä elokuva: 

Jake Gyllenhaal (ja siinä onkin sitten aika paljon syytä!)

* Miksikähän naispääosaan on valittu botox-huulinen brittinäyttelijä Gemma Arterton, koska naisessa ei ole karismaa, ei viehätysvoimaa eikä hän 'riitä' näyttelemään suuressa valkokangasproduktiossa.

* Elokuva muistuttaa hyvin paljon Pirates of Caribbean-elokuvia, onhan tuottajakin sama henkilö. Onko tuottaja Jerry Bruckheimilla jäänyt sama levy päälle.. Pauhaava elokuvamusiikki ja näyttelijöiden roolihahmot ovat kuin toistensa kopioita. On hyviksiä ja pahiksia, ja hyviksiksi luullut henkilöt muuttuvatkin lopussa pahiksiksi, ja toisinpäin..

* Kuka jaksaa katsoa miekkataisteluita kun niitä tulee kuin liukuhihnalta. Kolmaskymmeneskahdeksas miekkataistelu alkaa jo haukotuttaa.. Jake pomppii komeasti muinaisen kuvitellun persialaiskaupungin kattojen päällä ja yli. Joskus ohjaaja Mike Newell ja tuottaja Bruckheim ovat tajunneet hidastaa kuvaa juuri silloin kun Jake tekee jotain, jossa hänen kaunis ja treenattu vartalonsa pääsee erittäin hyvin oikeuksiinsa. Nam ;D

Pysäytyskuvat ja hidastukset ovatkin ihan komeaa katseltavaa, niistä tulee ihan elokuvan suola ja sokeri.

 * Jake Gyllenhaalin ja naispääosan Gemma Artertonin henkilökemia on laimeaa. Katsojalle ei välity suuren rakkauden tai intohimon tunnelmat.

* Silti, kaikesta kritiikistäni huolimatta, nostan hattua Jake Gyllenhaalille, joka tekee roolinsa täysillä, silti huumorin pilke silmäkulmissaan. Elokuvan pelastus on juuri se, että näemme monissa kohtauksissa Jaken hymyilevän, ainakin silmillään.

* Ohjaaja Mike Newell on tarttunut tuottajansa kera suurhankkeeseen, ja onhan siinä ulkoisesti onnistuttukin. Komeaa katseltavaa se on. Ehkä joskus riittää se, että on silmille enemmän ravintoa.. Vaikka onhan kauneuskin katsojan silmässä. 

Ohjaaja Mike Newellin aiempia töitä ovat mm. Neljät häät ja yhdet hautajaiset, Harry Potter ja liekehtivä torni, Rakkautta koleran aikaan sekä nyt tämä kassamagneetiksi tarkoitettu elokuva.

* Oliko se tämän vuoden kassamagneetti? En ole ihan varma.

* Mutta yhdestä asiasta olen varma: tämä Prince of Persia räätälöitiin Jake Gyllenhaalille. Hänhän on ihan Prinssi ! Rohkea, Kaunis, Komea, Oikeudenmukainen, Lempeä, Hauska ja sopivasti Viettelevä.

Elokuva Dianasta ?

Äskettäin julkistettiin tieto, että Prinsessa Dianasta ollaan kaikessa hiljaisuudessa

tekemässä elokuvaa. Pääosaan kaavaillaan 25-vuotiasta Keira Knightleyta, mutta myös amerikkalaisen Scarlett Johanssonin nimi on vilahdellut listoilla. Jos tällä tavalla tarjotaan tarjottimella nimiä ainutlaatuisen Prinsessa Dianan esittäjäksi, niin ehdottomastihan muuntautumiskykyinen britti Keira olisi paras vaihtoehto.

Dianan äidin rooli olisi menossa itseoikeutetusti Helen Mirrenille. 

Sanotaan, että elokuva saisi ensi-iltansa jo ensi vuonna, sillä vuosi 2011 on tasalukujen vuosi: Diana olisi täyttänyt 50 vuotta ja hänen satumaisista häistään on kulunut 30 vuotta !

*Dianan & Charlesin häät heinäkuu 1981*

Elokuvan ohjaajan nimeä ei ole julkistettu, eikä muutakaan tuotantoa.

Tämä vaatii nyt hieman sulattelua. Onhan meillä jokaisella käsitys suurenmoisen ihastuttavasta, inhimillisestä ja traagisesta prinsessasta, jonka elämä oli kuin satua, mutta jonka elämä päättyi niin julmasti.

Jäämme odottamaan tarkempia tietoja.

Julia Roberts palkittiin Espanjassa

Julia Roberts elokuvassa Eat, Pray, Love

*

San Sebastianin elokuvajuhlat vietettiin Espanjassa viime viikonloppuna, jo 58. kerran.

Tänä vuonna elämäntyöpalkinnolla palkittiin 42-vuotias Julia Roberts.

Viime vuosina Roberts on pysytellyt hieman sivummalla, tehden satunnaisia pienempiä rooleja. Perhe-elämään keskittynyt, kolmen pienen lapsen äiti Julia on nyt kuitenkin 'palannut' eli on vahvassa pääroolissa Eat, Pray, Love-elokuvassa, jota kovasti odotetaan Suomeenkin tulevaksi. Ensi-ilta on 8.10.10.

Palkinnon Julialle San Sebastianissa ojensi Eat, Pray, Love-elokuvan vastanäyttelijä Javier Bardem.

  Javier & Julia elokuvassa.
*

Onnellinen ja tyylikäs Julia Roberts!

*

Freddie Mercury-elokuva tekeillä

Suurena yllätyksenä, mutta miellyttävänä sellaisena, tuli uutinen, että

Freddie Mercurysta & Queenista

ollaan tekemässä elokuvaa.

Nyt on julkistettu myös näyttelijä,

joka saa esittää karismaattisen, hurmaavan ja sympaattisen Freddien roolin:

Sasha Baron Cohen,

vuonna 1971 syntynyt Lontoon poika,

joka on paremmin tunnettu ronskina koomikkona.

Yhdennäköisyyttä Freddieen on, ja kunnianhimoisena persoonana tunnettu Cohen onnistuu varmasti roolissaan Freddienä, vaikka varmasti on vaativa rooli. Jo senkin vuoksi, että kaikki muistavat loistavan Freddien! Ja hänen kuolemastaan on kulunut vasta noin 19 vuotta.

Elokuva toteutetaan yhdessä Mercuryn perikunnan ja Queen-yhtyeen kanssa. Perikunnan ns. siunaus elokuvalle on varmasti suuri helpotus.Tulossa on siis elämäkertaelokuva, jonka ennustan jo nyt olevan hyvin odotettu.

Siihen asti kuuntelen ja katselen aina ajoittain Freddien & Queenin upeita esityksiä youtubesta.

Tässä yksi kerrassaan mainio live-esitys:

Sofia Coppola palkittiin Venetsiassa

Sofia Coppola (s. 14.5.71) Venetsian elokuvajuhlilla, syyskuu 2010

*

Venetsian elokuvajuhlien pääpalkinnon on voittanut

Sofia Coppola

elokuvallaan Somewhere.

Hienoa, Onnea Sofia!  Coppola on urallaan tehnyt hienotunnelmaisia ja tarkkanäköisiä elokuvia ihmisten välisistä suhteista. Myös yksinäisyyden kokeminen on vahvana teemana Coppolan elokuvissa.

Alla traileri palkitusta elokuvasta:

*

Kaunis Irina The American-elokuvassa

Irina Björklund (s. 7.2.73)

*

Uutiset kertoivat, että suomalainen näyttelijätär Irina Björklund esiintyy uudessa amerikkalaisessa The American-elokuvassa yhdessä George Clooneyn kanssa. Irinalla on sivuosarooli.  Elokuvan kerrotaan olevan  kansainvälisen tason trilleri, joka tapahtuu mm. Ruotsissa ja Italiassa. The Americanissa näyttelee myös toinen suomalainen valovoimainen nuori näyttelijä; Samuli Vauramo.

Irina näyttää kansainväliseltä filmitähdeltä, mutta on silti luonnollinen, eurooppalaisen oloinen luonnonkaunis nainen, jolla tuntuu olevan hyvä itsetunto ja vahva luonne  Monipuolisesti lahjakas Irina asuu Los Angelesissa miehensä Peter Franzénin ja poikansa kanssa. Hienoja rooleja tehnyt Irina Björklund on ennenkin näytellyt kansainvälisissä tuotannoissa, mutta olisiko tämä George Clooneyn tähdittämä elokuva se isoin projekti..

Irina The American-elokuvassa

New York mielessäni, aina vaan

 *
New York, I Love You-elokuvan innoittamana kuuntelin kaupungista tehtyä musiikkia,

ja tämä ihastuttavan ja persoonallisen Paloma Faithin laulu New York tuli esiin joka paikassa.

Elokuva on katsottu, mutta mietin sen juttua vielä vähän aikaa,

hoidan kotia kuntoon ja leivon sämpylöitä..

Sitten palaan tähän koneen ääreen kirjoittamaan elokuvasta.

*
Paloma Faith ja huikea kampaus:

Pitkä elokuvapaussi loppuu, kohta

*

Postinjakaja on tiputellut tilaamiani elokuvia postiluukusta koko kesän ajan. 

Olen kiltisti maksellut laskut, mutta yhtään elokuvaa en ole vielä ehtinyt katsoa.

Tämä New York, I Love You on katsontalistalla ensimmäisenä, 

kerron sitten kun olen katsonut.

Hyllystäni löytyy myös Paris, I Love You-filmi, jonka olen pariin kertaan katsonut.

*

Tässä hieman maistiaisia New York-elokuvasta, jonka katsomiskokemukseen odotan juuri sopivaa, keskeytyksetöntä hetkeä, ja ison lasin punaviiniä:

Brothers - Kaksi versiota

Tanskalaiselokuvien kesäsarja jatkui tällä viikolla

Susanne Bierin loistavalla Brothers-elokuvalla (Brödre, v. 2004).

Amerikkalaiset tekivät äskettäin elokuvasta oman versionsa, ohjaajanaan

irlantilainen Jim Sheridan.

*

Nyt kun olen nähnyt molemmat elokuvat, voin hieman vertailla niitä keskenään.

Molemmat onnistuvat hyvin, mutta (ei mitenkään yllättäen) Bierin tanskalaisversio on järisyttävämpi ja enemmän iholle tuleva kuin nuoremmilla näyttelijöillä lastattu amerikkalaisversio, vaikkakin ohjaaja on eurooppalainen.

Amerikkalaisen Brothers-elokuvan päärooleissa näyttelevät Tobey Maguire, Natalie Portman ja Jake Gyllenhaal ovat elokuvassa kaikki noin kolmekymppisiä (tai alle), mutta tanskalaisversion pääosamies (Ulrich Thomsen) on selkeästi aikuinen mies, samoin hänen vaimonsa (upea ja ihana tanskalaisnäyttelijä Connie Nielsen).

*

En ole aiemmin kirjoittanut näkemästäni amerikkalaisversiosta, se on odottanut oikeaa hetkeään, ja nyt on oikea hetki vertailla näitä kahta elokuvaa.

Amerikkalaiseen Brothers-elokuvaan en olisi ehkä valinnut tätä näyttelijäkolmikkoa. Tobey Maguire on ehkä hyvä näyttelijä, mutta ehkä vielä liian nuori kantamaan raskasta roolia perheenisänä, joka kokee kovia Afganistanissa ja tulee kotiin muuttuneena ja murentuneena miehenä. Natalie Portmanin rooli jää sivummalle perheen äitinä, joka yrittää ymmärtää ja elää suurten tunteidensa kanssa. Jake Gyllenhaal on erinomainen renttupikkuveljenä, vaikka häntäkin on ajoittain hieman vaikea kuvitella alkoholisoituneeksi nuoreksi mieheksi, jonka elämällä ei ole minkäänlaista suuntaa tai tarkoitusta. Kunnes rakkaus astuu kuvioihin. Rakkaus kuolleeksi luullun veljen vaimoon ja kiintyminen perheeseen.

Amerikkalisversiossa parhaiten onnistuvat ehkä sivuosien näyttelijät: perheen pienet tyttäret ja poikien isää näyttelevä Sam Shepard. Silti vannoutuneena Jake Gyllenhaalin ihailijana sanon, että mies onnistuu roolissaan hyvin. Gyllenhaal onnistuu olemaan rento renttu, mutta luontevammalta hän vaikuttaa veljensä perheen huolehtijana ja vastuunkantajana.

Brothers-elokuvan traileri tässä.

*

Connie Nielsen (s.-65) Brödre-elokuvassa

*

Alkuperäinen tanskalaisversio Brödre on alusta lähtien Susanne Bierin tyyliin tiukkaa ja raadollista kerrontaa. Afganistanosuus on raakaa katsottavaa. Se herättää miettimään mitä kaikkea kauheuksia parhaillaankin tapahtuu esim. Afganistanissa ja Irakissa, jossa rauhanturvajoukkojen miehet ja naiset voivat joutua todistamaan järkyttäviä asioita ja tapahtumia. Susanne Bierin elokuva ei hymistele eikä kaunistele.

Tanska-osuus, jossa perhe luulee menettäneensä isän, paneutuu suruun ja sen kokemiseen eri ihmisten näkökulmasta. Hulttioveljestä (erinomainen ja persoonallinen v.-73 syntynyt Nikolaj Lie Kaas) tulee vastuunkantaja, ja hienovireinen rakkaus astuu kuviohin. Rakkaus ei ole niinkään fyysistä vaan sururakkautta, jossa surunmurtama vaimo ja hänen miehensä veli hakevat jonkinlaista lohtua toisistaan, tarrautuvat kiinni elämään, vaikka tuntevat olevansa ihan kuilun reunalla.

Tanskalaisnäyttelijä Ulrich Thomsen (s.-63) on Afganistanin kauheuksista kotiin Tanskaan palaava mies, josta on jäljellä vain sama kuori. Thomsen näyttelee niin uskottavasti, että hän on oikeasti pelottava. Lapset pelkäävät häntä, sillä hän saa käsittämättömiä raivokohtauksia. Hänen mielensä on täysin pirstaloitunut ja hän näkee vihamiehiä kaikissa ihmisissä. Hyytävä roolisuoritus.

Traileri Brödre-elokuvasta tässä.

*

Tästä Brothers-kaksikosta tuli nyt tämän tanskalaisversion nähtyäni vuoden tärkein elokuvakokemus. Vaikkakin pikkuveljeksi sanottu amerikkalaisversio jää hieman kalpeaksi varjoksi isoveljestään. Silti molemmat ovat tärkeitä, ajankohtaisia ja hyviä elokuvia.

Britannian upeat naisnäyttelijät

Nämä kaikki naisnäyttelijät löytyvät yhdestä ja samasta elokuvasta,  Flashbacks of a Fool - Välähdyksiä menneisyydestä, josta jo aiemmin hehkuttelin. 

*

Jodhi May

*

Olivia Williams

*

 Felicity Jones

*

 Keeley Hawes

*

Kaikki nämä naiset liittyvät jollain tavalla Daniel Craigin näyttelemän Joen elämään. Elostelevasta ja itsekkäästä Joesta kasvaa naiskokemusten ja muisteluiden kautta vihdoin mies, jolla on tunteita muita ihmisiä kohtaan.

Daniel Craigin Joe:

 *

Merkittävä rooli elokuvassa on myös nuorta Joeta näyttelevällä nuorella 

Harry Edenillä:

*

Elokuvan musiikki lumoaa täysin, se on brittimusiikkia musiikillisesti upealta 70-luvulta. 

David Bowie ja Bryan Ferry tunnelmoivat niin, että ihokarvat nousevat pystyyn..

Tässä näyte elokuvan musiikista: Bowien The Jean Genie

Flashbacks of a Fool - Välähdyksiä menneisyydestä

Tänään Leena Lumi kertoi meille uudesta Daniel Craig- elämäkerrasta.

Niinpä mieleeni tuli montakin hyvää ja erikoislaatuista elokuvaa, joissa kaikissa Daniel Craig on ollut pääosassa. Minä en jaksa Bond-rymistelyjä katsoa, mutta onneksi Daniel tekee muitakin elokuvia.

Viime syksynä katsoin tämän Flasbacks of a Fool-elokuvan ja hullaannuin todella.

Muistutukseksi itselleni ja teille muillekin: suosittelen tätä elokuvaa erityisesti heille, joille 70-luku on nostalgista aikaa.. Pidän myös aina kasvutarinoista. Tässä tarinassa mies kasvaa ihmiseksi lapsuuden ja nuoruuden muistelujen ja kohtaamisten kautta. Hieno tarina.

*

Hiljaiset sillat, pitkästä aikaa

Clint Eastwoodin

hienoin elokuva Hiljaiset sillat - The Bridges of Madison County

tulee lauantai-iltana Teemalla.

Aion katsoa.

Ennen elokuvaa tulee dokumentti itse Eastwoodista. 

En ole vuosiin nähnyt Hiljaisia siltoja, mutta nyt on uusinta paikallaan. Elokuva on vuodelta 1995 eli sehän on jo 15 vuotta vanha. Meryl Streep ja Clint ovat ihana, aikuinen pari, jonka suhde on suurta intohimoa. Elokuvan tunnelmat ovat katkeransuloisia. Suurta draamaa. 

Hienosti toteutettu, tunnelmallinen lyhyt traileri tässä.

Match Point yläkuvassa

Kestosuosikkielokuvani, josta listauksessakin alla mainitsin, Woody Allenin Match Point. Elokuva on onnistunut ja yllättävä kolmiodraama. Ja taas se odottaa katsomistaan, edellisestä kerrastakaan ei ole kovin pitkä aika..

Jonathan Rhys Meyers & Scarlett Johansson ovat aika maaginen pari.

Mutta aikooko mies todellakin muistaa puhelinnumeron, jonka nainen hänelle kertoo. 

Minä en muistaisi.

*

Loput 20 leffa-asiaa minusta

Elokuvapaljastukset ja mieltymykset jatkuvat..

*

31. Pidän Audrey Hepburnia ja hänen roolejaan melankolisina, vaikka hän usein niissä pirtsakkana esiintyykin.

32. Mietin kuumeisesti oliko 90-luku hyvä elokuvavuosikymmen. Englantilainen potilas sekä Neljät häät ja yhdet hautajaiset ovat hyviä esimerkkejä. Eli vuosikymmen oli hyvä, mielestäni.

 33. Ralph Fiennesiä pidän arvoituksellisena persoonana. Hän ei ole paljastanut itsestään paljonkaan.

34. Gregory Peckillä oli ihana ääni !

35. Myös Anthony Hopkinsin ääni on lumoava, välttämättä ei kuulu suosikkinäyttelijöihini muuten..

36. Julianne Moore taitaa olla ihanin ja kaunein punatukkainen ja pisamin varustettu näyttelijä.

37. Olen samaistunut mm. Bridget Jonesiin, vaikken olekaan kahden miehen loukussa, enkä tupakoi, enkä juopottele määräämättömästi. Mutta jokin Bridgetin luonteessa osui kohdilleen..Harmitti, että kakkososa oli niin vaisu, koska alkuperäinen ykkösosa oli niin hulvattoman hyvä!

38. Kyynelehdin Planeettamme Maa-elokuvaa katsoessani ajoittain niin paljon, että vieressäni istuva tytär piti sitä jo hieman surkuhupaisana, vaikka elokuva kosketti häntäkin. Niistin kuulemma liian äänekkäästi ;D

39. Kärsin jos näen elokuvissa eläimiin tai lapsiin kohdistuvaa vääryyttä ja väkivaltaa. 

40. Pidän espanjalaisista elokuvista, erityisesti Pedro Almodovarin tunnepitoisista tarinoista. Myös suuria tunteita käsittelevät flamenco-elokuvat ovat tehneet vaikutuksen, mm. Carlos Sauran elokuvat.

 41. Niinpä pidän myös espanjalaisista näyttelijöistä.

42. Woody Allen on yksi lempiohjaajistani. En ole pitänyt hänen alkutuotannostaan, mutta viimeiset 25 vuotta hän on tehnyt huippuelokuvia!

43. Mietin usein miksi filmitähtien liitot eivät kestä, tai miksi niiden elinkaari on usein niin lyhyt ja kiihkeä. Mietin myös rakastuvatko ohjaajat aina näyttelijöihinsä. 

44. Arvostan elokuvakäsikirjoittajia, mutta en muista heidän nimiään.

45. Pidän Susan Sarandonista. Hänen aktivismistaan, suoruudestaan ja iättömästä seksikkyydestään.

46. Elämäkertaelokuvat ovat vaikeita: toisaalta pidän niistä, mutta joskus häiritsee se, että näyttelijä on niin erinnäköinen kuin se, jota hän näyttelee. Esim. mielestäni Elvistä ei voisi näytellä oikein kukaan, mutta niin vain on eri versioita tehty hänenkin elämästään. Yksi näyttelijöistä on ollut mm. Kurt Russel, josta ei mielestäni saa Elviksen näköistä tekemälläkään..

47. Olen vuosikausia käynyt elokuvissa aina Jouluaatonaattona 23.12. ja/tai Tapaninpäivänä.

 48. Ihailen Kristin Scott Thomasia. Hänen eteerisyyttään ja brittiläisyyttään.Hän on sujuvasti myös 'ranskalainen', avioliiton ja lastensa vuoksi.

49. Tulen vihaiseksi väärin markkinoiduista elokuvista. Sellainen oli viimeksi mm. Aavikon kukka, joka oli todella järkyttävä elokuva, mutta jota markkinoitiin muotimaailman tuhkimotarinana. En ehkä koskaan tule katsomaan sitä uudelleen, niin paljon ahdistuin sen tarinasta: afrikkalaisten tyttölasten ympärileikkauksesta, suoranaisesta silpomisesta. Vaikka järkyttävää kuva-ja asiamateriaalia näytettiin aina hetkittäin, tuntuu minusta, että koko elokuva käsitteli vain tätä yhtä aihetta.

50. Aion katsoa elokuvia ikuisesti ! Ja toivon, että pystyn kokemaan intohimon ja ihastumisen tunteita vielä vuosikymmenienkin kuluttua samalla tavalla kuin silloin kun John Travolta tanssi tiensä sydämeeni Saturday Night Feverissä 70-luvun lopulla.

*

Tarttukaa haasteeseen. Tämähän pistää kunnolla miettimään..

50 satunnaista leffa-asiaa minusta

Kiitos Elokuvablogin Päivin tartun minäkin nyt hauskaan haasteeseen. Toivottavasti jaksatte lukea. Pätkin tämän jutun kahteen osaan. Jutun kirjoittamisen tässä alkuvaiheessa en vielä itsekään tiedä mitä tulen paljastamaan..

*************

1. John Travoltan roolihahmo Tony Manero sai sukat pyörimään jalassani kun näin hänet ensi kerran Saturday Night Feverissä. Taisi olla vuonna 1979.

2. Näin Marlon Brandon Viimeinen tango Pariisissa-elokuvan noin 16-vuotiaana, enkä ollut kyllä ihan kypsä sen sanomalle. 

3. Aloin käydä elokuvissa, yksin, harrastuksenani, noin 15-vuotiaana. Asuin pikkukaupungissa pohjoisessa eikä elokuvien harrastaminen ollut mitenkään suosittua silloin. 

4.Kieslowskin väritrilogia on tehnyt suuren vaikutuksen, vaikkakin sen Valkoinen-osa on jäänyt hieman vähemmälle katsomiselle. Punaisesta pidin kovasti.

5.  Sininen kosketti eniten, ja aiheutti pelkoja läheisten menettämisestä. Olin viimeisilläni raskaana eli odotin esikoistani kun näin Sinisen ensi kerran.

6. Olen näyttelijäuskollinen ja pyrin katsomaan kaikki fanittamieni näyttelijöiden elokuvat.

7. Nuorena pidin Jack Nicholsonista, joka itsekin oli silloin nuorempi ;D Miesmakuni on matkan varrella muuttunut kovastikin, mutta Jackissa ihailen silti hänen aitouttaan ja huumoriaan: leppoisaa, mutta ehdotonta elämänasennetta.

8. Naisnäyttelijöistä olen ihaillut eteerisiä, tummia naisia. Mutta myös räiskyvät naiset ovat mieleeni. Nuoressa Elizabeth Taylorissa on nämä ominaisuudet, samoin Juliette Binochessa.

9. Katson lasteni kanssa sujuvasti teinikomedioita ja nautin niiden maailmasta.

10. Elokuvat, joissa nuoret miehet kaahailevat autolla kilpaa, jätän kesken.

11. Olen draamaelokuvien ystävä, mutta aito ja lämmin komedia uppoaa yhtä sujuvasti.

12. Olen myös mustan huumorin ystävä.

13. En halua koskaan inttää elokuvista. Sillä elokuvien katsominen ja niistä tykkääminen on NIIN makuasia.

14. En pysty katsomaan väkivaltaa.

15. Orpokoti - El Orfanato - espanjalainen ns. kummituselokuva oli mieleeni, vaikken yleensä katsokaan kauhu- enkä kummituselokuvia. 

16. Petyin, vaikka vähän innostuinkin, ensimmäisestä Sinkkuelämää-elokuvasta. Nyt mietin menenkö kakkososaa katsomaan.

17. Arvostan Meryl Streepiä. Hän teki nuorena loistavia rooleja ja on tänään kuin äitihahmo kaikille nuorille näyttelijöille.

18. Sytyin hitaasti Ewan McGregorille, mutta nyt skotti on vienyt sydämeni.

19. Colin Firthin tapaisen miehen haluaisin loppuelämän puolisokseni ;D

20. Katsoin Woody Allenin Match Pointin monta kertaa yhden vuoden aikana. Jokin sen tarinassa ja toteutuksessa viehätti.

21. Uskon nimeäväni Brokeback Mountainin ykköselokuvakseni aina. Olen lumoutunut sen karusta kauneudesta.

22. Jake Gyllenhaalissa on vanhanajan filmitähden karismaa. 

23. Menen katsomaan kauan odotetun Prince of Persian, ihan Gyllenhaalin pääosan vuoksi.

24. Rakastin Paul Newmania, ihan siitä lähtien kun näin hänet ensi kertaa elokuvassa.

25. James Dean oli mielenkiintoinen persoona, mutta on jäänyt minulle etäisemmäksi.

26. Marilyn Monroen paras rooli on elokuvassa Piukat paikat. 

27. Marilyn oli Jumalatar!

28. Sovitus - Atonement herätti surun ja raivon tunteita. Mutta sen rakkaus oli niin kaunista ja kiihkeää..

29. Keira Knightley & James McAvoy ovat lähes täydellinen elokuvapari

 30. Chaplin ! Hänestä kaikki alkoi..

*****

Jatkoa seuraa...

A Single Man - vihdoinkin

Tom Fordin ohjaama A Single Man tuli vihdoin meidänkin kaupunkiin, ja kävin sen heti katsomassa.

Olen vaikuttunut. Hyvää kannatti odottaa. Nautinto elokuvan jokaisesta sekunnista oli suuri.

Colin Firth teki elämänsä roolin surullisena, kumppaninsa menettäneenä homomiehenä.

Näin elokuvassa paljon yhtäläisyyksiä mm. Kieslowskin Siniseen, jo musiikkinsakin vuoksi.

Elokuva tapahtuu yhtenä päivänä marraskuussa 1962. Takautumin palaillaan aiempiinkin vuosiin ja aikoihin. Amerikkalainen maailma näyttää konservatiiviselta ja jäykältä. Ihmisten pinnan alla kuitenkin kytee.

 Brittinäyttelijät Colin Firth ja Matthew Goode sopivat toisilleen erinomaisesti. He näyttelevät luontevasti ja suloisesti yhteen. Julianne Moore on tyhjää lähiöelämää elävä ja alkoholia reippaasti käyttävä nainen, jolla olisi paljonkin tunteita, mutta hän saa Colin Firthin Georgelta vain ystävyyttä.
*
A Single Man mietityttää paljon jälkeen päin. Sen tunnelma on surullinen alusta loppuun.
Tom Fordin tyyli tehdä elokuvaa on jäntevä ja intensiivinen. Tarina suorastaan imaisee mukaansa.
Haluan nähdä elokuvan uudelleen.
*

Uuteen viikkoon musiikilla

Moulin Rougessa Ewan McGregor ja Nicole Kidman laulavat itse kaikki lauluosuudet.

Tämä Your Song kuullostaa tutulta.. Sehän onkin Elton Johnin sävellys ja alkuperäisesitys.

Tuleva työviikko on tiivis, joten olen vähemmän taas tällä puolella. Jos en kommentoi vilkkaasti niin vapautan kuitenkin teidän kommenttinne aina jossain vaiheessa päivää.

Palaillaan!

Maggie on Sherrybaby

Katsoin dvd:ltä Maggie Gyllenhaalin tähdittämän

Sherrybabyn,

elokuvan naisesta, joka vapautuu vankilasta, yrittää sopeutua yhteiskuntaan, yrittää saada tyttärensä huoltajuuden takaisin veljensä perheeltä, mutta...

Moni asia Sherryn elämässä on yritystä ja erehdystä: huumekierre odottaa nurkan takana, rahaa ei ole eikä työtä ole helppo saada.

Sherryn elämä on alusta lähtien mennyt hieman vinoon. Elokuva vihjailee rikkaan ja menestyvän isän olleen muutakin kuin perinteinen isä jossain vaiheessa Sherryn elämää. Sherry on koko nuoruutensa ja aikuisuutensa elänyt huumemaailmassa, joten hänen lähipiiriinsä ei kuulu yhtään ainoata oikeaa ystävää. Vain veli ja veljen vaimo, jotka ovat huolehtineet Sherryn pienestä tyttärestä kun hän itse istui vankilassa.

*

Näitä tarinoita on maailmalla paljon. Joskus näemme dokumenttejakin näistä elämän päähän potkimista ihmisistä, jotka ovat koko elämänsä edenneet katastrofista toiseen. Sherryn tarina on yksi tarina, ehkä selviytymistarina, tai sitten ei. 

Sherry elää vieläkin liikaa miesten maailmassa. Hän käyttää ulkonäköään hyväkseen saadakseen töitä tai ihmissuhteita. Se ei vaikuta tervehtymiseltä.

*

 *

Maggie Gyllenhaal - elokuvaperheen kasvatti, muuntuu erinomaisen hyvin haavoittuvaksi, mutta urheaksi Sherryksi. Rooli on rohkea, Maggie on häkellyttävän varma kaikissa alastonkohtauksissa, joita ei ole kaunisteltu. Sherryn maailmassa kun ei ole aitoa rakkautta, on vain seksiä, tarpeiden tyydyttämistä.

Vain rakkaus tyttäreen on aitoa, mutta tytär on ehtinyt jo vieraantua äidistään, jolla ei ole tarjota edes kotia.

Raastava rooli Maggie Gyllenhaalilta, joka itsekin on pienen tyttären äiti.

*

Tämä elokuva kävisi hyvin vaikka valistuselokuvaksi nuorille esim. siitä kuinka kannattaisi opiskella, hankkia itselleen ammatti, ei sotkeentua huumeisiin eikä rikoksen polulle. 

Silti elokuvana Sherrybaby jää hieman kesken. Se on alusta loppuun Maggie Gyllenhaalin hienoa ja rosoista näytteljätyötä, mutta tarina ei pureudu esim. lapsena koettuun seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja sen jättämiin jälkiin. Elokuva ei kerro miksi Sherrystä on tullut 'Sherrybaby' ja mikä hänestä mahdollisesti tulisi myöhemmin. Se harmittaa. Ohjaaja on nainen, Laurie Collyer (tuntematon nimi minulle).

Elokuva saa minut myös vihaiseksi: eikö Sherry voi muuten saada haluamaansa työtä kuin antautumalla tuntemattomille, lihaville ja rumille miehille.. 

Jään miettimään pääsevätkö maailman 'sherrybabyt' koskaan eroon näiden likaisten miesten hallinnasta.

Siitä tulen tosi surulliseksi.

 Maggie Gyllenhaal ja ohjaaja Laurie Collyer ovat luoneet Sherrystä myös ristiriitaisen naisen, joka ei tahdo päästä eroon vihjailevasta ja flirttailevasta käytöksestään. Se on juurtunut häneen niin vahvasti, ettei hän osaa muulla tavalla käyttäytyäkään. Puhumattakaan pukeutumisesta.

Seurasin Maggie Gyllenhaalin tarkkaa ruumiinkieltä. Hän on kuin ihan joku muu. Juuri äskettäin näin hänet Ellen DeGeneresin haastattelussa ja siinä hän omana itsenään oli todella ihastuttava ja sympaattisen oloinen persoonallinen nainen. 

*

Kuvassa sympaattinen näyttelijäpariskunta Maggie Gyllenhaal & Peter Sarsgaard

onnellisina tämän vuoden Oscarkemuissa.

*

Sherrybaby on vuodelta 2006 ja traileri tässä.