CLARENCE STREETIN LÄÄKÄRIASEMA - THE CLINICOlen nyt täysin koukuttunut näihin dublinilaisiin: Clarence Streetin lääkäriaseman lääkärit, vastaanottosihteerit, terapeutit ja fysioterapeutit ovat täysin kietoneet minut pauloihinsa. Meno pienessä ja ahtaassa, mutta yksityisessä lääkäriasemassa on tiivistä ja välillä kiihkeää. Sarja keskittyy kuvaamaan työntekijöiden elämää ja suhdekiemuroita. Hyvin vähän on itse lääkäritoimintaa, siinä sarja poikkeaa muista lääkärisarjoista; toimenpiteitä ei näytetä lainkaan.
Sarja tuli jo pari vuotta sitten Suomen tv:ssä, ja nyt nähdään ne uusinnat. Marraskuun alussa näytetään sitten näiden uusintajaksojen perään uusia, ennennäkemättömiä jaksoja. Tämä The Clinic - Clarence Streetin lääkäriasema onkin nyt tänä syksynä ainoa tv-sarja, johon olen oikeasti koukuttunut. Ja saan katsoa sitä maanantaista perjantaihin, joka päivä tunnin ajan. (Ihan joka jaksoa en näe kun töissäkin pitää käydä).Suosittelen vahvan draaman ja ihmissuhdesarjojen ystäville. Tästä palkitusta, yleisön ja kriitikoiden ylistämästä sarjasta löytyy monia mielenkiintoisia ja hyvin rakennettuja hahmoja, joista klinikan vetäjän Cathyn (punahiuksinen Aisling O'Sullivan) rooli koskettaa minua eniten.
Linkki sarjaan tässä.
Kannattaa hypätä mukaan irlantilaiseen elämänmenoon. Ikuinen kaipuu sinne lisääntyy näiden lääkäriaseman ihmisten myötä...
3 kommenttia:
Näitä katsoo ihan mielellään ikäänkuin päivän kevennykseksi. Seurasin varmaan kaikki jaksot Teho-osaastosta, joka varmaan onkin tämän genren kunkku. Briteiltä tuli myös Yorkshiren alueelta kauan semmoinen maalaiskylän lääkärisarja, jota katsoin. Uusintoja en sitten kylläkään enää. Vain Once and again ja Brothers&Sisters katson vaikka alati uudestaan.
Irlantilainen meno on kiinnsotavaa ihan livenäkin, miksei sitten TV-sarjassa.
Hei, samma här! Löysin tämän kerran yllättäen ja yllätyin, jäin samantien koukkuun. Aikakin on sopiva, tosin joskus tulee syötyä tv-dinner sarjan ääressä. Eniten ihmettelen ja ihailen ihmisten rauhallisuutta tässä, hiljaista ääntä ja vähäeleisyyttä, siihenhän ei ole amerikkalaisissa sarjoissa totuttu.
Leena, viimeinen lauseesi kolahtaa: sitä irlantilaista elämänmenoa olisi miellyttävä päästä jossain vaiheessa seuraamaan ihan oikeasti.
Tässä sarjassa ollaan Dublinissa, mutta silti meno on vähän maalaismaista, ei olla suurkaupungin sykkeessä..
Katriina, no samaa olen minäkin ajatellut: kaikki näyttelijät puhuvat normaalisti; ei meuhkata isolla äänellä, vaikka olisi suuretkin tunteet kyseessä. Vähäeleisyys ja rauhallisuus on sarjassa erityisen miellyttävää. Koukussa ollaan siis!
Lähetä kommentti