Junalla kun harvakseltaan matkustaa niin se on lapsen kanssa ihan jännääkin: eväitä syöden katselimme tyttären kanssa aamuelämää junan ikkunasta matkalla pohjoiseen. Hän näki vilauksen mm. joessa uivasta majavasta. Näimme punaisiin pukeutuneita hirvimiehiä, ihmisiä lehdenhaussa postilaatikoilla..************
Jälleennäkeminen lapsuuden- ja nuoruudenystävän kanssa oli lämmin ja muisteloita täynnä. Tapasimme hänen vanhempiensa luona, joten saimme havaintoja kuten: hänen äitinsä mielestä minä muistutan nyt aikuisena omaa äitiäni. Ja oma kuopustyttäreni taas kuulemma muistuttaa minua lapsena. Ilmaan lenteleviä lauseita: 'lapsenakin sinä puhuit samalla tyylillä' tai 'lapsenakin istuit samassa asennossa'.. Tietenkin puhuttiin nykyisyydestäkin. Joku kaunis päivä minä matkustan hänen ja hänen puolisonsa luokse kylään. Se onkin sitten hiukan pitemmän matkan päässä kuin tämä viikonloppuinen vierailuni pohjois-Suomessa, se on Espanjassa.. Viikonlopun aikanahan sielläkin piipahtaisi..
Mieleen jäivät pitkät lämpimät halaukset, espanjalaiset poskisuudelmat (joita tytär jännitti etukäteen, että 'kuinka monta niitä tulee' ) ja iloisessa jälleennäkemisen tunnelmissa. Kävelimme ruskamaisemassa tuulisen koleassa pohjois-suomalaisessa pikkukaupungissa.Nyt ei anneta mennä kahtakymmentäneljää vuotta tapaamisten välissä. Ehkä jo ensi vuoden puolella..
Veimme tuliaisiksi ystäville Espanjaan vietäväksi Pentikin pikkuporon. (Kuva Pentikin sivuilta). Ihan siitä syystä, että monesta vaihtoehdosta tämä kaikkein pienin hopeanvärinen poro oli niin hurmaava ja suloinen. Ja ollaanhan me pohjoisesta lähdetty maailmalle..Toinen meistä lähti kauemmas, toinen matkasi vain lyhyemmän matkan. Mutta koskaanhan ei tiedä mihin elämä heittää..
15 kommenttia:
Sooloilija, oli niin kiva kirjoitus. Oikein hyvän mielen juttu. Junassa on kiva matkustaa, se jo tuo tunelmaa ja sitten tuo tapaaminen oli kuten minulla Katriinan kanssa melkein 40 vuoden jälkeen eli hänen äitinsä oli paikalla leipomassa karjalanpiirakoita ja muisteli meitä sitten villeinä pikkutyttöinä.Ja nuorimmaisesi on todellakin kuin sinä!
Löysit parhaan ulkomaille annettavan lahjan mitä voi antaa! Olen ajatellut tuota Kanadaan ystävälleni, mutta saako siellä sitten aina tuohon poroon sopivan kynttilän? Tuo on myös varsin suosittu firmalahja nykyään. Ja ei säry matkalla ja ikikäyttöinen.
Tuollainen kokemus sykähdyttää, ja on ihana huomata, että ihmiset eivät kuitenkaan pohjimmiltaan kovasti muutu. Nyt on ystävyys taas viritetty, joten joskus voit ehkä varata edulliset lennot Espanjaan ja kortteeri ystävien luona odottaa. silloin saa matkasta varmasti eniten irti.
Leena, kiva, että iloinen tunnelma välittyi kirjoituksesta, sillä tapaaminenkin oli sellainen.
Sinunkin tapaaminen lapsuudenystävän kanssa kuullostaa huikealta: 40 vuotta väliä! Mekin olimme lapsena kekseliäitä ja villejä, mutta myös erilaisia. Täydensimme toisiamme lapsena tosi hyvin.
Minä taisin nyt hurahtaa noihin poroihin. Taidan viedä myös vauvalahjaksi vastasyntyneelle. Vauvalla kun on lappilaiset juuret..
Katriina, kyllä, pää on avattu, joten heti kun kertyy tällä osapäivätyöläisellä tarpeeksi kukkaron pohjalle rahaa niin lentolippua varaamaan!
Tosi kivaa oli lukea tästä tapaamisesta lapsuudenystäväsi kanssa ja olen iloinen puolestasi,että taas löysitte toisenne,näin on tietotekniikka apuna nykyään todella positiivisessa mielessä. Nätti tuo pikku poro jonka veit lahjaksi:-) Missä päin Espanjaa ystäväsi asuu,toivottavasti pääsetkin piakkoin sinne visiitille!
Yael, Barcelonassa, joten sinnehän on helppo mennä..
Voi kun pääsis heti-kohta-pian lähtemään, mutta ei nyt ihan toteudu heti. Kuten totesin edellisessä kommentissa, että rahavarat matkailuun ovat tällä hetkellä vähän tiukassa..
Päätin juuri, että kerään meillekin noita poroja. Ne ovat tosi kauniita, ja Pentikiltä hyvä idea!
Sooloilija, minusta varsinkin junamatkailu on jännää! Menimme kerran Vaasaan, ja se lähijuna poukkoili ja pyöri ja kirskui ja äännähteli, se oli todella hauskaa ja mielenkiintoista!
Tuure, junamatkailussa on sekin kivaa, että ollaan kosketuksissa muihin matkaajiin. Mekin näimme samassa vaunussa ihan pienen kissanpentumatkustajan. Sitä ihailimme koko tulomatkan ajan..
Minun rakkauteni junamatkustamiseen juontuu sinne nuoruuden inter-railmatkailuun. Oi ne olivat ihania aikoja! Kuukausi Euroopassa reilaten!
Juu, niin on!
Minä varmaan menen interrailiin, kun olen tarpeeksi vanha :) sillä isin kertomus siitä miten nukkui yön kööpenhaminan rautatieaseman eteishuoneessa oli niin jännittävä että se täytyy itse kokea!
Junamatkat on ihania. Ja on aina hienoa tavata vanhoja ystäviä.
Pitkän ajan takaa ystävyys säilyy ja tuntuu kuin välimatkaa ei olisi ollutkaan.
Ihana kirjoitus! Sellaista se elämä on, yllättäviä käänteitä, matkantekoa, jälleentapaamisia ystävän kanssa. Kuten sanoit: koskaanhan ei tiedä mihin elämä heittää.. elämä voi heittää meidätkin Uunona Epsanjaan, ei sitä koskaan tiedä =)
Tuure, minäkin olen nukkunut junamatkojeni aikana vaikka missä: junan käytävillä, Kreikassa laivan kannella jne. Jännää on ollut, mutta tässä iässä ei enää passaisi. Nyt pitää olla jo vähän luksusta.. ;D
Annie, Arleena, Elisa: se juuri eli tuntuu kuin välimatkaa ei olisi ollutkaan kun tapaa vanhan ystävän. Lapsena loimme niin vahvat siteet, että ne ovat kestäneet pitkän välimatkankin.
Ja junamatkustaminen: kyllä se ihan mukavaa on kun ei työkseen istu junassa kuten jotkut jotka tekevät työmatkansa koko ajan junilla..
Ihana kirjoitus, ja varmasti oli mahtava nähdä vanhoja tuttavia!
Onneksi nykyisin matkustaminen ulkomaillekin on melkoisen helppoa ja joskus lennot kauemmas saa halvemmalla kuin kotimaan junamatkan! Kannattaa tarkkailla tarjouksia. Barcelona on ihana kaupunki - toivottavasti pääsette pian sinne käymään :)
Päivi, totta. Kotimaassa junalla matkustaminen on ihan mahottoman kallista!
Matkakuume tässä jo on noussut, sinne Barcelonaan pitäisi todellakin päästä!
Lähetä kommentti