sunnuntai 13. syyskuuta 2009

Sunnuntaiklassikko - New Yorkin ja John Lennonin muistolle

Tällä viikolla on New York ollut lähellä, ihmisten ajatuksissa. Mietin kaupungista kertovia lauluja, ja paperi kertyi täyteen muistiinpanoja. Mutta kun ajattelen New Yorkia, ajattelen John Lennonia. Ylläoleva kuva Johnista ja Yokosta on otettu New Yorkissa heidän kotinsa - Dakota Buildingin - edustalla vuonna 1980, hieman ennen Lennonin traagista kuolemaa.

Lisäys: Toinen vaihtoehto Johnin lauluista oli koskettava ikisuosikki Working Class Hero, joka jää soimaan mieleen kun sen kuuntelee.. Kannattaa kuunnella linkistä.





12 kommenttia:

Hannele kirjoitti...

niin hyödyton tappo

Jael kirjoitti...

Tämä olikin sopiva valinta tätä viikkoa ja New Yorkia mielessä pitäen.Kaunista...

Tuima kirjoitti...

Hyvin kaunis kappale.

Leena Lumi kirjoitti...

Sooloilija, sama on maku, sillä tämä oli minulla toisena kun sitten otinkin sen Imagen. John näyttää ja kuulostaa hyvältä. Pidin/pidän hänen tyylistään.

Kimmeli kirjoitti...

Love...niin love...

Tommi kirjoitti...

Johnin rakkausperformanssi on paljastavuudessaan niin mutkatonta, suoraa ja kiehtovaakin, että voisi todeta vaikka yhtä paljon myöhempää orkesteria siteeraten: "Johnny, we're sorry, won't you come back home."

SusuPetal kirjoitti...

Aseista riisuvaa.

Halo Efekti kirjoitti...

Beatles on muutenkin ajankohtainen kun tuotantoa on remasteroitu digitaaliseksi.

Minuun on aina vedonnut Lennonin hippitouhut ja rakkaus Yokoon.

Niin sairas teko oli hänen tappamisensa...ja turha

Hirlii kirjoitti...

Väkivalta on väkivaltaa. Sitä on paljon vielä maapallolla, milloin missäkin. Ikävä kyllä.

John Lennonia on tullut tässä kuunneltua kun sain keväällä hänen tupla kokoelmansa: Working class hero - the definitive Lennon.

Hyvä valinta.

Sooloilija kirjoitti...

Toinen vaihtoehtoni oli juuri tuo Hirliin mainitsema Working Class Hero. Se on niin hieno tunnelmiltaan, yksinkertainen ja vaikuttava.

Sitä ovat monet esittäneet, mutta kyllä Lennonin versio on paras.
Lisään sen tuonne juttuun linkiksi.

lepis kirjoitti...

Tämä Lennonin biisi on yksi kauneimmista koskaan! Harvemmin soitettu tosin. Kiitos! Tuli haikea olo taas. Kävin kerran viettämässä hiljaisen hetken siinä Dakota talon edessä. Ikinä en unohda sitä päivää, jolloin suru-uutinen herätti ankeaan aamuun.

juanita kirjoitti...

osuva valinta. lennonin ja 11.9. tragedioissa toistuu surullisella tavalla sama mielettömyys, mikro- ja makrotasolla.. kaunis ja hieno kappale.