Maricel Álvarez & Javier Bardem Biutifulissa
*
Yön yli nukuttuani olen valmis kirjoittamaan Biutiful-elokuvasta.
Toivottavasti en paljasta liikaa. Toisaalta tästä elokuvasta on vaikea kirjoittaakaan juonellista kertomusta, sillä se etenee tapahtumasta toiseen, dokumentaarisin keinoin. Katsoja huomaa kuitenkin lopussa, että kaikella oli tarkoituksensa.
Meksikolainen Alejandro Gonzales Inárritu on aina tehnyt elokuvia, jotka ottavat maailmanlaajuisesti kantaa ihmiskauppaan, laittomaan maahanmuuttoon, köyhien sortoon rikkaiden ällöttävästi rellestäessä rahojaan taivaan tuuliin. Niin tässäkin elokuvassa.
Biutiful on elokuva, jonka jokaisella kuvalla on tarkoituksensa.
Javier Bardemin Oxbal kantaa raskasta taakkaa. Hänen elämänsä on ristiriitaista, sillä köyhyys pakottaa pikkurikollisuuteen; laittomien maahanmuuttajien työllistämiseen, laittomasti, mutta isällisellä Oxbalilla on sydän mukana tässäkin asiassa. Hän kulkee tottuneesti alamaailmassa, kuulumatta siihen kuitenkaan kokonaan itse.
Ennenkaikkea Oxbal on isä kahdelle lapselleen. Hän kantaa huolestuneesti huolta myös entisestä, ja välillä nykyisestäkin vaimostaan: kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavasta Marambrasta.
Tässä rakkaus- ja perhekerronassa Biutiful onkin vahvimmillaan.
Maricel Álvarez Marambrana tekee mielestäni elokuvan ehdottomasti rankimman ja huikeimman roolin mieleltään järkkyvänä naisena, jolla on halu olla rakastava äiti lapsilleen, mutta sairaus ottaa liian usein vallan ja vie häntä, hurjan lujaa.
Maricelin ja Javierin näyttelemistä katsoessaan voi vain ihmetellä ja ihastella sitä hurjaa heittäytymistä mitä molemmat näyttelijät tässä tekevät. Katsojakin tulee surulliseksi heidän kadonneesta rakkaudestaan. Kerran niin kauniista, josta kaksi lastakin syntyi.
*
Javier Bardemin Oxbal on ihmeellinen mies: hän saa yhteyden kuolleisiin, hän kantaa koko maailman tuskaa syövän uuvuttamilla harteillaan, mutta silti hänen ympärillään koko ajan tapahtuu pahoja asioita. Poliisit ovat korruptoituneita, huumekauppa kukoistaa, maahan tuodaan laittomasti mm.kiinalaisia tekemään työtä hirvittävissä oloissa. Biutiful näyttää kuinka ihmistä sorretaan niin, ettei sillä ole mitään rajaa.
Bardemin rooli inhimillisenä ja lempeänä miehenä on kuin luotu hänelle. Hän asettaa oman sairastamisensa ja kivut taka-alalle, koska hänellä on niin suuri halu auttaa heitä, jotka voivat vielä huonommin.
Alejandro Gonzales Inárritun Biutiful on saanut ristiriitaista vastaanottoa maailmalla ja kriitikoiden keskuudessa. Ihmettelen toisaalta. Mutta olenkin ohjaajan ihailija ja mielestäni hänen Babel-elokuvansa oli tärkeä ja lähes täydellinen elokuva. Biutiful jatkaa Babelin tiellä. Tarvitsemme ravistelua. Kauneutta voi löytää rumuudestakin.
Silti minustakin Biutifulissa on aineksia, jotka jättävät ihmetyksestä silmät ymmyrkäisiksi. Ehkä se on tarkoituskin. Ei kai kaikelle tarvitse ollakaan selitystä.
Ihan varmasti maailmasta ei kaikelle löydy selitystä.
Eikä kaikkea voi nähdä silmin.
Tai sitten juuri silmin voi..
*
22 kommenttia:
Minäkin olen tästä elokuvasta lukenut joitakin ei niin innostavia arvosteluita,mutta kuitenkin haluaisin tämän nähdä,sillä olen nähnyt Babelin ja Amores Perros-elokuvat,jotka mielestäni olivat hyviä,vaikkakin hieman hämmentäviä.
Mua harmittaa, että Biutiful on edelleen näkemättä! Iñárritu on kuitenkin ihan loistava ohjaaja ja aihekin kiinnostaa. Mutta nyt ei oo ehtinyt leffateatteriin oikein kunnolla hetkeen, joten voi olla että joutuu odottamaan dvd-versiota.
Jael, Inárritun elokuvat ovat sellaisia; jättävät hämmentyneen mielen. Sopii hänen elokuvilleen.
Bubble, joskus ei vaan ehdi ja nyt pyörii niin monta elokuvaa, jotka pitäisi käydä katsomassa. Omalla kohdallani on vielä mm. Black Swan näkemättä, vaikka sitä kovasti odotin alkuvuodesta.
Odotan myös kovin, että näen tämän elokuvan.
uskon, että tykkään siitä paljon...
Hanne, tämä elokuva jää mieliin. Sen jälkeen jopa herännyt joihinkin asioihin. Sehän on ohjaajan tarkoituskin, herättää ihmisiä.
Nyt minä menisin katsomaan tämän jo Maricelin takia, mutta Javierkin riittää. Mahtava kuva sulla Maricelista...Minusta kauneus asuu usein kaikkein rosoisimmassa. Pidän esimerkiksi nyt kauniina tuota Maricelin kuvaa, josta varmaan monikaan ei ole kanssani samaa mieltä...Kivet lentävät kun äiti, nainen sortuu, musertuu, särkyy...
Leena, tämä elokuva kannattaa ehdottomasti nähdä juuri Maricel Alvarezin ja Javierin vuoksi. Sivupalkissa on kuva heistä omina itsenään. Maricel tummatukkaisena.
Tämän haluan nähdä.Kiitos!
Maria, ole hyvä. Vaikutuksen teki, mutta jätti myös ristiriitaisia ajatuksia.
Kiitos kuvavinkistä;-) Heistä molemmista näkee heti, että ovat 'persoonatyyppejä'. Semmoisia, joita ei mahdu kolmeatoista tusinaan.
Nyt minulla alkoi itää ajatus rumankauniista kirjoitusaiheena. Sitä ei ole oikeasti vielä käsitelty...
Pidin elokuvasta paljon. Se on järkyttävä, mutta toisaalta kuitenkin kaunis. Sillä lailla vangitseva, että uskoisin täysin, jos joku kertoisi mun katsoneen koko leffan suu auki loksahtaneena...
Leena, todellisia persoonatyyppejä, hyvin vangitsevia.
Rumankaunis on mielenkiintoista..
Erja, kyllä, järkyttäväkin. Ja kyllä, suu auki loksahtaneena, silmät ymmyrkäisinä ja räpäyttämättä. Minustakin tuntui jälkeenpäin siltä.
Inárritu on huippuohjaaja ja Babel myös yksi minun suursuosikeistani. Haluan nähdä tämänkin tosi paljon. Kiitos arviosta.
Kirjoititpa todella kauniisti tästä elokuvasta ja lukiessani en voinut muuta kuin nyökytellä, että juuri näin, puit sanoiksi omia tunteitani. Iñarritun elokuvat eivät vielä koskaan ole jättäneet kylmäksi, ei tälläkään kertaa.
Karoliina, ole hyvä. Ohjaajan ihailijana tämä on pakko nähdä. Niissä on kaikissa samaa teemaa: ihmisen sorto.
Päivi, tosiaan, ohjaaja Inarritun (miten saan tuon lainemerkin tuohon n-kirjaimen päälle?) elokuvat eivät jätä koskaan kylmäksi. Ne ovat kaikki rumankauniita. Hän on ihmeellinen.
Näyttelijät antavat kaikkensa hänen elokuvissaan!
Just eilen sanoin miehelle että tämä Biutiful pitäisi nähdä seuraavaksi. Amores Perros on yksi suosikkielokuvistani, uskon siis että tykkäisin myös tästä.
Minä olin muuten vähän pettynyt Black Swaniin, odotan mielenkiinnolla mitä sinä sanot siitä.
Merja, siitä onkin aikaa kun olen Amores Perrosin katsonut, mutta Babel on hyvässä muistissa. Kyllä tämä kannattaa nähdä.
En ole vielä valinnut Black Swania katsottavaksi. Se odottaa oikeaa hetkeään. Jännä juttu, sillä olen oikeastaan koko alkuvuoden sitä kovasti odotellut, mutta nyt kun se on ohjelmistossa, en olekaan kiirehtinyt sitä katsomaan..
Kirjoitan siitä heti sitten.
Hieno arvio hienosta elokuvasta! Leffa oli kyllä tosi rankka, mutta oli siinä myös kivoja toivon pilkahduksia.
Koira helvetistä, tervetuloa kommentoimaan. Rankkuus iski tajuntaan vasta elokuvan nähtyään, siis ainakin minun kohdallani kävi niin. Toivokin oli, ehkä se tuli esille siinä kun Oxbal sai yhteyden kuolleisiin. Kuolema ei ollut enää niin pelottava asia.
Soolis, vinkura ännän päälle saadaan painamalla Alt Gr + matomerkki (ainakin mun näppiksessä se nappula, joka on enterin vieressä vasemmassa yläreunassa) ja sitten n. Noin toimii ainakin mun pc-näppiksellä :)
Päivi, kiitti ;D
Ootas, kokeilen: ñ Jess !
Lähetä kommentti