Anne Hathawayn
herkkä, hauska ja koskettava roolisuoritus
nuorena naisena, joka sairastaa Parkinsonin tautia. Hän elää koko ajan eri vaiheisiin pahenevan sairautensa kanssa, rakastuu, on vahva ja heikko yhtäaikaa.
Anne Hathaway (s. 12.11.82) on Maggie, nainen, joka tunnistaa liehittelijät ja petturmiehet. Siksipä hän ei lankea sellaisten edessä. Hän ei vikise, vaan vie. Elokuvan alun komediallisuus ja seksintäyteisyys (joka silti on aika kesyä, välillä ollaan kiltisti peitonkin alla, vaikka paljasta pintaa vilahteleekin), muuttuu loppua kohden aina vain vahvemmaksi draamaksi. Elokuva onnistuu loppupuolella oikeasti koskettamaan tarinallaan, jossa rakkaus astuu syvästi kuvioihin kun sille annetaan mahdollisuus. Molemmat osapuolet tuntevat millaista on haluta hoivata toista ja huolehtia toisesta.
Kuvassa Jake Gyllenhaal & Anne Hathaway elokuvan promotilaisuudessa.
*
Anne Hathaway ja Jake Gyllenhaal ovat hyviä ystäviä jo vuosien takaa. Ang Lee ohjasi heitä vuoden 2007 Brokeback Mountainissa, jossa he myös näyttelivät paria, mutta paljon surullisempaa sellaista.
Katsojana minun on helppo ja luonteva seurata näiden kahden näyttelemistä. Heidän välillään on aitoa kipinää ja lämpöä. Sellaista vanhanajan glamourhenkeä, jota harvoin enää näkee. He voisivat olla nykypäivän Katherine Hepburn ja Spencer Tracy. Annen roolihahmo Maggie on hyvin kipakka nainen, mutta osa siitä on kuorta, sillä kaiken taustalla väijyy paha musta peikko: Parkinsonin tauti ja sen oireet.
Ohjaaja Edward Zwick, joka aiemmin on tehnyt vahvoja draamoja (Viimeinen Samurai, Intohimon tuulet, Veritimantti) olisi saanut olla vielä vähän terävämpi työssään. Komediallisuudessa ei mitään pahaa, mutta muutamat kohdat tuntuvat päälleliimatuilta, yleisön kosiskelulta. Aivan kuin elokuvasta olisi haluttu tehdä koko kansan ja koko perheen elokuva. Elokuvateatterin yleisössä on paljon teinejä, mutta myös meitä muitakin.. Varmasti jokainen sai elokuvasta jotain. Minulle se oli ihmetys siitä kuinka herkkä, luonteva ja valovoimainen Anne Hathaway on näyttelijänä. Seuraavaksi häntä saakin katsella ihan omana itsenään helmikuun lopussa kun hän juontaa Oscar-gaalan yhdessä James Francon kanssa.
*
Jos Love and Other Drugs-elokuvasta olisi jätetty muutama turha kohtaus pois ja otettu hieman eri näkökulmaa asioihin, olisi siitä tullut mieliinpainuvampi kuin mitä se nyt kokonaisuudessaan oli.
