Aku Louhiniemi....en tiedä mikä hänessä on, jokin vaan mulla tökkäsee. Taitava ohjaaja jonka elokuvat kasvattavat möykyn rintaan loppu vuodeksi. Esim Paha maa loisti tappiin vidyllä ankeudella.
Ei sillä että kaiken pitäisi olla auringonpaistetta mutta hiukan valoa voisi näyttäytyä...
Tämä leffa on vielä näkemättä. Menee dvd katseluun... ;)
Joo, kävin katsomassa. Minusta siinä oli hyvää yhteiskuntakommenttia, julkisuuden tarpeesta, ja toisaalta siitä miten monilla on tarve tirkistellä toisten elämää ja katsoa reality-ohjelmia kuten Big Brother ja samalla unohtaa kanssakäyminen niiden ihmisten kanssa jotka ovat omia läheisiä.
Merja, tuo yhteiskunnallinen kantaaottavuus oli hyvää. BB tuotiin esille useassa kohdassa, juuri sellaisena kuin se on: riettaana, oikean elämän kanssa sillä ei ole mitään tekemistä jne.
Läsnäolo läheisten kanssa, se on tärkeintä. Ja kadoksissa joskus itse kullakin, mutta elokuvan henkilöillä vähän enemmänkin.
Monia riipaisevia kohtaloita: 7-vuotias pikkupoika yksin kotona. Silloin oli möykky rinnassa mulla koko ajan..
6 kommenttia:
Kiitos vinkistä.
Aku Louhiniemi....en tiedä mikä hänessä on, jokin vaan mulla tökkäsee. Taitava ohjaaja jonka elokuvat kasvattavat möykyn rintaan loppu vuodeksi. Esim Paha maa loisti tappiin vidyllä ankeudella.
Ei sillä että kaiken pitäisi olla auringonpaistetta mutta hiukan valoa voisi näyttäytyä...
Tämä leffa on vielä näkemättä. Menee dvd katseluun... ;)
ILoa sinne!
odotan hyvin kiinnolla!!
Ajattelin että jospa menisin huomenna katsomaan tuota..
Hei vaan Elisa, Hanne ja Merja!
Anteeksi kun en ole heti kommentoinut.
Aku Louhimiehen elokuvat tosiaan ovat sellaisia 'möykky rinnassa'-elokuvia. Kipeitä asioita käsitellään.
Hanne, jospa dvd:ltä viimeistään , vai aiotko käydä elokuvissa katsomassa?
Entä Merja, joko kävit? Kerro.
Joo, kävin katsomassa. Minusta siinä oli hyvää yhteiskuntakommenttia, julkisuuden tarpeesta, ja toisaalta siitä miten monilla on tarve tirkistellä toisten elämää ja katsoa reality-ohjelmia kuten Big Brother ja samalla unohtaa kanssakäyminen niiden ihmisten kanssa jotka ovat omia läheisiä.
Merja, tuo yhteiskunnallinen kantaaottavuus oli hyvää. BB tuotiin esille useassa kohdassa, juuri sellaisena kuin se on: riettaana, oikean elämän kanssa sillä ei ole mitään tekemistä jne.
Läsnäolo läheisten kanssa, se on tärkeintä. Ja kadoksissa joskus itse kullakin, mutta elokuvan henkilöillä vähän enemmänkin.
Monia riipaisevia kohtaloita: 7-vuotias pikkupoika yksin kotona. Silloin oli möykky rinnassa mulla koko ajan..
Lähetä kommentti