Tämänkin Sofia Coppolan
Somewhere-elokuvan
ohitin elokuvateatterikierroksella,mutta nyt oli sen aika. Ja hyvä aika olikin.
Uppouduin täysin Coppolan luomaan maailmaan. Siinä maailmassa ei puhuta paljoa, asiat ihan kuin liukuen tapahtuvat. Sofia Coppola (s.-71) kertoo dvd:n lisämateriaalin haastattelussa halunneensa tehdä runsaan ja räiskyvän Marie Antoinetten jälkeen minimalistisen ja yksinkertaisia asioita sisältävän elokuvan. Siinä hän onkin onnistunut täydellisesti.
*
Juoni on yksinkertaisuudessaan loistava. Käsikirjoitus on Sofian itsensä.
Stephen Dorffin uskottavasti näyttelemä Hollywoodin suuri filmitähti - Johnny - elää filmitähden odotusten mukaisesti: viinaa, naisia ja huumeita riittää, eikä miehellä ole edes kotia. Hän asuu kuuluisassa Chateu Marmont-hotellin sviitissä. Elokuva on myös aidosti kuvattu kyseisessä hotellissa.
Johnnylla on 11-vuotias tytär Cleo (loistava Elle Fanning), jonka lapsuuden hän on ohittanut viettäessään rellestävää elämäänsä. Tytär tulee kuvioihin yllättäen ja koko elokuva kertookin isän ja tyttären läheisistä, aidoista väleistä. Reipashenkinen ja kunnollinen tytär saa isänkin miettimään elämäänsä. Johnny huomaakin elämänsä olevan täysin absurdia ja yksinäistä.
*
Rakastuin elokuvaan täydestä sydämestäni. Sen hitaisiin, pitkiin ottoihin ja viipyileviin tunnelmiin. Tytär on Johnnyn elämään kuin raikas tuulahdus. Johnny alkaa nähdä elämänsä yhtenä suurena tarpeiden tyydytyksenä, hän ei edes tee omia päätöksiään - siitä huolehtivat managerit ja sihteerit. Katsojana melkein huudan tylsistyneelle Johnnylle, että 'Osta rahoillasi koti!, tee pesä johonkin sensijaan, että asut hotellissa!' Mutta Johnnyn pitää kulkea vielä oma polkunsa, hänen pitää vielä hetki näytellä filmitähti-Johnnya ennenkuin hän voi ryhtyä aidoksi ihmiseksi ja isäksi.
*
Stephen Dorff
*
Elle Fanning
Isän ja tyttären hienoja yhteisiä hetkiä uima-altaalla sukellellen..
Stephen Dorff (s.-73) ja Elle Fanning (s.-98) ovat mainio ja ammattitaitoinen pari.
*
Somewhere sai viime vuonna Venetsian filmifestivaalien pääpalkinnon, mutta kaikki eivät silti ole pitäneet elokuvasta. Se on herättänyt monenlaisia tunteita; toiset kriitikot ovat sanoneet tylsistyneensä kuoliaksi elokuvaa katsoessaan. Sanoisin, että he eivät ole malttaneet pysähtyä ja sukeltaa filmitähti-Johnnyn maailmaan. Se Hollywood-maailma on rujo ja ruma, kaiken kimalluksen takana on yksinäisyyttä, huumeongelmia, vääristynyttä seksuaalisuutta.. Ja kaikkea saa rahalla.
*
Tämän elokuvan lisämateriaali kannattaa ehdottomasti katsoa. On ihanaa nähdä Sofia Coppola tekemässä elokuvaansa: hänellä on usein vauva sylissään, koiria parveilee kuvauspaikalla ja näyttelijät ylistävät hänen vahvaa läsnäoloaan ja rauhallisuuttaan! Hänellä on lämpimät välit kaikkiin työntekijöihinsä.
Juuri sellainen kuva minullakin on Sofia Coppolasta, jonka elokuvia ihailen ja rakastan.
*
*
Juoni on yksinkertaisuudessaan loistava. Käsikirjoitus on Sofian itsensä.
Stephen Dorffin uskottavasti näyttelemä Hollywoodin suuri filmitähti - Johnny - elää filmitähden odotusten mukaisesti: viinaa, naisia ja huumeita riittää, eikä miehellä ole edes kotia. Hän asuu kuuluisassa Chateu Marmont-hotellin sviitissä. Elokuva on myös aidosti kuvattu kyseisessä hotellissa.
Johnnylla on 11-vuotias tytär Cleo (loistava Elle Fanning), jonka lapsuuden hän on ohittanut viettäessään rellestävää elämäänsä. Tytär tulee kuvioihin yllättäen ja koko elokuva kertookin isän ja tyttären läheisistä, aidoista väleistä. Reipashenkinen ja kunnollinen tytär saa isänkin miettimään elämäänsä. Johnny huomaakin elämänsä olevan täysin absurdia ja yksinäistä.
*
Rakastuin elokuvaan täydestä sydämestäni. Sen hitaisiin, pitkiin ottoihin ja viipyileviin tunnelmiin. Tytär on Johnnyn elämään kuin raikas tuulahdus. Johnny alkaa nähdä elämänsä yhtenä suurena tarpeiden tyydytyksenä, hän ei edes tee omia päätöksiään - siitä huolehtivat managerit ja sihteerit. Katsojana melkein huudan tylsistyneelle Johnnylle, että 'Osta rahoillasi koti!, tee pesä johonkin sensijaan, että asut hotellissa!' Mutta Johnnyn pitää kulkea vielä oma polkunsa, hänen pitää vielä hetki näytellä filmitähti-Johnnya ennenkuin hän voi ryhtyä aidoksi ihmiseksi ja isäksi.
*
*
Isän ja tyttären hienoja yhteisiä hetkiä uima-altaalla sukellellen..
Stephen Dorff (s.-73) ja Elle Fanning (s.-98) ovat mainio ja ammattitaitoinen pari.
*
Somewhere sai viime vuonna Venetsian filmifestivaalien pääpalkinnon, mutta kaikki eivät silti ole pitäneet elokuvasta. Se on herättänyt monenlaisia tunteita; toiset kriitikot ovat sanoneet tylsistyneensä kuoliaksi elokuvaa katsoessaan. Sanoisin, että he eivät ole malttaneet pysähtyä ja sukeltaa filmitähti-Johnnyn maailmaan. Se Hollywood-maailma on rujo ja ruma, kaiken kimalluksen takana on yksinäisyyttä, huumeongelmia, vääristynyttä seksuaalisuutta.. Ja kaikkea saa rahalla.
*
Tämän elokuvan lisämateriaali kannattaa ehdottomasti katsoa. On ihanaa nähdä Sofia Coppola tekemässä elokuvaansa: hänellä on usein vauva sylissään, koiria parveilee kuvauspaikalla ja näyttelijät ylistävät hänen vahvaa läsnäoloaan ja rauhallisuuttaan! Hänellä on lämpimät välit kaikkiin työntekijöihinsä.
Juuri sellainen kuva minullakin on Sofia Coppolasta, jonka elokuvia ihailen ja rakastan.
*
14 kommenttia:
Kiitos tästäkin vihjeestä! Minä pidän myös Sofia coppolan persoonallisesta otteesta ja olen samaa mieltä siitä, että elokuvaan pitää osata eläytyä. Kaikki eivät pidä samoista asioista eivätkä osaa eläytyä samoihin tilanteisiin.
Näitä juuri ajattelin eilen, kun katsoin ties kuinka monennen kerran uudemman Ylpeys ja ennakkoluulon ja nautin joka sekunnista.
Katriina, oleppa hyvä vinkistä.
Muistan aina sen kuinka eläydyin elokuvateatterissa Sofian Lost in Translationiin ihan täysillä. Olin aivan lumottu, pitkän aikaa.
Se Ylpeys ja ennakkoluulo, jossa on Keira Knightley? Se onkin ihana ja onnistunut elokuva.
Oliko Ella F. Briony?
En usko, että tämä olisi minun filmini...
Tiedätkö, kävin äsken googlettamassa Coppolan ja sain koneeseeni viruksen. Onneksi oli Supportti paikalla, sillä olisin muuten möhlinyt kaiken.
PS. Nainen, jota tarkoitin oli näyttelijä, jonka sukunimi on Ricci. En uskalla nyt juuri googlettaa mitään, joten en saa edes etunimeä.
Leena, ei ollut Elle Fanning Sovituksen Briony, mutta Elle oli John Irving-elokuvassa pieni Ruth Cole.
Oho, viruksia saattaa tulla erikoisista hakusanoista, mutta silloin kannattaa vain äkkiä sulkea juuri se linkki, ja mennä toiseen.
Leena, aha, Christina Ricci.
Näin elokuvan viime vuonna,ja täytyy sanoa,etten kauheasti ihastunut siihen.Se hitaus jotenkuten häiritsi,välillä oli kuin ei tapahtuisi mitään.Mutta Elle Fanningiin ihastuin,hän on fantastinen,selvä tulevaisuuden tähti:)
Jael, tälle elokuvalle täytyy ehkä olla juuri oikea hetki. Minulle se oli sunnuntaiaamu.
Elle Fanning on todellakin tulevaisuuden huippu! Hänhän on ihan pienestä asti näytellyt. Toivottavasti hän pysyy tervejärkisenä elokuvamaailmassa.
Kiitos tästä! Kiva kuulla että tykkäsit. Tästä on kuullut paljon ristiriitaisia kommentteja, hyvää ja huonoa. Tuo on varmasti totta, että katsomiselle kannattaa löytää oikea hetki. Pääsiäisenä mulla on "omaa aikaa" kun pojat ovat isällään...jos vaikka silloin.
Elisa, en voi tämän elokuvan kohdalla oikeastaan sanoa kenellekään, että 'suosittelen', sen verran erikoislaatuinen elokuva on. Mutta jos oikea hetki ja tunnelma osuu kohdille, niin tämä on nappivalinta.
Näyttelijäsuoritukset olivat hyviä. Samoin kuvaus oli erinomaista. Pienieleinen musiikki myös.
Erittäin ristiriitainen elokuva tämä Somewhere. Muistan, kuinka periaatteessa tykkäsin siitä ja sen teemasta ja varsinkin ihanasta Elle Fanningista, mutta suurimman osan leffasta kuuluin siihen "kuoliaaksi tylsistyneiden" joukkoon ;-) ehkä hetki vaan ei ollut sopiva.
Päivi, jostain syystä en kokenut elokuvaa ristiriitaiseksi, mutta jotain lisää olisin siihen ihan pikkuisen kaivannut. Toisaalta sitten kuitenkin pidin siitä juuri sellaisena kuin se oli. Eli kuitenkin elokuva taisi olla vähän ristiriitainen.
Hetki oli mulle niin sopiva: sunnuntaiaamu, noin klo 9 alkaen, laiskasti yksin kotona ja hyvää aamupalaa..
Somewhere on aivan ihana. Virgin Suicides on lempparini Coppolan ohjauksista, mutta tää on kyllä hyvä kakkonen.
Bubble, Coppolalla on niin oma tyyli, ihailen sitä. Ja tästä kyllä pidin todella paljon. Ykkönen on omalla kohdallani kuitenkin Lost in Translation.
Kaikissa hänen elokuvissaan on viipyilevyyttä.
Lähetä kommentti