Kun katselen filmivuokraamossa elokuvia, käsissäni käy usein moniakin suomalaisia elokuvia,
mutta usein laitan ne aina takaisin hyllyyn. Kirjoitin aiemmin keväällä tästä Paha perhe-elokuvasta. Teatterikierroksella se viipyi ohjelmistossa tosi vähän aikaa ja jäi silloin väliin. Nyt päätin ottaa katseluun siis tämän Aleksi Salmenperän käsikirjoittaman ja ohjaaman elokuvan.
*
Olen hämmentynyt. Käsikirjoitus on alkuun hyvin sekava. Katsoja ei kertakaikkiaan tiedä kuka on kuka, ketä laajaan perheeseen kuuluu, kuka on kenenkin isä, ja kuka kenenkin äiti. Alkuun minun oli myöskin tosi vaikea kuulla ja ymmärtää puhetta. Nuoret näyttelijät puhuvat nopeasti, lyhyin töksähtävin lausein ja sanoin. Sitä en käsitä vieläkään miksi näyttelijä, joka on puhumisen ammattilainen, puhuu niin, etteivät huulet liiku ja sanojen loppuja niellään niin, että katsoja kuulee sanoista vain alun.
Hehkutetut nuoret näyttelijät; Lauri Tilkanen ja Pihla Viitala
ovat ihania, suloisia ja sopivia rooleihinsa, mutta juuri heidän puheestaan on vaikea saada selvää.
Paha perhe on oikeastaan Ville Virtasen elokuva.
Hänen roolinsa isänä, joka yrittää pitää elämän lankoja käsissään, huonoin menetelmin ja huonoin seurauksin, on lähes täydellinen roolisuoritus. Kylmä ja kovia menetelmiä käyttävä isä on piilottanut sisäänsä kaiken sen suuren rakkauden, jota hän tuntee poikaansa kohtaan. Hän ylireagoi, on hermorauniona lastensa käyttäymisestä ja vaimonsa lähdöstä. Ville Virtasen läsnäolo on vahvaa, ja hän pelastaa koko elokuvan.
Mielestäni elokuvan nimi on huono. En osaa sanoa mikä elokuvan nimi pitäisi olla, mutta Paha perhe viittaa liikaa toiseen kotimaiseen elokuvaan Paha maa. Ja suomalaisen elokuvan lähihistoriasta löytyy myös Pahat pojat-elokuva.
*
Lauri Tilkanen (s.-87)
on uusi nouseva näyttelijä Suomessa. (Hyvin Komea, Hyvin Kaunis ja Hyvin Suloinen).
Ville Virtasen ohella Paha perhe-elokuvan parasta antia onkin isän ja pojan vaikean suhteen kuvaus.
Isä ja poika, Ville Virtanen ja Lauri Tilkanen, rakastavat toisiaan pohjimmiltaan, mutta vaikeat asiat erottavat heidät kauaksi toisistaan.
Elokuva jää kesken, sillä tarina ei kerro miten perheen käy. Hajoaako se lopullisesti täysin pirstaleiksi.
Vai kertoiko se sen.. Ehkä sittenkin kertoi.
Vahvaa psykologista kerrontaa, mutta jotkut seikat (kuten alussa mainittu puhuminen), tekivät elokuvan katsomisesta omalla kohdallani hieman katkonaista.
*
Ainoa elokuvasta löytyvä traileri tässä.
7 kommenttia:
En ole tästä elokuvasta kuullutkaan,joten mielenkiinnolla luin tämän arvostelusi.Harmi,jos näyttelijöiden puhetta ei kunnolla ymmärrä!
Jael, ei tämä huono elokuva ollut ollenkaan, mutta ei ihan mun makuun. Liian eleetön ja vähäpuheinen makuuni. Hieman 'kaurismäkeläinen', muttei kuitenkaan..
Aika jännä juttu, näin Pihlan pitkästä aikaa ja elokuvassa, viimeksi lapsena jossain sukutapaamisessa.
Arleena, ahaa, sukulainen siis. Mielenkiintoista.
Pihla Viitala on uudenlainen suomalainen filmitähti: eurooppalaisen oloinen ja näköinen. Näpsäkän oloinen.
Minä laitan usein kotimaisissakin elokuvissa tekstitykset päälle ;-) sillä minunkin on usein hankala saada puheesta selvää. En tiedä mistä se johtuu, mutta minulla taitaa olla jotain ongelmia kuullun ymmärtämisessä, myös suomeksi. Tekstitykset ovat siis hyvä juttu! Varsinkin kun katsoo elokuvaa illalla tyttären nukkumaanmenon jälkeen ja ei voi pitää telkkaria kovin kovalla...
Minä en ole vieläkään Pahaa perhettä nähnyt, mutta positiivisia kommentteja olen kuullut paljon.
yksi syy miksi vältän suomalaisia leffoja on juurikin äänityksen taso ja suomalaisten näyttelijöiden sössötys, nopea puhe...minäkään kun en aina saa sanoista selvää! Englantia ymmärrän paljon paremmin, mistäköhän tämä johtuu ;O)
Päivi, ai niin, olin unohtanut nuo tekstitykset. Pitääpä seuraavalla kerralla kokeilla.
Mikaela, no just tuo NOPEA puhe, ja sitten vielä se lopputavujen nieleminen.. En käsitä mistä se johtuu, mutta minustakin tuntuu, että ymmärrän englantia ja ruotsia joskus elokuvissa paremmin.
Lähetä kommentti