Melancholia
*
Olin utelias. En voinut vastustaa Melancholian kutsua. Ihailen erityisesti Kirsten Dunstin näyttelijäntyötä, ja minun oli nähtävä hänet tässä Lars von Trierin elokuvassa.
(Anteeksi antanette aiemmat kiihkeät lausuntoni ohjaajasta ja hänen elokuvistaan. Aion nyt pitää kokonaan erillään Lars von Trierin ristiriitaisen persoonan ja hänen elokuvansa).
*
Melancholia osoittautuu elokuvaksi, jonka maailma imaisee mukaansa, huomaamatta. Alkuun katsojan eteen levittyy pauhaavaa musiikkia ja hidastettua visualisointia. Tämän pitkän alkuepisodin jälkeen alan kaivata puhetta.
Tieteisdraamana mainostettu elokuva on kertomus Melancholia -planeetasta, joka lähestyy uhkaavasti maata ja sen ihmisiä. Samaan aikaan Kirsten Dunstin näyttelemä nuori morsian Justine tuntuu olevan ahdingossa ja masentunut omasta elämästään, vaikka hääpäivän pitäisi olla hänen elämänsä onnellisin.
Melancholian kiintoisin rooli onkin juuri Dunstin Justine, jonka kohtalo mietityttää pitkään elokuvan katsomisen jälkeenkin. Mietin onko hän vain masentunut, joka ei ole saanut hoitoa olotilaansa. Vai piileekö hänen sisällään autismin tapaista oireilua.
Justinen siskon roolissa näyttelee luonnollinen Charlotte Gainsbourg. Hänen roolinsa jää kuitenkin hieman sivummalle. Hän kannattelee sairasta siskoaan, hoivaa ja huoltaa. Melancholia on samalla myös sisartarina, mutta se jää mielestäni kuitenkin siinä hieman keskeneräiseksi.
*
Myönnän, minun piti nähdä Melancholia, mutta se jätti minut lopussa hieman tyhjäksi. Miksi minua ei huolettanut lainkaan, että 'kaikki oli pian lopussa'.
Mietin kotona jälkeenpäin, että
'kaikki voi todellakin olla lopussa, silmänräpäyksessä'.
Siksi nautin juuri tästä päivästä ja tästä hetkestä elämässäni.
*
8 kommenttia:
Jotenkin niin raikas postaus, tuulten lävitse...ihana!
Siis: Minä luin tästä elokuvasta Suomen Kuvalehdestä no 22 ja ensin ajattelin, että tämä on minun elokuvani, sillä jo Kirsten Dunstin vakuuttaa olemuskellaan ja sitten se alkuasetelma, mutta...minä en kestä yhtään elokuvia, jotka ovat ns. 'ufoa'. Maailmanloppua tms. Varmaan se voi tulla joskus, mutta kaikki siihen liittyvä tökkii. En tiedä ovatko sellaiset kirjat ja elokuvat scifiä vai mitä ovat, joissa tätä on, mutta minulle pitää olla todellisempaa, mutta kaikinmokomin mystiikan mausteilla. Olisin niin halunnut nähdä tämän Kirsten Dunstin, josta en ollut kuullutkaan tätä ennen.
***
Näitkö Koston? Oliko se hyvä? Onko mun juttu? Se on nyt myynnissä.
***
SK kunnostautuu kertomalla brittiohjaaja Joe Wrightin tulevasta leffasta Hanna, joka kuvataan Suomen pohjoisessa. Sama ohjaaja, joka ohjasi Ian McEwanin kirjan pohjalta tehdyn Sovituksen. Vaan et ikinä arvaa, kuka on pääosassa! se pikkupiru, joka tuhosi Cecilian ja Robbien rakkauden eli Briony! Kuka muu se voi olla, joka sai Oscarin ko. leffasta ja on vasta 16 vee? Näyttelijän nimi on Saoirse Ronan.
***
Joe Wrightin seuraava filmi on Anna Karenina!!!
Mielenkiintoista oli lukea mietteitäsi Melancholiasta,mutten ole vieläkään varma,haluanko sen nähdä.
Raikas teksti, kiitos! Minäkään en kuitenkaan ole varma haluanko nähdä tätä, kuten tiedät en ole Trierin faneja. En vaan tajua ko. ohjaajan leffoja ja siksi olen miettinyt ettei mun ole pakko hänen leffojaan katsoa.
Kiva kuulla, että päätit lopulta kuitenkin mennä katsomaan tämän. Vaikka se siis vähän tyhjän olon jättikin. Melacholia kieltämättä vaati jonkin verran pureskelua, mutta lopulta pidin siitä kovasti.
Leena, tuulten lävitse tuleva postaus, juu, kiitti. Kirsten Dunst on todella hyvä, hänet tästä roolistaan Cannesissa palkittiin pääpalkinnolla. Hieno.
*
Vielä en ole Susanne Bierin Kostoa nähnyt. On katsomislistalla.
*
Se Hanna-elokuva on jo valmis ja tulee teattereihin jossain vaiheessa täällä Suomessakin. Saoirse Ronan on kavamassa aikuiseksi ja hyväksi näyttelijäksi.
*
Joe Wright on hieno ohjaaja. Mielenkiintoista nähdä sitten millainen Anna Kareninasta tulee. ja kuka häntä näyttelee.
Jael, no mielenkiintoinen oli elokuvakin. Jäi kyllä mielen syövereihin, omalla kohdallani ehkä liikaakin. Von Trierit ovat aina shokeeraavia.
Elisa, minäkään en ole oikein aiemmin pitänyt von Trierin juuri tästä puolesta, että aina pitää jollain tasolla shokeerata. Kaikkia hänen elokuviaan en ole edes jaksanut katsoa alkua pidemmälle.
Päivi, pureskelen vieläkin, vaikka jo kaksi päivää on kulunut elokuvan näkemisestä. Pureskeltavaa on vieläkin.
Mutta olen iloinen, että menin tätä katsomaan.
Hyvä että päätit mennä katsomaan ;O) Harvoin on maailmanloppua kuvattu näin kauniisti ja yksinkertaisesti, yhden pienen perheen näkökulmasta, äärettömän koskettava ja hieno elokuva!
Luen näit postauksiasi väärinpäin, joten nyt kommentitkin tulee vähän hassusti...
Muistelinkin ettet aluksi meinannut mennä katsomaan tätä. Mitäs siitä jos mieli muuttuu =) Se että asiat voivat muuttua yhtäkkiä on totta. Jokainen hetkikin on ainutkertainen. Kannattaa tehdä ja olla niin, että ei tarvitse kovin katua. Siis tämä kommentti ihan vaan muuten, ehkä lauseesi liittyi ennemminkin leffaan.
Ursula, tämä jääräpää täällä pehmeni! siihenkin voi olla syynsä ;D
Mutta kannatti todellakin katsoa. Ainoa vaan, että elokuva on nyt pyörinyt pääni sisällä monta päivää.
Birgitta, ehkä tämä elokuva auttaa vielä enemmän oivaltamaan juuri tuota hetken tärkeyttä, sitä, että jokainen hetkikin on arvokas.
Oikeastaan lauseeni ei liittynyt niinkään leffaan, vaan just elämään.
Lähetä kommentti