Juu tiedän, ei tämä oikein hygieeniseltä näytä, mutta Selma kävi hieman nuuhkimassa lämpimiä suklaasarvia, joita tyttären kanssa vapaapäivänäni paistelimme. Makoisia, mutta aika rasvaisia herkkuja nämä suklaasarvet, joiden sisällä on yksi pala tummaa suklaata. Iltateen kanssa ihania. Suosittelen. Näitäkin leivottiin Nigellan sekä Julie & Julia-elokuvan hengessä ja innostamana..
tiistai 29. syyskuuta 2009
Suklaasarvia
Juu tiedän, ei tämä oikein hygieeniseltä näytä, mutta Selma kävi hieman nuuhkimassa lämpimiä suklaasarvia, joita tyttären kanssa vapaapäivänäni paistelimme. Makoisia, mutta aika rasvaisia herkkuja nämä suklaasarvet, joiden sisällä on yksi pala tummaa suklaata. Iltateen kanssa ihania. Suosittelen. Näitäkin leivottiin Nigellan sekä Julie & Julia-elokuvan hengessä ja innostamana..
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
12 kommenttia:
Tuollaisia sarvia oli Lontoossa hotellin aamiaisella 13 v sitten ja poikani muistelevat haikeana niitä vieläkin. Hakkasi kaikki nähtävyydet ja muut kirkkaasti.
Katriina, juu aamupalalla olisivat ihania, voin kuvitella, mutta meillä nämä loppuivat jo, ei siis jäänyt aamukahville yhtään..
Näistä sarvista voisi tehdä myös hieman pienempiä kooltaan, sellaisia minisarvia.
Voi Ystävä, minäkin haluaisin nostaa Olga-koiruuden pöydälle leivonnaisten äärelle;-)
Evelle juuri viikonloppuna sanoin, kun hän puhui kissastaan pöydällä, että 'on se kumma, että ei yhtään se ihmetytä, mutta jos minä nostan koiran pöydälle, kaikki kaikkoavat.' Ei sen puoleen, tunnarini, yksi monista, on, että 'jos koirasi mielestä olet oikeassa, miksi piittaat muiden mielipiteistä'. Meniks tää jo asian ohi? Minulla on nimittäin tuollainen jääkaappimagneetti, jossa lukee noin.
Siis hygieniasta viis', haluan vain tasa-arvoista kohtelua koiruuksille;-)Eikä eläimet ole likaisia.
No nyt kyllä laitoit pahan tänne! Suklaasarvia, ai jai jai!!! Meidän kissimirri oli muuten samanlainen, tykkäsi käydä nuuskuttelemassa kaikki tekeleemme, oli sitten kyseessä leivontaa tai ruoanlaittoa... ;-) Ja paras paikka oli tiskiallas. Siinä tykkäsi räplätä tiskiharjaa ja sepä vasta hygienista...
Hih,hauska kuva, varmaan teki Selman mieli vähän maistella. Meidänkin Otto aina tykkäs nuuhkia kaikkea,heti kun silmä vältti ;-)
Suklaasarvet ovat hyviä mutta no-no kun ovat niin hurjan lihottavia,.Mutta joskus ehkä....
Kylläpä taas pahan pistit näin aamutuimaan ;-) Suklaafriikki kun olen, suklaasarvet kuulostavat paremmilta kuin hyviltä! Ja ihan hygieeninenhän tuo kuva on ;-)
Leena, kissat hyppivät pöydille ihan itse, lupaa kysymättä. Vanha kissa ei enää niinkään, mutta tämä Selma-pienokainen hyppii kaikille pöydille, ja joka paikkaan.. Ja Selma varmaan söisikin ihan kaikkea. Erityisesti se pitää kaikesta vaniljaisesta..
Sari, tiskiallas kiinnostaa myös Selmaa, se käy aina tutkimassa mitä altaasta löytyy, ja sieltä on kiva juoda vettäkin.
Yael, mietinkin, että mistä kaikista taikinoista voisi näitä suklaasarvia tehdä. Voi- tai lehtitaikina on se rasvaisin. Jos tekisi oman taikinan esim. rahkasta ja margariinista..
Päivi, nämä ovat suklaafriikille oikein makoisia! Ajattelin kokeilla myös valkosuklaalla joku kerta.
Oi nam! Tuollaisia täytyisi joku kerta tehdä!
Kissoissa on se huono puoli ettei kannata koskaan unohtaa mitään herkkuja pöydille koska ne ovat niin helposti kattien saavutettavissa.
Mulla on niin että kun näen kissan tekevän noin niin sanon ihanaa ja suloista, mutta jos se olisi koira niin sanoisin yäk en koske;-)
Kyllä kissojenkin pitää saada välillä herkkuja.
Nam, syksyn tullen sitä alkaa suklaa maistua yhä paremmin ja paremmin.
No, hygieenistä ja hygieenistä ;O) Ei sillä niin väliä... Pieni nuuskaisu tekee vain hyvää suklaasarville, veikkaan. Eri asia on kun iso koira aivastaa ruokasi päälle, mutta meillä syödään nekin murkinat ihan mutisematta ;O)
Lähetä kommentti