'
Laulajaidolini K.D. laulaa kuin unelma, joissakin versioissa Roy Orbisonin kanssa tätä Crying-laulua, mutta tässä yksin, -90-luvulla, unplugged. Jäin miettimään millaista elämää elin ja mitä tunsin 90-luvulla. Tuntuu, että se aikakausi oli äskettäin, mutta tarkempi miettiminen paljastaa sen, että tuon laulun aikakaudestakin on pian 20 vuotta aikaa. Miten se voi olla mahdollista!
Olet oikeassa, aika kuluu joskus nopsaan. Toiset vuodet ovat aivan kuin äsken elettyjä ja toiset ovat aika kadoksissa. Ehkä se kertoo hiukan siitäkin, miten on elänyt ko. ajan =)
Ajattele, Bowiekin täytti reilu viikko sitten 65 ja mä jäen sen aina vaan nuorena komistuksena =)
4 kommenttia:
Olipas upea tulkinta tuosta kauniista kappaleesta, intensiivinen.
Olet oikeassa, aika kuluu joskus nopsaan. Toiset vuodet ovat aivan kuin äsken elettyjä ja toiset ovat aika kadoksissa. Ehkä se kertoo hiukan siitäkin, miten on elänyt ko. ajan =)
Ajattele, Bowiekin täytti reilu viikko sitten 65 ja mä jäen sen aina vaan nuorena komistuksena =)
Muistankin tuon laulun ,tosi upea tulkinta:) Kiitos!
Itkin vuolaasti. Äitini sai vakavan sairaskohtauksen viikkoa ennen joulua ja tämä kappale sai tunteet pintaan
Maarit
Birgitta, Jael ja Maarit,
anteeksi kun teidän kommentteihin vastaaminen on jäänyt. Ihan senkin vuoksi, etten ole ollut kirjautuneena blogiini.
Hyvä kun olette koskettuneet tästä laulusta, itse olen ihan hurmiossa.
Birgitta, Bowieko tosiaan täytti jo 65, uskomatonta!
Jael, oleppa hyvä, monia versioita on, mutta tämä yksi koskettavimpia.
Maarit, kosketuin kommentistasi. Voimia.
Lähetä kommentti