Teistä aika moni tietääkin viehtymykseni herkkiin ja rosoisiin brittimiehiin, joita tämä Richard Ashcroftkin edustaa. (Hän on lähtöisin Manchesterista).Ensin kuuntelin 90-luvun alusta vuosikausia The Verve-yhtyettä, jota Richard solistina luotsasi. Yhtye ei ole koskaan hajonnut, mutta Richard on jo vuosia tehnyt soolouraa.
Tässä pelkistetty versio alunperin The Verven huippusuositusta The Drugs Don't Work-biisistä, jonka Richard Ashcroft on kirjoittanut ja säveltänyt.
Richard Ashcroft ON hyvä laulaja, se tulee erityisesti esille tässä intiimissä tulkinnassa. Pidän myös laulun sanoituksesta.
17 kommenttia:
Tämä ihminen osaa laulaa ja laulaa niin sydämestä. Hieno, hieno, kiitos!
Hyvä esitys! Muistan tämän kappaleen mutten muuten ole mitenkään kuunnellut the Verveä.Hienosti laulaa Richard.
Hieno tulkinta, ja pidin todella paljon Ashcroftkin äänestä. Kiitos, Sooloilija, täytyykin etsiä lisämatskua kirjastosta. :-)
Voi, voi sentään...tuli mieleen kaikenlaista...sunnuntaiaamuun ehkä sopimatonta tai sitten ei;-)
Minäkin pidän tietyn tyyppisistä brittimiehistä ja sitten siitä ilotytön kanssa autosta löytyneestä myös eli Brad Pittistä, enkä tajua miksi hänestä, kun poika on baby face että...Mutta hyvin hän vei Neljät häät ja yhdet hautajaiset ja kun hän hylyilee, minulla menee polvet ihan velliksi.Jake on enempi kaikkea, mutta Brad on hyvä neljäs vaikka...
Tämä musa on just mun musaa Those were the days -ajoilta ja uppoaa aina.
Leena, tarkoitat Hugh Grantia ?
(Brad Pitt on amerikkalainen..).
Kiva, että musiikki ja laulaja ja hänen laulutyylinsä iski sinuunkin,
kuten myös Papi, Yael ja Viides rooli tykkäsivät..
Vieras kappale ja esiintyjä, mutta ainakin akustisena toimii hyvin, hyvä tulkinta.
No tietty tarkoitin, kiitos korjauksesta Tein töitä konella kello 02.00:en, joten pää ei oiken vielä toimi.
Hee, minäkin...
olen ihasutnut herkkiin ja rosoisiin brittimiehiin ja Richardin :-)
Purevan brittihumorin, elokuvi(i)n ja, ja , ja ....
Ihan vieras minulle, mutta kuuntelin mielelläni.
Ihmettelen, miten tämä voi olla jollekin vieras kun mielestäni se on niin puhkisoitettu radiossa! Ei sykähdytä erityisesti mutta en saa allergiakohtaustakaan (toisin kuin Oasiksesta).
No enpä ole radiossa tätä kuullut soitettavan ihmeemmin ainakaan nyt 2000-luvulla. 90-luvulla ehkä soitettiinkin.. Mutta ei kyllä joka kanavalla..
En siis sanoisi, että on puhkisoitettu. Itsekin kuulin sen ensimmäistä kertaa MTV-mus.kanavalla, ja sen jälkeen levyllä..
No ei tietenkään viime aikoina vaan 90-luvulla. Mulla vain on mielikuva biisistä, että se on erittäin tuttu, monta kertaa kuultu, mutta ei omasta soittimesta.
Nooh, klassikoihin oikeastaan kuuluukin sellainen, että on tuttu, klassikko.. Silti jokin toiselle tosi tuttu biisi on jollekin toiselle ihan uusi. Minäkin kuulin täällä Sunnuntaiklassikoissa tänään ainakin yhden ihan uuden tuttavuuden..
Uuden oppiminen on parasta tässä Sunnuntaiklassikossa.
Minulle tämä The drugs don't work ja Bittersweet symphony ovat klassikoita. 90-luvulla syntyneet laulutkin voi mielestäni jo luokitella klassikoiksi. Varsinkin Bittersweetiä on soitettu radiossa 90-luvulla tosi paljon ja kuuluisa video on pyörinyt joka kanavilla. Se missä Richard kävelee Lontoon kaduilla, törmäillen muihin ihmisiin..
No eihän ne toimi... kehtaisko huomenna hakee lisää saikkua... ;)
Tuttu biisi ja hyvä että joku kirjoittaa vaaroista ja hapatuksesta, mutta jossain vaiheessa tätä biisiä tulee vain mieleen, että eikö tämä lopu koskaan. Verven versio (tuubissa) on vielä venytetty äärimmilleen.
Pojalla on mielenkiintoinen ääni.
Aavikolla kovasti ihastellaan ennestään tuntematonta. Kiitos ihanuudesta!
Tosiaan. Tässä on sellaista hienoutta, mitä ei ihan kaikkien laulajien tekemisessä ole.
Hieno kappale! Tykkäsin!
Lähetä kommentti